Terho: Miksi kielikysymys on tärkeä?

Olen käynyt kielikeskustelua – ja erityisesti väitellyt pakkoruotsista – jo pitkään, vuosien ajan. Kertaakaan en noiden vuosien aikana ole kuullut järkevää perustelua sille, miksi jokaisen suomalaisen on asuinpaikastaan, perhetaustastaan ja uratoiveistaan riippumatta pakko lukea ruotsia.

Useimmat suomalaiset toivovatkin ruotsin opiskelun vapaaehtoisuutta, viimeisimmän mielipidetiedustelun mukaan 63 %. Samankaltaisia tuloksia on gallupeissa saatu vuosikymmenien ajan. Silti pakkoruotsi on säilynyt lainsäädännössämme. Miksi?

Keskeisin syy on se, etteivät useimmat suomenkieliset kansalaiset kuitenkaan näe kielikysymystä ratkaisevaksi tekijäksi, kun äänestävät vaaleissa. Samanaikaisesti ruotsinkielisten edunvalvontajärjestöjen toiminta on aina ollut äärimmäisen taitavaa ja sillä on ehtymätön rahoitus. Näistä syistä kansalaismielipide ei ole päässyt paljoakaan vaikuttamaan kielikysymykseen.

Kielikysymyksen merkityksen ymmärtääkseen täytyy tuntea kiistan historiallinen konteksti: kielikysymys on itse asiassa suomalaisen politiikan vanhin ongelma. Jo maamme ensimmäiset poliittiset puolueet, fennomaanit ja svekomaanit ryhmittyivät 1800-luvulla nimenomaan kielikysymyksen ympärille.

Ensin taisteltiin vuosikymmeniä siitä, voiko Suomessa suomen kieli koskaan tulla viralliseksi kieleksi, vai käytetäänkö vain ruotsia, kuten svekomaanit halusivat. Sitten taisteltiin Helsingin yliopistosta ja siitä, voiko Suomessa saada korkeakoulutusta suomeksi. Nyt kiistellään siitä, onko jokaisella suomalaisella myötäsyntyinen velvollisuus osata ruotsia, vaikkei kieltä tarvitsisikaan. Kannattaa erityisesti huomata, että joka vaiheessa suomenkielisten kansalaisten oikeuksien toteutuminen on kestänyt kymmeniä vuosia, ei pelkästään pakkoruotsikysymyksessä.

Yksilön oikeuksiin liittyvien perustelujen lisäksi myös merkittävät taloudelliset perusteet tukevat ruotsin vapaaehtoisuuden tärkeyttä. Suomen kielipolitiikka rakentaa maallemme ja kansalaisillemme huomattavaa kilpailuhaittaa, kun koulutamme kaikki nuoremme maailmankielten sijaan lukemaan yhtä ja samaa kansainvälisesti pientä kieltä. Tämän johdosta myös Elinkeinoelämän keskusliitto on ilmoittanut toivovansa ruotsin pakollisen opiskelun lopettamista.

Kielikysymys on siis jo pari sataa vuotta ollut maallemme hyvin tärkeä, ja on sitä yhä. Asiaan liittyvien epäkohtien ratkaiseminen vaatii kansalaisilta aktivoitumista, itsestään ei korjaannu mikään. Siksi Suomalaisuuden Liitto on yhdessä Vapaa kielivalinta ry:n, Kokoomuksen nuorten liiton ja Perussuomalaisten nuorten kanssa avannut kansalaisaloitteen, johon tarvitaan 50 000 allekirjoitusta, että asia etenisi eduskunnan käsiteltäväksi.

Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/