Perussuomalainen 3/2025

Perussuomalainen 2/2025

Ruotsissa 4 000 jengirikollista elää leveästi myös sosiaalietuuksilla – tukia maksettu roistoille 3,6 miljardia kruunua

Strandman: Aikuisen velvollisuus on rajata lapsen ja nuoren sosiaalisen median käyttöä

Onni Rostilan kolumni: Laitaoikeiston menestysresepti

Perussuomalaiset: Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti on palkansaajaa kurittavaa sosialismia

Peltokangas tyrmää opposition vaihtoehtobudjetit: SDP kurittaa autoilijoita ja keskusta eksyy linjauksissaan

Rantanen tapasi Pohjoismaiden ministerikollegansa – velvoittavuus kotoutumisessa nousee pohjoismaiseksi linjaksi

Perussuomalaiset: Helsingin talousarvio vuodelle 2026 on ideologinen ja vastuuton

Etla:  44 prosenttia työttömyyden kasvusta selittyy maahanmuutolla

Afganistanilainen ampui kahta kansalliskaartilaista Washingtonissa

Pirkanmaan uusi vankila nousee Lempäälään – valmistuu 2030-luvun alussa

Eurooppa, johon uskoimme, on hitaasti kuolemassa – ”Tästä ei voi enää vaieta”

Sanna Antikaisen kolumni: VTV-raportti suututti demarit, mutta kuka puhuu totta?

Lehtiväite: Minnesotan sosiaaliturvapetosten rahoja on päätynyt terroristijärjestölle Somaliaan

Elias Rosengrén valittiin Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtajaksi

Viranomaiset paljastivat islamistien 90 miljoonan euron petoksen Ruotsissa – entinen kansanedustaja mukana koulurahojen väärinkäytössä

Tuulivoiman rakentaminen romahti Ruotsissa – Suomessakin buumi ohitse

Ruotsin rikollisjengeissä enemmän jäseniä kuin armeijassa sotilaita – ampumiset vaihtumassa räjäytyksiin

Antikainen: Keskusta haluaa Suomesta koko maailman sosiaalitoimiston

Garedew: Nyt tulevat odotetut tiukennukset – maahanmuuttajilta vaaditaan töitä, kielitaitoa ja nuhteettomuutta tai oleskelu loppuu

