Suomi Ruotsin tiellä: Sosiaalinen maahanmuutto kärjistää koulujen ja asuinalueiden eriytymistä hyviin ja huonoihin – kärsijöinä erityisesti lapset ja nuoret

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra muistuttaa, että kouluihin ja asuinalueisiin liittyvä eriytyminen on toteutunut kaikissa muissakin massamaahanmuuton maissa, kuten Ruotsissa, jossa kasvava huono-osaisuus lisää suuresti valtion puuttumisen tarvetta ja julkisen sektorin paisumista. – Suomi on Ruotsin tiellä juuri niin kauan kuin Suomessa tehdään samanlaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin Ruotsissa on tehty.

Julkisessa keskustelussa on viime aikoina yleistynyt sievistelevä termi ”heikkenevän kehityksen alue”, jolla viitataan sosioekonomisesti heikompiin, maahanmuuttajavaltaisiin asuinalueisiin ja lähiöihin erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Sosiaalinen maahanmuutto kärjistää koulujen ja asuinalueiden eriytymistä ja jakautumista hyviin ja huonoihin.

– Heikkenevän kehityksen alueilla asuu sosiaalisesti tuetuissa asunnoissa kouluttamattomia tai vähän koulutettuja maahanmuuttajia, joiden työllisyys on alhaista ja integroituminen yhteiskuntaan heikkoa. Koulutustaso on matala myös seuraavilla sukupolvilla, tulot eivät kehity, he ovat kantaväestöön nähden huomattavan pienituloisia ja tukiriippuvaisia. Tällainen maahanmuutto lisää huono-osaisuutta, mikä näkyy kaikilla yhteiskunnan tasoilla sosiaaliturvajärjestelmästä lastensuojelun kautta turvallisuusviranomaisiin ja vankeinhoitolaitokseen.

– Kasvava huono-osaisuus lisää valtion puuttumisen tarvetta ja julkisen sektorin paisumista, mikä saattaa selittää sitä, miksi vasemmistopuolueiden agendaan maalle haitallisen maahanmuuton kiihdyttäminen niin elimellisesti kuuluu, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoo.

Heikoilla alueilla koulujen arki on kaoottista

Heikkenevän kehityksen alueiden omistusasunnot ovat keskimäärin edullisempia kuin muualla. Kouluihin ja päiväkoteihin on vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa, vaikka niin sanotun positiivisen erityiskohtelun tuomat määrärahat lisäävät käytössä olevia resursseja suhteessa muihin alueisiin.

– Tällaisissa kouluissa, luokissa ja ryhmissä saatetaan puhua lukuisia eri kieliä. Pääkaupunkiseudulla on päiväkoteja, joissa yksikään lapsi ei puhu äidinkielenään suomea – ja jopa sellaisia, joissa edes henkilökunta ei puhu.

– Näissä kouluissa perusosaamisen taso on heikko. Monet eivät osaa lukea tai selviä yksinkertaisista tehtävistä. Oppimistulokset ovat heikkoja. Erityistuen tarvitsijoita voivat olla enemmistö tai jopa kaikki. Naisopettajiin saatetaan suhtautua vihamielisesti. Ongelmia lasten vanhempien kanssa on paljon. Opettajat kuvaavat arkea kaoottiseksi. Ne, jotka haluaisivat oppia ja joilla on motivaatiota, eivät opi. Vaihtuvuus henkilökunnassa on suurta. Käytösongelmia on runsaasti, Purra toteaa.

Ongelmaa ei helpoteta sillä, että ongelmaa levitetään

Standardinomainen johtopäätös monien mielestä on, että tarvitaan lisää rahaa, lisää tukitoimia, lisää kotouttamista.

– Ongelmaa ei kuitenkaan korjata lisäresursseilla. Resurssit ovat kaiken lisäksi pois muualta, ja tiedämme, kuinka kipeästi rahaa tarvittaisiin muissakin kouluissa ja päiväkodeissa, Purra sanoo.

Hän muistuttaa, että Ruotsi on kamppaillut asian kanssa jo vuosia.

– Maassa on estetty niin sanottua koulushoppaamista, on sekoitettu lisää oppilaaksiottoalueita, on kuljetettu lähiöistä maahanmuuttajaoppilaita linja-autoilla kauas keskustan kouluihin. Toimiiko tämä? Ei. Ongelmaa ei helpoteta sillä, että sitä levitetään. Silti Suomessa ehdotetaan tällä hetkellä aivan vastaavanlaisia toimia.

– Ruotsiin syntyi sen sijaan yhä enemmän yksityiskouluja, yhä enemmän valikointia, yhä suurempaa eriytymistä niin alueissa, kouluissa kuin oppimisessakin. Maksukykyinen keskiluokka ei suostu siihen, että heidän lastensa koulut muuttuvat maahanmuuttajakouluiksi. Ja näin on Suomessakin.

Koulushoppailu näkyy asuntojen markkinahinnoissa

Purra toteaa, että eriytymistä ja jakautumista eivät aiheuta vääränlaisiksi tuomitut reaktiot maahanmuuttoon, rasismi tai erilaisuuden pelko vaan maahanmuutto itse.

Etenkin pääkaupunkiseudulla monet valikoivat nykyään tarkoin asuinalueen ja huomioivat oppilaaksi ottamisen rajat siksi, että saavat lapsensa hyvään kouluun. Tämä näkyy suoraan asuntojen markkinahinnoissa.

– Keitä sitten ovat kärsijät? Paitsi lapsia ja nuoria, ensisijaisesti niitä, jotka eivät voi valita. Jotka eivät voi muuttaa haluamaansa paikkaan, jotka eivät kykene valitsemaan lapselleen rauhallista koulua, jotka eivät kykene maksamaan vapaiden markkinoiden ylihintaisia vuokria tai ostamaan asuntoa, Purra sanoo.

Hän korostaa, että kouluihin ja asuinalueisiin liittyvä eriytyminen on toteutunut kaikissa massamaahanmuuton maissa.

– Suomi on Ruotsin tiellä juuri niin kauan kuin Suomessa tehdään samanlaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin Ruotsissa on tehty.

– Suomalaiselle veronmaksajalle maahanmuutto maksaa koko ajan yhä enemmän, niin suorien kuin epäsuorien kustannusten kautta. Ja se on pois kaikesta muusta. Julkista taloutta kuntoon laitettaessa ei ole mahdollista unohtaa maahanmuuttoa.