Unkari ei ”uskaltanut olla pieni” – kuinka kansallinen itsetunto elvytetään

Unkarista on tullut Euroopan nykyisen kansallismielisen suuntauksen johtava valtio. Pääministeri Viktor Orbánin hallinto nojaa unkarilaisten enemmistön vahvaan kansallistunteeseen. Unkarilaiset eivät kuitenkaan ole aina uskoneet itseensä kuten nyt. Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä maata hallitsivat sosialistit, joiden motto oli: ”Uskaltakaamme olla pieniä”.

Euroopan globalistit vihaavat Unkaria, kansallismieliset rakastavat sitä. Yhtä mieltä kaikki voivat olla siitä, että Unkari, sitä hallitseva kansalliskonservatiivinen Fidesz-puolue ja sen johtaja, pääministeri Viktor Orbán symboloivat nationalismin uutta nousua Euroopassa.

Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen. Sosialistipuolue hallitsi Unkarissa 2002-2010, eikä sen agenda ollut nationalistinen – kaikkea muuta.

– Sosialistit jättivät perinnöksi taloudellisen, moraalisen ja kulttuurisen katastrofin, unkarilainen huippupianisti Gergely Bogányi kertoo. Suomen Uutiset haastatteli Sibelius-Akatemiassakin opiskellutta ja suomea puhuvaa Bogányia kesäkuussa Budapestissa.

Kansallismielisyyden ja Fideszin voittokulkua ei Bogányin mukaan voi ymmärtää, jos kuvittelee että kyse olisi jostakin uudesta aatteesta. 2010-luvun ilmiöt tulevat ymmärrettäviksi vasta, kun niitä tarkastelee edellistä vuosikymmentä vasten.

– Historiaa ei tietenkään voi alkaa katsomaan vuodesta 2010. Totta kai se oli reaktio. Ei se ollut poliitikot, jotka reagoivat, vaan kansa ensin, Bogányi selittää.

Kulttuuri ja identiteetti ensin, politiikka sitten

Eikä kyse ollut pelkästään politiikasta, vaan laajemmista ilmiöistä. Kyse oli kulttuuri- ja identiteettikysymyksistä ja siitä, miltä tavallisista ihmisistä tuntuu.

– Koska se, mitä kuunneltiin televisiosta ja radiosta, oli tosi kaukana siitä, mitä kotona oli. Ja puhun miljoonista ihmisistä.

Liberaalin narratiivin mukaan Unkarissa ei ole enää lehdistönvapautta, ja konservatiivit hallitsevat koko mediakenttää. Bogányin mielestä tällainen ajatus on älytön. Kymmenen vuotta sitten media oli hyvin voimakkaasti liberaalien hallussa.

– Jos missään niin Unkarissa voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, ja kyllä kirjoittaakin. Valitettavasti edelleen on sellaisia lehtiä, ja isojakin medioita, joissa kirjoitetaan puhdasta valetta tai vääristettyjä puolitotuuksia vieläkin.

Bogányi kommentoi sosialistien sanomalehti Népszabadságin lakkauttamisesta, josta oli puhetta myös Suomen Uutisten äskettäin julkaisemassa Unkarin hallituksen tiedottajan haastattelussa.

– Me oltiin jälleen kerran naamaan lyöty, että miten voi valehdella julkisesti näin isoja asioita. Koska meille se oli aivan selvä, että se lehti menee yksinkertaisesti konkurssiin.

Népszabadság oli Bogányin mielestä huono lehti, jota luettiin vähemmän ja vähemmän, sillä meni taloudellisesti huonosti, ja se lakkautettiin, mikä ei markkinataloudessa ole kovin ihmeellistä.

– Se on aika tavallinen asia. Ja sitten tästä nostettiin mitä kauhein meteli.

Bogányin mukaan unkarilaiset liberaalilehdet kirjoittavat yhä näitä valeuutisia.

– On useita sellaisia medioita, myös televisiokanavia, jotka ovat tänä päivänä edelleenkin Bryssel-mielisiä.

Bogányin mukaan tavalliset unkarilaiset eivät välttämättä itsekään tiedä, kuinka vääristynyt se kuva on, joka Unkarista leviää maailmalle.

Yksi suuri kysymys, jota eri puolten mediat käsittelevät eri tavoin, on maahanmuutto ja turvapaikkakriisi.

Brysselin järkytys

Bogányi ei ymmärrä, miten Eurooppaan voi tulla satoja tuhansia tai miljoonia laittomia maahanmuuttajia. Työperäisen, laillisen maahanmuuton Bogányi hyväksyy.