Frauke Petry

Saksan vasemmistopuolue Linke on saanut huomiota erään sen jäsenen puhuttua puolueen strategiakokouksessa kaikkein rikkaimpien ampumisesta. Tagesspiegel-lehden kolumnisti kirjoittaa, että ihmisten ampuminen tuntuu olevan vasemmistolaisilla veressä ja pohtii, mikä olisi ollut median reaktio, jos oikeistopuolueen strategiakokouksessa olisi keskusteltu maahanmuuttajien ampumisesta. Suomessa vasemmistoliiton toiminnanjohtaja joutui äskettäin eroamaan tappouhkauksia levittäneestä Twitter-tilistä syntyneen kohun takia. 
Vasemmistopuolue Linke piti äskettäin strategiakokouksen, jossa keskusteltiin siitä, miten puolue voisi tehdä Saksasta paremman maan. Berliiniläinen vasemmistolainen Sandra L. ehdotti kokouksessa, että ensin pitää tehdä vallankumous ja sen jälkeen pitää ampua yksi prosentti saksalaisista kaikkein rikkaimmasta päästä.
Puolueen puheenjohtaja Bernd Riexinger puuttui tässä vaiheessa puheeseen, mutta sen sijaan, että olisi tuominnut väkivaltapuheet, Riexinger päätti lieventää niitä toteamalla, että pakkotöihin määrääminen riittää.
&#8211; Emme me ammu niitä, me panemme heidät hyödylliseen työhön, vasemmistopuolueen puheenjohtaja Riexinger lausui strategiakokouksessa.
Tarkottaisi 800 000 teloitusta
Riexingerin kepeää vastausta ampumispuheisiin on kritisoitu sekä muiden puolueiden taholta että myös vasemmistopuolueen sisältä. Tagesspiegel-lehden kolumnisti Harald Martenstein on kuitenkin pettynyt median reaktion laimeuteen. Martenstein <a href="https://www.tagesspiegel.de/politik/martenstein-zu-einer-ueberspitzten-aeusserung-das-erschiessen-liegt-wohl-in-der-dna-der-linksradikalen/25620736.html">kirjoittaa</a>, että kokouksen osallistujat taputtivat ehdotukselle, mutta nyt ampumis- ja pakkotyöpuheet yritetään heittää leikiksi.
Kolumnisti Martenstein huomauttaa, että Saksan väestön rikkaimman prosentin ampuminen tarkoittaisi noin 800 000 teloitusta. Vasemmistopuolueessa on niin vähän jäseniä, että hänen laskujensa mukaan jokainen vasemmistolainen joutuisi omakätisesti teloittamaan 13 kapitalistia. Kaikkein rikkaimpien joukossa on myös monia vasemmistolaiseksi itsensä julistaneita.
Rajavartijoiden voimankäyttöoikeuksista kohu 2016
Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen tuolloinen puheenjohtaja Frauke Petry aiheutti melkoisen mediakohun vuonna 2016, kun häneltä kysyttiin haastattelussa, miten saksalaisten rajavartijoiden pitäisi reagoida, jos Saksa sulkee rajansa ja siirtolaiset yrittävät silti päästä maahan. Kysymys on jälleen ajankohtainen ainakin Kreikan rajalla.
Petry vastasi, että laiton rajanylitys pitää estää, tarvittaessa vaikka ampuma-aseita käyttämällä. Frauke Petry vetosi siihen, että lain mukaan poliisilla ja rajavartijoilla on tarvittaessa voimankäyttöoikeus. Tästä syntyi valtava mediakohu, joka uutisoitiin <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001137979.html">jopa Suomessa</a>.
AfD:n puheenjohtajan lausumaan verrattuna vasemmistolaisten ampumispuheista noussut kohu on minimaalinen, kolumnisti Martenstein toteaa. Jos joku AfD:n jäsen ehdottaisi puoluekokouksessa maahanmuuttajien ampumista ja nykyinen puheenjohtaja Tino Chrupalla ehdottaisi pakkotyöleirejä ampumisten sijaan, media ei antaisi kuitata näitä puheita leikinlaskuksi tai ironiaksi.
Vasemmisto: Merkel on avunantaja murhaan
Samoihin aikoihin kun vasemmiston strategiakokouksessa keskusteltiin rikkaiden ampumisesta, kahdeksan vasemmistolaista poliitikkoa teki liittokansleri Angela Merkelistä <a href="http://french.presstv.com/Detail/2020/02/28/619687/German-MP-Merkel-govt-Soleimani-assassination">rikosilmoituksen</a> avunannosta murhaan. Heidän mielestään Merkel oli syyllistynyt rikokseen, koska Saksa tuki iranilaisen kenraali Qasem Soleimanin surmaamiseksi tehtyä ohjusiskua. Väite Saksan tuesta ohjusiskulle perustuu siihen, että Yhdysvaltain ilmavoimien Saksassa sijaitseva Ramsteinin lentotukikohta on yksi niistä keskuksista, joista Lähi-idässä toimivia lennokkeja ohjataan.
Merkel on siis vasemmiston mielestä osallinen murhaan, mutta puolueen omissa tappopuheissa ei ole mitään vikaa. Ainakaan toistaiseksi vasemmistopuolue Linken suunnalta ei ole kuulunut kunnollista anteeksipyyntöä ampumispuheista. Kolumnisti Harald Martenstein tulkitsee tämän siten, että puolueen jäsenten mielestä linja on suunnilleen oikea. Martenstein arvelee, että ihmisten ampuminen on vasemmistolaisilla &#8221;geeneissä&#8221;.
&#8211; En tiedä yhtään kommunistista valtiota, jossa poliittisia vastustajia ei olisi likvidoitu, Martenstein kirjoittaa.
&#8211; Toisin kuin oikeistoradikalismi, vasemmistoradikalismi on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, Martenstein jatkaa. Kun vasemmistolaiset kertovat kantansa, sitä ei vastusteta.
Tappopuheita myös Suomessa
Myös Suomessa vasemmisto on herättänyt huomiota puheillaan ihmisten ampumisesta. Äskettäin kävi ilmi, että vasemmistoliiton läntisen alueen toiminnanjohtaja Misha Dellingerin Twitter-tili <a href="https://www.suomenuutiset.fi/vasemmistoliiton-toiminnanjohtajan-tili-yllyttaa-tappamaan-puoluesihteeri-lakaisee-asian-maton-alle-tallaisia-tuhoamiskehotuksia-verkkoon-ladattiin/">yllytti tappamaan</a> vasemmiston poliittisia vastustajia ja kehotti muutenkin väkivaltaan. Viesteissä kannustettiin tappamaan myös esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen.
Kohu johti siihen, että Misha Dellinger kiisti itse kirjoittaneensa tappoviestit, mutta erosi silti tehtävästään vasemmistoliiton läntisen alueen toiminnanjohtajana. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson väittää, että ei ollut tietoinen Dellingerin vihatilin levittämistä tappouhkauksista. Suomen Uutisten <a href="https://www.suomenuutiset.fi/li-anderssonin-ministerinjakkara-horjuu-vaittaa-ettei-tiennyt-dellingerin-tappamistwiiteista-mutta-se-tuskin-pitaa-paikkaansa/">läpikäymien</a> Twitter-viestien valossa näyttää kuitenkin siltä, että ministeri Andersson on ollut tietoinen siitä, että anonyymin vihatilin käyttäjä on nimenomaan Dellinger.

