– Osa ulkomaalaisista vangeista sanoo suoraan, että täällä on hyvä olla. Vähän niin kuin viiden tähden hotelli, Keravan vankilan avolaitoksen luottamusmies Kari Huusko kertoo.

Moniin muihin maihin verrattuna Suomen vankiloiden olosuhteet ovat tosiaan paremmat, ja siksi ulkomaalaiset vangit jäävät enemmin Suomeen kuin suorittavat rangaistuksensa kotimaassaan. Käytännössä vangin siirto toiseen maahan on mahdollista mutta erityisesti kolmansiin maihin toteutus on hankalaa: se joko onnistuu tai ei onnistu.

Moni lähettää vankilapalkkansa kotimaahan

Lain mukaan vanki voitaisiin lähettää kotimaahansa suorittamaan rangaistusta, mutta siirron selvitys ja täytäntöönpano ovat hyvin monimutkaisia prosesseja. Siirto EU:n ulkopuolisiin maihin edellyttää sekä kohdemaan että tuomitun omaa suostumusta.

– Siirtäminen on harkinnanvaraista: siirto joko onnistuu tai ei onnistu, kertoo oikeusministeriön hallitusneuvos Juhani Korhonen.

Oikeusministeriön mukaan siirtoja tehdään vuosittain vain kourallinen. Ulkomaalaiset – pääasiallisesti Baltiasta – syyllistyvät Suomessa useimmiten järjestäytyneeseen rikollisuuteen, kuten Hit and run -tyylisiin tekoihin tai törkeisiin huumausainerikoksiin.

He tulevat mieluusti Suomeen, koska vankeusrangaistukset eivät ole minkäänlainen pelote. Esimerkiksi työpaikan saaminen vankilassa on oikeastaan helpompaa kuin vapaalla.

– Telkien takana jokaisella on oikeus tehdä töitä ja tienata rahaa. Moni vanki lähettää satasia kotimaahansa. Summat vastaavat heille koko kuukauden palkkaa, Huusko sanoo.

”Hotellin” kaltaisten olosuhteiden lisäksi ulkomaalaisia houkuttelevat Suomen rangaistuksien pituus. Vangin siirtoa hänen omaan maahansa ei edes yritetä, jos tuomion pituus on tarpeeksi lyhyt.

Tuomion oltava lainvoimainen

Myös EU:n jäsenvaltioiden sisällä vangin siirtäminen vie aikaa.

– Ensinnäkin tuomion pitää olla lainvoimainen, eli mahdollisen hovioikeuden jälkeen pitää odottaa 60 päivää ja sen jälkeen vielä mahdollisen valituksen käsittelyä korkeimmassa oikeudessa. Vasta näiden jälkeen siirtomahdollisuus voidaan selvittää. Mikäli lainvoimaisen tuomion lisäksi muut siirron edellytykset täyttyvät, Rikosseuraamuslaitos (Rise) tekee päätöksen tuomion täytäntöönpanon siirtämisestä toiseen maahan, Risen lakimies Katja Dogović kertoo.

– Tuomitulla on oikeus valittaa Risen tekemästä päätöksestä hallinto-oikeuteen 30 päivän sisällä. Jos hallinto-oikeus pysyy Risen siirtopäätöksessä, toiseen jäsenvaltioon tehdään siirtoesitys. Vastaanottavalla maalla on sen jälkeen 90 päivää aikaa tehdä päätös, ottavatko he vangin vastaan vai eivät.

Tapaukset selvitetään yksilöllisesti

Vuodesta 2011 lähtien siirto EU-maiden välillä on voitu tehdä ilman vangin suostumusta. Tämän lain voimaantulon jälkeen vankien siirtoja on tehty 16. Risen lakimies vakuuttaa, että jokaisesta tapauksesta, jossa siirron edellytykset ovat, tehdään siirtoselvitys.

Lain mukaan siirron edellytyksenä on se, että se edesauttaa tuomitun mahdollisuuksia sopeutua yhteiskuntaan. Mitä tämä tarkoittaa?

