WTC-iskuista tuli äskettäin kuluneeksi 25 vuotta. Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 islamistisen terroristijärjestö Al-Qaidan jäsenet kaappasivat Yhdysvalloissa neljä matkustajalentokonetta. Terroristit ohjasivat kaksi konetta suoraan New Yorkin World Trade Centerin pilvenpiirtäjiä päin. Kolmannen koneen terroristit ohjasivat Yhdysvaltain pääkaupungin Washington DC:n lähistöllä sijaitsevan puolustusministeriön Pentagonin rakennusta päin. Neljäs kone oli matkalla Capitolin kongressirakennusta kohti, mutta matkustajat nousivat vastarintaan ja pyrkivät saamaan koneen takaisin hallintaansa. Kone syöksyi maahan Pennsylvaniassa. Iskuissa kuoli yhteensä noin kolme tuhatta ihmistä, ja tuhansia haavoittui.
Arvovaltainen The Economist -lehti muisti WTC:n iskuja tekemällä erikoisnumeron islamista. Liberaalina tunnettu lehti pyrkii käsittelemään länsimaissa kiusallista aihetta tasapuolisesti – ottamalla Eurooppaan juurtuneen islamin uhan vakavasti sekä välttelemällä ylilyöntejä. Toisaalta lehti elättelee toivoa, että vähemmän jyrkät islamin muodot voisivat integroitua länsimaiseen elämäntapaan.
The Economist kertoo, että useissa Euroopan maissa noin puolet väestöstä katsoo tällä hetkellä, ettei islam sovi yhteen länsimaisten arvojen kanssa. Jyrkästi kansallismielinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue sai syyskuun alussa Sachsen-Anhaltin osavaltiovaaleissa ennätysmäiset 44 prosenttia äänistä. Puolue voitti myös äskettäin Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiovaaleissa.
Gallupien mukaan AfD on tällä hetkellä Saksan suurin yksittäinen puolue. Puolue on varoittanut toistuvasti Euroopan ”islamisaatiosta” ja luvannut pakkokarkotuksia.
Vastaavasti Ranskassa Marine Le Penin ehdotusta islamilaisten huivien kieltämisestä julkisilla paikoilla kannattaa jo 60 prosenttia äänestäjistä. Samanhenkiset asenteet ovat juurtuneet myös Yhdysvaltoihin. Donald Trumpin hallinnon jäsenet varoittavat ”sivilisaation pyyhkiytymisestä”.
Miten perusteltuja islamisaation uhkakuvat ovat?
The Economist ei vähättele islamiin liittyvää uhkaa, mutta pyrkii toppuuttelemaan jyrkimpiä islamin vastaisia asenteita. Brittilehden mukaan Eurooppaa ei näillä näkymin uhkaa islamilainen vallankaappaus tai muslimien joukkoradikalisoituminen.
Lehti käsittelee tabua väestönvaihdosta ennakkoluulottomasti, ilman Suomen medialle tyypillistä kauhistelua. Lehti mainitsee, että muuttoliike muslimienemmistöisistä maista Eurooppaan on ollut ennätyksellisen suurta, ja kokonaisuudessaan muslimit muodostavat nykyisin noin kuusi prosenttia Euroopan yli 500 miljoonan ihmisen väestöstä. Euroopan ulkopuolelta tulevilla maahanmuuttajilla on yleensä enemmän lapsia kuin kantaväestöllä, mutta toisaalta syntyvyysluvuilla on ollut tapana lähentyä toisiaan kahden sukupolven kuluessa. The Economistin johtopäätös on, että pelkkä nykyinen muslimipopulaatio ei vielä riitä aikaansaamaan skenaariota ”suuresta väestönvaihdosta”.
Se, millaista maahanmuuttopolitiikkaa Eurooppa harjoittaa tulevaisuudessa, on tosin kysymysmerkki.
Kun keskikenttä vaikenee, radikalismi saa jalansijaa
The Economistin mukaan islam muodostaa Euroopalle toisenlaisen uhan: sekä uskonnon itsensä että eurooppalaisen kantaväestön radikalisoitumisen. Lehti ei ryhdy tavanomaiseen laitaoikeistojahtiin, vaan ravistelee koko poliittista kenttää. The Economistin mukaan islamin aiheuttamia ongelmia pahentaa se, että vasemmisto kiistää islamismin todelliset uhat. Yhtä lailla ongelma on se, että poliittisella keskikentällä ollaan hiljaa ja pelätään rasismisyytöksiä. The Economistin mukaan tämä asetelma voi vahingoittaa eurooppalaista demokratiaa hidastamalla maahanmuuttajien tehokasta integraatiota ja heikentämällä kansalaisvapauksia.
Brittilehden ruusuisimmat ajatukset liittyvät siihen, että tähän asti valtavirran politiikkaan osallistuneet muslimit, kuten Britannian sisäministeri ja Lontoon pormestari, ovat asenteiltaan lähellä valtaväestöä. The Economist on kuitenkin avoin siitä, että monilla muslimeilla on epäliberaaleja näkemyksiä. Lehti kertoo esimerkiksi homoseksuaalisen imaamin murhasta Etelä-Afrikassa. Britanniassa tehty kysely osoittaa, että 52 prosenttia muslimeista paheksuu homoseksuaalisuutta. Nuoret muslimit ovat vanhempia todennäköisemmin sitä mieltä, että väkivalta voi olla oikeutettua, mikäli joku loukkaa profeetta Muhammedia. Alle 35-vuotiaista näin ajattelee 41 prosenttia ja sitä vanhemmista 25 prosenttia.