Saksan vasemmisto pohti strategiakokouksessaan rikkaiden ampumista: ”Pakkotyöleiri riittää!”

Saksalaisissa yliopistoissa luennoimisesta ja opetuksen teemoista on tullut yhä enemmän poliittisia kysymyksiä, varoittavat toimittajat. Oppilaskunnat ovat valmiita jopa väkivalloin ajamaan pois itselleen ideologisesti epämieluisat opettajat. Opiskelijoiden tukena mellakoita järjestämässä on väkivaltaisen äärivasemmiston Antifa-liike. 
Antifa vaarantaa vapautemme, kirjoittaa toimittaja Filipp Piatov <a href="https://www.bild.de/politik/inland/politik-inland/kommentar-zu-bernd-lucke-die-antifa-gefaehrdet-unsere-freiheit-65394678.bild.html">Bild-lehdessä</a>. Kohun keskellä on kansantaloustieteen professori Bernd Lucke, 57, jonka oli tarkoitus luennoida Hampurin yliopistossa makrotaloustieteestä.
&#8221;Natsisika ulos yliopistolta&#8221;
Luennon pitäminen kuitenkin estyi, kun sadat Antifan lippuja heiluttaneet mielenosoittajat hyökkäsivät luentosaliin ja pakottivat Lucken lopettamaan luentonsa huutaen &#8221;natsisika ulos yliopistolta&#8221;. Professori Lucke joutui poistumaan yliopistolta poliisisaattuessa, kertoo saksalaislehti <a href="https://www.faz.net/aktuell/politik/inland/uni-hamburg-studenten-buhen-afd-gruender-bernd-lucke-aus-16436167.html">Faz</a>.
Bernd Lucke oli yksi Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen perustajista. Hänet valittiin vuonna 2014 AfD:n europarlamenttiedustajaksi. Vuonna 2015 Lucke hävisi AfD:n puheenjohtajavaaleissa Frauke Petrylle ja erosi tämän jälkeen puolueesta, koska katsoi sen ajautuneen ääriryhmien käsiin.
Toimittaja Piatov kirjoittaa, että Lucken menneisyys AfD:n riveissä on mielenosoittajille vain tekosyy. Piatov arvelee, että opiskelijajärjestöjen suurin vastustus Luckea kohtaan johtuu siitä, että Lucke kannattaa kansantaloustieteilijänä minimivaltiota, sosiaalisten tukijärjestelmien purkamista ja entistäkin vapaampia markkinoita.
Yliopiston johto &#8221;antautui&#8221; Antifan edessä
Filipp Piatov on huolissaan siitä, että tämä vasemmistolaisten hyökkäys sananvapautta vastaan ei kohtaa sellaista vastarintaa, jota sen pitäisi herättää demokraattisessa yhteiskunnassa. Tapausta ei ole Saksassa yleisesti tuomittu. Piatov pitää Hampurin yliopiston hallinnon reaktiota lähinnä &#8221;antautumisena&#8221; ja kysyy, vallitseeko saksalaisissa yliopistoissa enää lainkaan opetuksen vapaus.
Tapausta on kommentoinut myös Berliinissä asuva vapaa toimittaja Pertti Rönkkö, joka kirjoittaa asiasta <a href="https://www.facebook.com/pertti.ronkko/posts/10156936517898542">Facebook-sivullaan</a>.
&#8211; Näyttää siltä, että saksalaisissa yliopistoissa päättävät yhä useammin opiskelijat ja oppilaskunnat oman ideologiansa pohjalta, kuka heitä saa opettaa, kuka luennoida, mistä teemoista keskustellaan ja mistä vaietaan, Rönkkö kirjoittaa.