– Meidän kadut ovat täynnä esimerkiksi kebab-paikkoja, tai kiinalaisia, japanilaisia ja intialaisia ravintoloita. Ja niissähän tehdään töitä. Itsekin käyn niissä ravintoloissa mielelläni. Eikä pelkästään Budapestissa, vaan muuallakin Unkarissa. Ei heidän kanssaan ole ollut koskaan ongelmia.

Bogányin mukaan Unkari on satojen vuosien aikana osoittautunut hyvin vieraanvaraiseksi, ja ihmiset ovat ystävällisiä.

– Enkä puhu näin, koska olen unkarilainen, vaan koska koko ajan matkustan, eli mä näen henkilökohtaisesti mitä tapahtuu tänä päivänä.

Bogányi oli pelkästään loppukevään aikana viikkoja Saksassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.

– Mä olin muutama kuukausi sitten Brysselissä konsertoimassa, ja unkarilaiset ystävät sanoivat että mihin sä haluat kävellä, mitä paikkoja sä haluat nähdä. Mä sanoin että antakaa mun olla rauhassa, mä kävelen ihan yksin, ja mä haluan vähän katsoa niitä paikkoja, joita mä olen joskus nähnyt.

– Sitten ne sanoi, että ei. Ne ei päästä mua yksin kävelemään Brysselissä. Koska jos sä vahingossa menet johonkin väärään paikkaan, niin se on hengenvaarallista.

Bogányistä oli hämmästyttävää, että EU:n pääkaupungissa pitää varoa kulkemista.

Kansainvälinen media vahvistaa unkarilaisen liberaalimedian valheet

Unkari on Suomen tapaan kansainvälisen median näkökulmasta kielimuurin takana. Ulkomaisten toimittajien on vaikea arvioida lähdekriittisesti unkarilaisen median sisältöjä.

Bogányin mukaan kansainvälinen media kierrättää kritiikittä unkarilaisen liberaalimedian väitteitä.

Kierrätys toimii niin, että Unkarista lähtee väittämä, joka ei ole fakta vaan pikemminkin mielipide tai arvailua – mutta se tulee takaisin jo faktana. Unkarilainen media esittää sitten tämän kansainvälisen lehdistön faktaksi muuttaman spekulaation totuutena.

– Sitten kun se tulee isosta kansainvälisestä lehdistöstä, niin sittenhän täytyy antautua ja uskoa sokeasti. Koska se on pakko. Sehän on raamattua mitä ne kirjoittaa. Sitä ei voi kyseenalaistaa.

Unkarillakin oli heikko kansallinen itsetunto

Totean Bogányille, että Suomessa ajatellaan samalla tavalla: meillä on heikko kansallinen itsetunto, katsomme aina Euroopan mahtivaltoja ylöspäin ja uskomme mieluummin The New York Timesia kuin omia silmiämme. Nähdessämme elefantin pohdimme heti, mitä se ajattelee meistä.

Unkarilaisilla on tainnut aina olla enemmän tervettä kansallisylpeyttä?

– Ei valitettavasti, mutta nyt sitä tulee enemmän, Jumalan kiitos. Meillekin syötettiin ajatusta ”uskaltakaamme olla pieniä” (edeltävän sosialistisen hallituksen motto). Olemme pieni maa, pieni kansa, uskaltakaa olla pieniä.

Bogányi muistuttaa, että Unkari on ollut keskellä Eurooppaa yli tuhat vuotta, ja se on ollut kolme kertaa suurempi alueeltaan, ja se on ollut merkittävä, ja se on puolustanut koko Eurooppaa satoja vuosia.

– Mutta nyt kun syötettiin sitä, että uskaltakaa olla pieniä, niin tietysti tämä automaattinen reaktio tommoisiin isoihin medioihin kuten CNN oli että senhän täytyy olla pelkkää totta.

– Mutta nyt onneksi tämäkin ajattelutapa on alkanut muuttua, Bogányi ilahtuu.

Eli kansallinen itsetunto on elpynyt?

– Kansallinen itsetunto on hyvin voimakkaasti nousemassa, Jumalan kiitos, ja sen takiahan on tapahtunut, että Orbán on valittu jo kolme kertaa.

Klassinen musiikki ja kristillisyys on Unkarin kulttuuri-identiteetin ydin

Bogányi antaa usein haastatteluja unkarilaisille lehdille, myös liberaaleille. Kun hän puhuu musiikista, politiikka ei ole juuri läsnä.

– Mutta kuitenkin, jos esimerkiksi puhun kulttuuriin liittyvästä asiasta, esimerkiksi Franz Lisztistä, niin väistämättä mun täytyy puhua uskonnosta.

Bogányin mukaan sitä ei voi ohittaa jos puhuu Lisztin henkilöstä tai musiikista, ja sama koskee esimerkiksi Bachia. Mutta sitä viestiä liberalistimedia ei halua kuulla eikä välittää eteenpäin.