The Economist väittää, että vaikka vanhoilliset näkemykset eivät itsessään tee kenestäkään turvallisuusuhkaa, epäliberaalien asenteiden yleistymisen pitäisi kuitenkin huolestuttaa liberaaleja eurooppalaisia. Jos valtio on liian arka puuttumaan vähemmistöjen tekemiin vääryyksiin, sen aiheuttama raivo on lehden mukaan oikeutettua. Esimerkkinä The Economist mainitsee tapaukset, joissa muslimimiehistä koostuvat jengit ovat hyväksikäyttäneet nuoria tyttöjä useissa Englannin kaupungeissa.
Poliittisesta islamista on tullut vakavasti otettava uhka
Brittilehti peräänkuuluttaa, ettei islamia uskontona pidä sekoittaa suoriltaan islamismiin, joka on poliittinen ideologia. Vaikka edes useimmat islamistit eivät kannata jihadismia ja terrorismia, monet heistä harjoittavat soluttautumista demokraattisiin instituutioihin epäliberaalien agendojensa ajamiseksi. The Economist varoittaa, että hyvin verkostoituneet islamistiset ryhmät voivat esimerkiksi lobata laajojen vihapuhelakien puolesta ja torpata radikalismin vastaisia poliittisia ohjelmia. Pienet ja hyvin järjestäytyneet verkostot voivat saada haltuunsa koulun, moskeijan, paikallishallinnon elimen tai hyväntekeväisyysjärjestön ja valjastaa ne painostustyöhönsä. Lehden mukaan vaikuttaminen tapahtuu tyypillisesti paikallisen muslimiyhteisön parissa.
The Economist mainitsee, että Euroopan turvallisuuspalvelut ovat nyt entistä enemmän huolissaan tällaisesta väkivallattomasta islamismista. Esimerkiksi Ranskassa viranomaiset ovat huolissaan Muslimiveljeskunnan hankalasti havaittavasta ja peitellystä soluttautumisesta. Viime vuonna julkaistussa virallisessa raportissa varoitettiin, että islamismi voisi ajan myötä uhata muun yhteiskunnan sääntöjä ja naisten oikeuksia. Lehti muistuttaa, etteivät uhkaskenaariot kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että ne kävisivät vielä toteen. Ranskan sisäministeriön arvion mukaan maassa on 2 800 muslimien rukouspaikkaa, ja ”vain” 139:llä niistä oli yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan.
Islamismi aiheuttaa ongelmia erityisesti muslimiyhteisön omille jäsenille. Ison-Britannian muslimienemmistöisillä alueilla naiset voivat kokea painetta antaa sharia-neuvostojen määrätä perhe-elämää koskevista asioista. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja liberaalit muslimit kohtaavat pelottelua. The Economistin mukaan maltillisemmat muslimit valittavat, etteivät länsimaiset viranomaiset tarjoa heille samanlaista suojaa kuin kantaväestölle, sillä viranomaiset pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi.
The Economist muistuttaa, että islamistiset toimijat lietsovat lisäksi antisemitismiä. Ilmiö on leimahtanut varsinkin Gazan tilanteen myötä. Islamistit vaativat myös yleisemmin islamin kriitikoiden sananvapauden rajoittamista. Lehden mukaan he pelottelevat poliitikkoja, koomikoita, tutkijoita ja toimittajia itsesensuuriin. He voivat painostaa kouluja, opiskelijajärjestöjä, hyväntekeväisyysjärjestöjä ja paikallishallintoja.
Viime päivinä Monty Pythonista tunnettu legendaarinen koomikko John Cleese joutui islamilaisten aktivistien hampaisiin. Islamia kritisoinut Cleese ei ollut aktivistien mukaan tervetullut Birminghamiin.
Vasemmiston toiminta ruokkii oikeiston vastareaktiota
Paikalliset jännitteet skaalautuvat koko Euroopan laajuiseksi ongelmaksi. The Economist arvioi, että islamistien oman poliittisen strategian kannalta on hyödyllistä väittää, että radikaalin islamin arvostelu on hyökkäys kaikkea islamia vastaan. Myös populistinen vasemmisto, mukaan lukien Ranskan La France insoumise ja Britannian vihreät, suhtautuu muuttoliikettä, rikollisuutta tai islamismia koskeviin kriittisiin kysymyksenasetteluihin usein rasistisina.
Politiikan oikea laita pystyy puolestaan kytkemään muslimien puolustelun laajempaan kritiikkiin woke-ajattelusta ja kantaväestön oikeuksia laiminlyövistä kaksoisstandardeista. The Economist arvioi, että jyrkimpien kansallismielisten liikkeiden vaatimukset joukkokarkotuksista ja pukeutumiskielloista ajavat muslimiväestöä tukeutumaan omiin ääriliikkeisiinsä.
The Economist linjaa, ettei ratkaisuna voi olla länsimaiden sananvapauden rajoittaminen ja poliittisten tabujen kumartelu. Lehti arvioi, että kriittisin rooli on poliittisella keskikentällä, jonka passiivisuus ja pelko ovat jättäneet tilaa erilaisille vaihtoehtoliikkeille ja spekulaatioille.