Saksalaistoimittaja: Antifa vaarantaa yliopistojen opetuksen vapauden

VTT Heikki Koskenkylä arvioi Saksan vaalien jälkeistä tilannetta. AfD:n nousu on pirstoi puoluekenttää, hallituksen muodostaminen voi viedä kuukausia. Sosialistit ja vihreät ovat sekavassa tilassa. Poliittinen ilmapiiri ei suosi EU-integraation etenemistä tai yhteisvastuun kasvattamista. Liittokansleri Angela Merkelin aikakausi on loppusuoralla, miten hänen kautensa tullaan muistamaan? 

Saksassa käytiin loppujen lopuksi varsin vaisu vaalitaistelu. Tästä moitittiin erityisesti liittokansleri Merkeliä. Hänen tunnetuin vaalilauseensa olikin ”Te tunnette minut”. Vaalitulos oli kuitenkin osin yllättävä. Tulos oli puolueittain äänistä ja paikoista liittopäivillä seuraava:
Kristillisdemokraatit CDU/CSU &#8211; 33% (246 paikkaa) 
Sosiaalidemokraatit SPD &#8211; 20,5% (153 paikkaa) 
Vaihtoehto Saksalle AfD &#8211; 12,6% (94 paikkaa) 
Liberaalit FDP &#8211; 10,7% (80 paikkaa) 
Vasemmisto Linke &#8211; 9,2% ( 69 paikkaa) 
Vihreät Grüne &#8211; 8,9% (67 paikkaa) 
Muut &#8211; 5,1% (0 paikkaa)
Yhteensä 709 paikkaa
Saksassa äänikynnys on varsin korkea viisi prosenttia. Silti ennätysmäärä puolueita sai edustajia liittopäiville. Viimeisiin gallupeihin nähden CDU/CSU ja SPD hävisivät selvästi ja AfD sekä FDP voittivat.
SPD:n johto ilmoitti heti vaalien jälkeen, että puolue jää oppositioon, koska vaalitulos oli katastrofi, alin kannatusluku sodan jälkeen. Myös CDU:n johto pettyi tulokseen ja sitäkin enemmän Baijerin sisarpuolue CSU. Suuri koalitio (CDU/CSU+SPD) ei siis jatkaisi. Ainoa realistinen hallitusvaihtoehto näyttäisi olevan ns. Jamaika-koalitio eli CDU/CSU (musta), FDP (keltainen) ja Grüne (vihreä). Puolueiden väritunnukset vastaavat Jamaikan lipun värejä. Tästä vaihtoehdosta puhuttiin myös vaaleissa. Näiden kolmen puolueen näkemyserot ovat hyvin suuret ja siksi hallituksen kokoaminen tulee olemaan hyvin vaikeata.
Hallituksesta voi tulla myös heikko. Voidaan myös joutua uusiin vaaleihin. Kaiken kaikkiaan Saksan lehdistössä näyttää vallitsevan näkemys, että Merkelin asemat liittokanslerina heikkenivät olennaisesti.
<h4>Demarit hukkasivat Schulz-hypen muutamassa viikossa</h4>
Miten Saksassa on tultu tähän tilanteeseen? Vaalitaistelu käynnistyi tavallaan jo helmikuussa, kun SPD vaihtoi puheenjohtajaa. Puolueen tavoitteena oli voittaa vaalit ja saada uusi puheenjohtaja Martin Schulz liittokansleriksi. Talousministeri Sigmar Gabriel syrjäytettiin yksimielisesti, mikä oli hänelle kova pala.
Schulz oli ollut 20 vuotta Euroopan parlamentissa ja pitkään sen puheenjohtajana. Jotkut epäilivät alun alkaen, että hän on vieraantunut saksalaisesta ajattelutavasta. Helmikuussa syntyi kuitenkin nopeasti ”Schulz-hype”. SPD:n kannatus kohosi gallupeissa 25 prosentin tasolta 32 prosenttiin kun CDU:lla se oli 35 prosenttia. Liittokansleria koskevissa gallupeissa Schulz nousi lähes Merkelin tasolle.
Jotain meni kuitenkin nopeasti muutamassa viikossa pieleen. SPD:n gallupluvut kääntyivät laskuun jo helmikuun lopulla. Tästä on syytetty Schulzin tekemiä poliittisia linjauksia, joista ei keskusteltu tarpeeksi puolueen johdossa. Ongelmia aiheuttivat myös Sigmar Gabrielin ja entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin puheenvuorot. Molemmat ovat entisiä SPD:n puheenjohtajia ja Schröder nykyisin kunniapuheenjohtaja. He arvostelivat ainakin epäsuorasti Schulzin linjauksia. Lehdet tulkitsivat puheenvuorot avoimeksi kritiikiksi Schulzia kohtaan.
Schulzin pääteema vaaleissa oli oikeudenmukaisuus. Tulonjako on vääristynyt Saksassa ja sitä pitää korjata. Matalapalkkatehtävissä työskentelee liikaa väkeä. Schulz jopa ilmoitti peruvansa osan Schröderin työmarkkinauudistuksista (Agenda 2010/Harz-reformit v. 2003-2005). Tästä Schröder otti nokkiinsa.
