THL:n ”Tasa-arvotiedon keskuksesta” on tullut feministisen identiteettipolitiikan linnake – asiantuntijalääkärit ulos, identiteettipoliitikot sisään

2010-luvulla taloudelliset syyt ajoivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen irtisanomaan noin kolmanneksen asiantuntijoistaan. Tämän aiheuttama osaamisvaje paljastui koronakriisin aikaan. Kun THL irtisanoi asiantuntijalääkäreitään, organisaatiossa nousi uusi, woke-henkistä identiteettipoliittista aktivismia edustanut Tasa-arvotiedon keskus. Keskuksen nettisivut ja sen provokatiivinen Twitter-tili muistuttavat enemmän feminististä ajatushautomoa kuin valtiollista virkamiesviestintää. THL:n alaisuudesta mainostetaan kiisteltyä intersektionaalista feminismiä, sille ominaista ideologista sanastoa, poliittista aktivismia ja mm. mies-päätteisistä sanoista luopumista. Tasa-arvon hengessä kaikki laitoksen työntekijät ovat naisia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ollut viime vuosina esillä koronapandemian myötä. Ennen kriisiä suomalaisilla oli ollut korkea luotto terveysviranomaisiin. Myös kansainvälisesti suomalainen terveydenhuolto on nauttinut hyvästä maineesta. Tätä luottamusta koeteltiin, kun Suomen valmiuskyvystä ja tilannekuvan muodostamisesta paljastui epäkohtia. Aiempien vuosien säästötoimet olivat murentaneet arvostetun instituution osaamispohjaa. THL:n rooli kriisin eturintamassa oli niin ratkaiseva, että sen heikkoudet vaikuttivat myös muille yhteiskunnan osa-alueille. Tämä näkyi mm. Huoltovarmuuskeskuksen epäonnistuneina maskihankintoina. Säästötoimien vastaisesti THL:n alaisuudessa on kuitenkin paisunut ”tasa-arvotyön” yksikkö, jonka toiminta on räikeän feminististä identiteettipolitiikkaa.

Koronakriisin ensimmäisen aallon ja poikkeustilan aikaan keväällä 2020 terveysalan sisäpiiriläiset kertoivat julkisuudessa, miten THL:n henkilöstöleikkaukset ja säästötoimet vaikeuttivat instituution kykyä säilyttää ja hankkia sellaista asiaosaamista, josta olisi ollut apua pandemian kaltaisen kriisin hoitamisessa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen kommentoi:

”Taloudellisten syiden takia THL:ssä ajettiin alas perinteistä tieteelliseen ajatteluun pohjautuvaa paradigmaa. Huippuasiantuntijoita joutui lähtemään.”

Vuosina 2013-2016 yli 400 THL:n työntekijän työsuhde päättyi, mikä vastaa noin kolmasosaa alkuperäisestä työvoimasta. Vaikka lukuisia asiantuntijalääkäreitä ja kokeneita tutkimusryhmien johtajia lähti asiantuntijaorganisaatiosta, yksi sen osastoista näytti kasvattaneen näkyvyyttään ja sisällöntuotantoaan vuodesta 2015 eteenpäin – Tasa-arvotiedon keskus.

Asiantuntijalääkärit ulos, identiteettipoliitikot sisään

Kun THL irtisanoi lääketieteen huippuasiantuntijoita viime vuosikymmenen loppupuolella, samalla se raivasi tilaa identiteettipoliittiselle aktivismille. THL:n toiminta on seurannut systemaattisesti yleisen länsimaisen identiteettipolitiikan ja woke-kulttuurin trendejä. Tasa-arvotiedon keskuksen virallinen Twitter-viestintä on ollut niin poliittisesti värittynyttä, että sitä on epäilty ajoittain jopa parodiatiliksi. Esimerkiksi vuonna 2018 tili jakoi satiirilta kuulostavan päivityksen: ”Ruotsissa Lucia jatkossa sukupuolineutraali”.

Vuonna 2019 ennen koronakriisiä Tasa-arvotiedon keskus julisti, että se haluaa eroon mies-päätteisistä ammattinimikkeistä. Myöhemmin keskus julkaisi sukupuolitietoisen viestinnän oppaan. Ohjeissa pidettiin ongelmallisena myös mm. ilmaisuja ”molemmat”, ”kummatkin”, tai ”vastakkaiset sukupuolet”, sillä ne eivät tunnusta sukupuolten moninaisuutta.

Vaikka koronakriisin hoitamisessa kansalaiset peräänkuuluttivat lääketieteellistä ja virologista osaamista, pandemia ei suinkaan hillinnyt THL:n feminististä aktivismia. Päinvastoin. Pandemiaa tarkasteltiin nyt entistä innokkaammin identiteettipoliittisten linssien läpi. Keväällä 2020 THL:n Tasa-arvotiedon keskus jakoi aktivistiksi itseään kutsuvan sukupuolentutkija Hanna Ylöstalon päivityksen, jonka tutkija itse on sittemmin itse poistanut Twitteristä. THL:n omaan saatteeseen on nostettu lainaus:

”Jos sukupuolitietoinen budjetointi erkaantuu sekä feministisistä kansalaisyhteiskunnan toimijoista että feministisestä tiedosta, se on vaarassa muodostua tekniseksi hyvän hallinnon käytännöksi, jonka suhde sukupuolittuneisiin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin on ohut.”