– Jokainen tapaus on selvitettävä yksilöllisesti ottaen huomioon tuomitun kansalaisuus, asuinpaikka ja muut henkilökohtaiset olosuhteet.

Rise käsittelee myös pohjoismaiden välisten rangaistusten siirtoja. Tällöin siirto voi pohjautua täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon. Aina ei siis ole tarpeen odottaa tuomion lainvoimaisuutta.

– Tuomitun suostumus ei ole siirron edellytys pohjoismaiden kesken, eikä myöskään karkottamispäätös. Perusteet siirrolle ovat käytännössä siinä, minkä maan kansalainen tuomittu on ja missä maassa tuomittu on pysyvästi asunut ennen rangaistusta.

Yli kaksi tonnia lumitöistä

Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikkö teki vuonna 2011 selvityksen vankien palkkojen ja toimintarahojen määrästä. Selvitys käynnistettiin yksittäistapauksesta, jossa avolaitoksen venäläisvanki oli tienannut 2 300 euroa kuussa lumitöillä. Risen asiantuntijat myönsivät, että summa on liian suuri vangille tienattavaksi.

– Selvityksessä kävi ilmi, että vankien palkkojen ohjeistukset olivat epätarkkoja. Todettiin, että kyseisessä yksittäistapauksessa vankilan johtaja on saattanut tulkita ohjeistusta väärin, Risen kehitysjohtaja Kirsti Kuivajärvi kertoo.

Selvityksen myötä ohjeistusta täsmennettiin, ja uudet tiedot tulivat voimaan maaliskuussa 2012.

– Avolaitoksella on kuusi palkkaluokkaa. Tässä yksittäistapauksessa oli käytetty ylintä. Uuden ohjeistuksen mukaan vankila-alueella tehdyistä töistä voidaan maksaa enintään palkkaluokkaa neljä, mutta pääsääntöisesti luokkia 2–3, Kuivajärvi sanoo.

Neljännessä luokassa vangin tuntipalkka on kuusi euroa.

Faktaa siirroista

Tuomittujen siirroista on laadittu yleissopimus Euroopan neuvoston puitteissa, johon on liittynyt Monacoa lukuun ottamatta jokainen EN:n jäsenvaltio sekä parikymmentä EN:n ulkopuolista valtiota.

Sopimukseen on laadittu lisäpöytäkirja, jonka mukaan vanki voidaan siirtää – tietyin edellytyksin – vasten hänen tahtoaan. Esimerkiksi Viron kanssa tällainen yhteistyö on ollut mahdollista jo kymmenen vuotta.

Euroopan unionin sisäisesti vankeja voidaan – tietyissä tapauksissa – siirtää ilman vangin omaa suostumusta. Valtion on melkein pakko ottaa vanki vastaan. Myös Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjaan kuuluviin maihin vanki voidaan siirtää vasten vangin omaa tahtoa, jos hänet on määrätty käännytettäväksi tai karkotettavaksi tuomion antaneesta valtiosta.

Kaikissa muihin maihin, jotka eivät ole sopimusjärjestelmän piirissä, siirtäminen on harkinnanvaraista.

Faktaa vankien palkoista

Avolaitosvanki maksaa jokaiselta työtunnilta ylläpitokorvausta 1,60 euroa. Keskimäärin summa on noin 300 euroa kuussa. Vanki maksaa myös veroa, mutta useimmiten vangeilla on nollaprosentin verokortti. Avolaitosvangille tarjotaan ilmainen terveydenhuolto ja hammashoito.

Suljetussa vankilassa ei makseta palkkaa, vaan 100–170 euron kuukausittaista toimintarahaa. Suljetulla osastolla vanki ei maksa ylläpitokorvauksia.

Kuvassa: Kuva Suomenlinnan avovankilasta. Kuvan henkilö ei liity artikkeliin.

VERA MIETTINEN