Myös Sigmar Gabriel käytti yllättäviä puheenvuoroja toimiessaan ulkoministerinä helmikuusta lähtien. Ne olivat kiusallisia Schulzille. Gabriel sai myös valtavaa huomiota mediassa, kun kierteli ympäri maailmaa tapaamassa suurvaltojen johtajia ja veljeili näkyvästi Emmanuel Macronin kanssa.
Schulz halusi parantaa oikeudenmukaisuutta muun muassa korottamalla perintöveroa ja minimipalkkaa (tällä hetkellä 8€/tunti). Hän pyrkisi myös lisäämällä julkisia menoja parantamaan sosiaaliturvaa. Hän myös ehdotti suuria julkisia infrastruktuuri-investointeja Trumpin tyyliin.
Perintöveron korotusajatus sai gallupeissa täyden tyrmäyksen. Saksan suuri ja hyvinvoiva keskiluokka ei sulattaisi perintöveron nostoa. Seuraavaksi Schulz alkoi puhua varallisuusveron palauttamisesta. Se oli lakkautettu kuten myös Ruotsissa ja Suomessa. Aloite ei saanut kannatusta. Schulz alkoi myös myötäillä Macronin ehdotuksia EU:n ja euroalueen kehittämisestä. Hänen tiedettiin olleen jo vuosia yhteisvastuun lisäämisen kannalla. Tästäkään ei Saksassa pidetty.
Schulzin vakavin virhe oli ehkä se, että hän talven kuluessa alkoi puhua uuden hallituskoalition mahdollisuudesta, jos SPD voittaa vaalit. Tämä olisi puna/puna/vihreä-koalitio eli SPD, Linke ja Grüne. Jopa Schröder varoitti julkisuudessa tällaisesta vaihtoehdosta. Schröderin mukaan saksalainen keskiluokka ei tällaista koalitiota hyväksyisi ja varoitti puhumasta siitä. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.
Schulziin liittyvä hype ja toive uudesta liittokanslerista hiipui jo muutamassa viikossa. Ennen syyskuun 24. päivän liittopäivien vaaleja pidettiin kolmet osavaltioiden maapäivien vaalit. SPD hävisi ne kaikki (Saarland, Schleswig-Holstein ja Nordrhein-Westfalen eli NRW). Suurimman osavaltion NRW:n tappio oli erityisen katkeraa Schulzille ja SPD:lle.
Näistä kolmesta vaalitappiosta SPD ei toipunut lainkaan. SPD:n johto myös syytteli Merkeliä passiivisesta vaalitaistelusta, koska Merkel kertoi hyvin vähän tulevista poliittisista linjauksista eikä ottanut kantaa SPD:n linjauksiin. Kyseessä oli eräänlainen varjonyrkkeily Merkelin ja Schulzin välillä. Vain yksi TV-keskustelu järjestettiin. Merkel ei halunnut useampia.
<h4>Oikeistoliberaalinen FDP</h4>
Vapaat demokraatit (FDP) kävivät pirteän vaalitaistelun puheenjohtajansa Christian Lindnerin johdolla. Edellisissä vaaleissa 2013 FDP oli pudonnut kokonaan liittopäiviltä. Puolue vastustaa kaikkia veronkorotuksia, samoin yhteisvastuun lisäystä euroalueella. Se on myös kohtuullisen maahanmuuttokriittinen eikä hyväksynyt syksyllä 2015 Merkelin puheita maahanmuutosta. Puolue haluaisi myös hidastaa dieselautoista luopumista, mitä puolestaan vihreät haluavat nopeuttaa. FDP on oikeistoliberaalinen puolue.
FDP on CDU:n ja vihreiden tavoin pahasti jakautuneet suhteessa EUn kehittämiseen. Osa vastustaa kaikkea yhteisvastuun lisäämistä, mutta osa olisi halukas tulemaan jonkin verran Macronia vastaan.
<h4>Vasemmmiston Die Linke ajaa demokraattista sosialismia</h4>
Die Linke puolue saa kannatuksensa pääosin ent. Itä-Saksan alueilta. Sen linjaukset ovat varsin samankaltaisia kuin vasemmistoliitolla Suomessa.
Puolueen edeltäjä oli PDS eli demokraattisen sosialismin puolue, joka toimi vuosina 1989-2007. Puolue oli DDR:n kommunistisen valtapuolueen SED:n seuraaja Saksojen yhdistymisen jälkeen. Sen kannatus on ollut vaaleissa entisen Itä-Saksan alueella 15-25 prosentin tasoa. Lännessä sen kannatus on ollut hyvin vähäistä. Puolue ajaa demokraattista sosialismia.
Vuonna 2007 PDS:ään liittyi SPD:stä vasemmistososiaalidemokraatteja Oskar Lafontainen johdolla. Lafontaine erosi vuonna 2004 Schröderin hallituksen valtiovarainministerin paikalta, koska vastusti työmarkkinareformia (Agenda 2010). Die Linke puolue syntyi vuonna 2007. Die Linke haluaisi kumota työmarkkinareformin ja vastustaa armeijan menojen kasvua. Se haluaisi myös nostaa minimipalkkaa.