Asiantuntijaorganisaatio THL:n alaisuudesta peräänkuulutettiin siis avoimesti feminististä aktivismia. Pari viikkoa myöhemmin Twitter-tili mainosti ammattiliittojen keskusjärjestö STTK:n blogitekstiä siitä poimitulla lainauksella:

”Vähemmälle huomiolle tuntuvat jääneen koronan muut kuin talousvaikutukset. – Esimerkiksi koronan vaikutukset naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon, naisiin ja naisvaltaisiin aloihin sekä miehiin ja miesvaltaisiin aloihin ovat erilaisia.” #tasaarvo

Blogitekstissä tarkasteltiin koronapandemian ongelmallisia vaikutuksia ihmisten elämään yksipuolisesti naisten näkökulmasta ja valiteltiin, että korona vie ykköspuheenaiheena mediahuomiota ”tasa-arvolta”. Valtiollisen asiantuntijaorganisaation poliittinen värittyneisyys herätti kommenttiosiossa kummastusta.

Talvella 2021 Tasa-arvotiedon Twitter-tili hehkutti Instagram-trendiä, joka kannusti ihmisiä kertomaan omat sukupuolipronomininsa ja lainasi saatteessaan uutista:

”Ajatus kuitenkin on, että jos kaikki, cis-ihmiset mukaan lukien, jakavat pronomininsa, asia normalisoituu ja siitä tulee helpompaa myös vähemmistössä oleville.” #tasaarvo

Feministisen sukupuolentutkimuksen linnake

THL:n feministinen aktivismi ei ole jäänyt vain Twitter-provosoinnin tasolle. Tätä nykyä Tasa-arvotiedon keskus on yksi asiantuntijaorganisaatio THL:n näkyvimmistä ja provosoivimmista osastoista. Viime vuosina sen nettisivuilla on omaksuttu tasa-arvon määritelmäksi maailmalla paljon kiistelty intersektionaalinen feminismi. Myös Suomessa ideologia on herättänyt viime vuosina kriittistä keskustelua, sillä sen nähdään tavoittelevan epävirallista uhrihierarkiaa.

THL:n nettisivuilla olevaan sanastoon on päivitelty ajan mittaan ”sukupuoli-ideologian” sanastoa: ”binäärinen sukupuolikäsitys”, ”cisnormatiivisuus”, ”cissukupuolinen”, ”etuoikeus”, ”maskuliininen”, ”sukupuolitietoinen budjetointi”.

THL esittelee sivuillaan myös epätavallisia tutkimushankkeita, jotka ovat useimmiten Suomen Akatemian ja Koneen säätiön rahoittamia, kuten:

– ”Queer-siirtolaisten vastaanottamisen ja kohtaamisen poliittinen maantiede”
– ”Trans-tulevaisuudet: Yhteisöllisyyden Rakentaminen Biopolitiikan Vastarintana”
– ”Tunteet, naisidentiteetit ja epänormatiivinen seksuaalisuus katolisen reformaation ajan Ranskassa”
– ”Verkon affektiiviset käytännöt: Vihapuheen tuottaminen, kokemus ja hallinta digitaalisella aikakaudella”
– ”Lean-tuotantomalli julkisissa palveluissa: työn ja sukupuolen uudet muodostelmat biokapitalismissa (LeanWork)”
– ”Pappissäädyn naiset. Pappien vaimot ja lesket luterilaisissa paikallisyhteisöissä (1650–1710)”
– ”Kehon ja äänen politiikan esityksiä pohjoismaisten indiepop-naismuusikkojen musiikkivideoissa”
– ”Räppäävät naiset Suomessa. Hiphop-feminismin, sukupuolen, rodun ja valkoisuuden monimodaalinen rakentuminen”
– ”Trans*Creative: Hyvinvointi, väkivalta ja ympäristö sukupuolivähemmistöjen kulttuurisessa tuotannossa”
– ”Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat”
– ”Intersektionaaliset rajakamppailut ja tottelematon tieto aktivismissa”
– ”Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan – Feministisen tiedon ja politiikan jännitteet strategisessa valtiossa (FEMTIE)”

Tasa-arvotiedon keskuksen sivut eivät anna virkamiesmäistä, tasapuolisuutta tavoittelevaa vaikutelmaa. Vaikka valtiollisen laitoksen mainostamat poliittiset näkemyset ovat kohdanneet akateemista ja poliittista kritiikkiä, lukijalle ei kerrota aiheiden kiistanalaisuudesta mitään. THL:n Tasa-arvotiedon keskus muistuttaa pikemminkin feminististä ajatushautomoa.

”Tasa-arvon” hengessä myös kaikki THL:n Tasa-arvotiedon keskuksen työntekijät ovat yhteystietojen nimistä päätellen naisia.