<h4>Kahden puheenjohtajan vihreillä sekavaa menoa</h4>
Vihreiden vaalitaistelu kärsi puoluejohdon erimielisyyksistä. Varsinkin keskustelu mahdollisesta hallitukseen menosta ja koalitiosta oli vaikeata. Vihreiden kärkiehdokas Katrin Göring-Eckardt suosi ajatusta mennä CDU:n kanssa samaan hallitukseen Jamaika-koalitiossa. Göring-Eckardt on tullut hyvin toimeen Angela Merkelin kanssa.
Puolueen puheenjohtaja Cem Özdemir oli hyvin epäileväinen hallitukseen menosta paitsi, jos syntyisi puna-puna-vihreä koalitio. Vihreillä on myös toinen puheenjohtaja, joka on Simone Peter. Vihreiden kentän arvioitiin olevan Jamaika-koalitiota vastaan. Vihreillä oli vaalikampanjassa hyvinkin sekavia linjauksia. Puolueessa on liberaalisiipi ja vasemmistolainen siipi.
<h4>AfD</h4>
Vaihtoehto Saksalle puolue (AfD) oli vaalien suurin yllättäjä. Se sai lähes 13 prosenttia äänistä. Lisäystä tuli erityisesti CDU/CSU:n ja SPD:n kannattajista. Puolue on erityisen vahva entisen Itä-Saksan alueen osavaltioissa, joissa kannatus oli yli 20 prosenttia.
Puolue vaihtoi puheenjohtajaa dramaattisesti syksyllä 2015 maahanmuuttoaallon vyöryessä yli maan. Pakolaisia tuli kaikkiaan vuosina 2015 ja 2016 noin 1,2 miljoonaa. Puolueen perustaja Bernd Lucke syrjäytettiin ja uudeksi puheenjohtajaksi tuli Frauke Petry. Lucken aikaan puolue oli lähinnä eurokriittinen ja olisi halunnut erottaa Kreikan eurosta. Syksyllä 2015 pääteemaksi valittiin maahanmuuttokriittisyys. Eurokriittisyys pysyi silti myös ohjelmassa.
Frauke Petry ei saanut puolueesta kunnon otetta. Vaalien jälkeen hän ilmoitti eroavansa ja perustavansa uuden puolueen. Petryä pidettiin myös vaalitaistelusta sivussa. Puoluetta johtivat käytännössä Alexander Gauland ja Alice Weidel. Puolueen ennustettiin hajoavan vaalien jälkeen, mutta näin ei ole käynyt. Puolueen parlamenttijäsenistä (94) kukaan muu ei ole eronnut. Puoluetta pidetään oikeistopopulistisena. Jotkut pitävät sitä äärioikeistolaisena.
<h4>CDU/CSU</h4>
Vaalitappiosta on tullut kinaa CDU:n sisällä. CSU:n puheenjohtajan Horst Seehoferin eroamistakin on vaadittu. CSU syyttää Merkeliä vaalitappiosta. Syksyn 2015 maahanmuuttoystävällisillä puheenvuoroilla Merkel loi pohjan AfD:n kannatuksen kasvulle. CSU on varsin maahanmuuttokriittinen. Se onkin vaatinut maahanmuuttajille (pakolaiset) vuosittaista ylärajaa. Tarkkaa lukua ei ole kerrottu, mutta sen on arveltu olevan alle 100 000 henkilöä. Tätä lukumäärää ei saisi ylittää ja luku sisältää myös vuosittaiset perheenyhdistämiset.
CSU:n johdossa on muistettu, mitä CSU:n 1970-luvun kuuluisa puheenjohtaja Franz Josef Strauβ oli sanonut: ”CSU:n oikealla puolella ei ole tilaa millekään puolueelle”. Ja nyt siellä onkin AfD jopa 13 prosentin kannatuksella. CSU:n politiikan arvioidaan muuttuvan entistä oikeistolaisemmaksi ja samalla maahanmuuttokriittisyys kuten myös EU:n yhteisvastuun kasvattamisen vastustaminen jyrkkenevät. AfD:n nousu on ollut järkytys CSU:lle.
<h4>Vaikeat neuvottelut edessä</h4>
CSU:n lisäksi FDP vastustaa yhteisvastuun lisäämistä. Vihreät suhtautuvat asiaan myönteisesti ja ovat Emmanuel Macronin ehdotusten kannalla. Myös verotuksen muutosten suhteen on suuret näkemyserot. CDU/CSU ja FDP haluaisivat alentaa palkkatulojen verotusta, mutta vihreät ovat vastaan. Ympäristökysymyksissä on myös näkemyseroja. FDP:n keskeinen vaatimus oli jo vaalitaistelun aikana, että puolue lähtee hallitukseen vain, jos se saa valtiovarainministerin vakanssin. Ilmeisesti tätä jo pohjustetaan, koska Wolfgang Schäublesta ollaan tekemässä liittopäivien uutta presidenttiä eli puhemiestä.
Wolfgang Schäuble yllätti toissa viikolla kritisoimalla kovaa Macronin ehdotuksia, hän piti niitä epärealistisina. Hän kannattaa EVMn eli vakausmekanismin muuttamista Euroopan valuuttarahastoksi (EMF). Sille siirrettäisiin komission tehtäviä maiden talouskehityksen valvonnassa.
Schäuble katsoo että komissio on pahasti epäonnistunut vakaus- ja kasvusopimuksen valvonnassa ja päätynyt jatkuvasti poliittisiin kompromisseihin. Tällöin sovittuja pelisääntöjä mm budjettikurin ja velkaantumisen osalta on rikottu. Komissio ei pidä tällaisesta ehdotuksesta, jota Saksa esitti jo helmikuussakin. Schäublen jyrkkä kannanotto vaikeuttaa Merkelin asemia hallitusneuvotteluissa.
Hallitusneuvotteluista tulee pitkät ja vaikeat. On myös mahdollista, että Jamaika-koalition pohjalle ei synny uutta hallitusta. Tällöin Merkel saattaisi vielä yrittää uudelleen suurta koalitiota SPD:n kanssa. Se tuskin onnistuu. SPD alkaa jo tähdätä seuraaviin vaaleihin vuonna 2021 ja tavoitella silloin liittokanslerin tointa kun Merkelin aikakausi päättyy.
<h4>AfD:n nousu tiukentanee maahanmuuttopolitiikkaa</h4>
Toisaalta AfD:n kannatuksen kasvua pelätään. Uudet vaalit voisivat johtaa vielä entistäkin suurempaan kasviin. Tämän vuoksi uusi hallitus syntynee 2-3 kuukauden kuluessa.
Saksan talouden tila on nyt niin hyvä, että se voi myös houkutella puolueita hallitukseen, koska jaettavaa rahaa on runsaasti. Saksalla on jo kolmatta vuotta budjetin ylijäämä, jonka ennustetaan kasvavan edelleen, vuonna 2019 jopa 40 miljardiin euroon saakka. Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee myös nopeaa tahtia ja täystyöllisyys vallitsee. Varsin yleisesti Saksassa katsotaan, että AfD:n nousu ja pääsy parlamenttiin tulee tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa riippumatta siitä millainen hallitus on. CSU, FDP ja AfD suhtautuvat kaikki kriittisesti yhteisvastuun lisäämiseen euroalueella.
<h4>Spiegel-lehden arvio Merkelistä ei mairittele</h4>
Der Spiegel-lehti on suhtautunut Angela Merkeliin aina myönteisesti. Nyt linja näyttää muuttuneen. Merkeliä ei pidetä uudistajana eikä visionäärinä. Hän on lähinnä onnistunut kriisien hallinnassa ja vakauden ylläpitäjänä. Lehti pohtii, miten liittokanslereita muistellaan jälkeenpäin. Helmut Kohl muistetaan aina Saksojen yhdistäjänä. Gerhard Schröder muistetaan suuresta työmarkkinareformistaan agenda 2010. Sen avulla Saksa onkin saavuttanut täystyöllisyyden. Lehden mukaan Angela Merkel puolestaan tullaan muistamaan syksyn 2015 puheenvuorostaan ”Kaikki pakolaiset ovat tervetulleita ja me hallitsemme sen” (Wir schaffen das). Tätä voidaan pitää varsin tylynä arviona Merkelin saavutuksista.
Lehden mukaan Jamaika-koalition hallituksessa tultaisiin isot päätökset tekemään puolueiden puheenjohtajien kokouksessa, jolloin liittokanslerin valta vähenee. Merkel voisikin tehdä viisaasti, jos luopuisi CDU:n puheenjohtajuudesta ja hoitaisi vain liittokanslerin tointa. Tällöin uusi puheenjohtaja saisi näkyvän roolin ja pystyisi valmistautumaan Merkelin jälkeiseen aikaan sekä vuoden 2021 vaaleihin. Vuonna 2021 Merkel tulisi olleeksi liittokanslerina 16 vuotta eli yhtä kauan kuin Helmut Kohl. Konrad Adenauer oli liittokanslerina 12 vuotta. Vaikka uutta hallitusta ei edes vielä ole, alkaa Saksa jo valmistautua Angela Merkelin jälkeiseen aikaan.
Kaiken kaikkiaan Spiegel povaa hyvin vaikeita hallitusneuvotteluja. Itävallan vaalitulos lisää paineita entisestään, koska konservatiivit ja vapauspuolue saivat yli 60 % äänistä. Tämä aiheuttaa Saksan vihreille suuria ongelmia &#8211; myös CSU innostunee tiukentamaan linjaa maahanmuuton ja EU:n yhteisvastuun kasvun osalta.
Spiegel toteaa että vihreät joutuvat syömään kaikki periaatteensa he jos lähtevät Jamaika-koalitio hallitukseen. CSU:lle Itävallan vaalitulos oli suoranainen shokki!

Saksan hallitusneuvotteluista ennätysvaikeat, eikä Itävallan konservatiivivallankumous tilannetta helpota

Vaihtoehto Saksalle -puolueen ja sen liittopäiväryhmän heti vaalien jälkeen jättänyt puoluejohtaja Frauke Petry on varannut internettunnuksen dieblauen.de eli Die Blauen, Siniset. Saksassa syntyi välittömästi spekulaatio siitä, onko Petry perustamassa uutta puoluetta, mutta Siniset näyttäisi jäävän vain Petryn yhden henkilön liittopäiväryhmän nimeksi.

<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9850085">Yle</a> ehti jo povata AfD:lle harmaata tulevaisuutta, kun puolueen vaalivoittaan luotsannut puheenjohtaja Frauke Petry ilmoitti jättävänsä puolueen puheenjohtajan tehtävät sekä puolueen jäsenyyden ja aloittamalla liittopäivät omassa ryhmässään. Nyt tulevaisuus näyttääkin siniseltä.
<a href="http://www.br.de/nachrichten/petry-afd-partei-die-blauen-100.html">Baijerin radion</a> mukaan Die Blauen on kuitenkin vain liike, eikä Petry ole perustamassa uutta puoluetta.
Myös Petryn puoliso Marcus Pretzell ilmoittaa eroavansa AfD:stä. Hän istuu AfD:n ryhmässä Nordrhein-Westfalenin maapäivillä, Berliinissä asuva vapaa toimittaja Pertti Rönkkö kertoi Facebook-seinällään.
Suomessa on kokemusta siitä, että kiireessä valitut nimet eivät välttämättä ole kovin toimivia brändejä. Uusi vaihtoehto -nimi vääntyi kansan suussa uuvateiksi ja Sininen tulevaisuus kuulostaisi suoraan englanniksi käännettynä synkältä tai surulliselta tulevaisuudelta.
&#8211; Saksassa &#8221;blau&#8221; voi tarkoittaa myös sitä, että on ympäripäissään, Rönkkö huomautti Facebookissa.
&nbsp;

Saksaankin Sininen eduskuntaryhmä – AfD:n entisen johtajan Frauke Petryn yhden hengen ryhmän nimeksi Die Blauen