– Vaikka mä en tee mitään muuta kuin sanon, mikä on totta. Liszt oli hirveän voimakkaan uskonnollinen, katolilainen.

Pianisti ja säveltäjä Franz (Ferenc) Liszt on yksi Unkarin tunnetuimmista kulttuurihenkilöistä ja kansallinen ikoni. Liberaalien halu riisua Lisztistä uskonnollisuus kuulostaa yritykseltä käydä kulttuurisotaa historiankirjoituksen avulla.

Haluaako liberaalimedia Unkarissakin ampua kansallissankareita alas jalustaltaan tehdäkseen konservatiiveista henkisesti heikompia, kun menetämme ihanteitamme? Suomessahan tätä on nähty muun muassa Mannerheimin kohdalla moneen kertaan.

– Niin, ja sitten me uskalletaan olla pienempiä, Bogányi naurahtaa.

Eli jos Liszt pudotetaan jalustalta, niin unkarilaiset uskaltavat olla pienempiä?

– Niin, silloin me voimme uskaltaa olla vähän pienempiä.

Liszt ei Bogányin mielestä kuitenkaan ollut kuin tervejärkisesti kansallismielinen.

Osallistuiko hän politiikkaan?

– Kyllä hän osallistui jonkin verran. Häntä aina harmitti kun häntä pidettiin saksalaisena tai ranskalaisena tai italialaisena tai itävaltalaisena just sen takia kun hän kirjoitti esimerkiksi ihanaa ranskalaistyyppistä musiikkia tai ihanaa italialaistyyppistä musiikkia, niin ne kansat halusivat pitää Lisztiä omanaan, Bogányi selittää.

– Liszt monesti, selkeästi, kylmäverisesti ja yksinkertaisesti julisti ja kirjoitti, että hän on unkarilainen, ja hän haluaisi, että hänen omaa mielipidettään kunnioitettaisiin.

Bogányin mukaan Unkarin kulttuurilla menee nyt hyvin. Nouseva kansallinen itsetunto näkyy kaikilla aloilla. Orbánin hallitukset ovat sosialistihallituksia enemmän tukeneet kansallista kulttuuria.

– Kohta joka kylässä on festivaalit, hirveän useat saavat tukea, isoja konserttisaleja on noussut ja myös konserttielämä on kansainvälisessäkin vertailussa varsin korkeatasoista, Bogányi sanoo.

– Olen yhä enemmän iloinen siitä, että mä olen päättänyt asua Unkarissa. Viisitoista vuotta sitten eivät asiat olleet ollenkaan niin hyvin. Voin mennä joka ilta tosi hyvään jazz-konserttiin. Tai voin mennä kansantanssiesitykseen. Unkarissa on hirveän monipuolinen ja vilkas konsertti- ja kulttuurielämä.

Bogányi katsoo, että klassinen musiikki ja kansanmusiikki ovat keskeisiä Unkarin kansalliselle identiteetille. Ne ovat unkarilaisuuden kannalta tärkeämpiä kuin esimerkiksi kirjallisuus tai elokuvataide.

Suomi on nykyään paremmin tunnettu raskaasta metallimusiikista kuin Sibeliuksesta, ja kansallismielisiä bändejä on Suomessa enemmän heviosastolla kuin pop- ja rock-puolella. Konservatiivinen Bogányi ei ole tästä identiteetistä innoissaan.

– Mä en olis ylpeä sellaisesta kyllä. Olisitte mieluummin ylpeitä esimerkiksi Sibeliuksesta!

Bogányi ei hyväksy kulttuurirelativismia, joka pitää korkeaa ja matalaa kulttuuria yhtä arvokkaina.

– Klassinen musiikki yleisesti on paljon arvokkaampi kuin pop-musiikki. Jos lähdetään faktoista, niin se on miljoona kertaa vaikeampi, monimutkaisempi, syvällisempi. Jossain Bachin preludissa, lyhyessäkin kappaleessa on niin paljon enemmän sanottavaa kuin jossakin pop-biisissä, Bogányi väittää.

Bogányi vertaa musiikkia arkkitehtuuriin. Arkkitehtuurinkin arvottaminen objektiivisesti on vaikeaa, mutta tunnistamme intuitiivisesti korkean ja matalan eron.

– Miksi Milanon katedraali on arvokkaampi, kalliimpi, hienompi ja minkä verran, kuin joku muovinen jäätelökioski?

Budapestin liberaalikupla

Monissa Euroopan maissa suurimpien yliopistokaupunkien keskustat elävät omaa kansainvälistä elämäänsä, mikä näkyy myös äänestyskäyttäytymisessä. Unkari ei ole poikkeus. Vaikka kansalliskonservatiivinen Fidesz oli ykkönen melkein kaikissa Unkarin vaalipiireissä kevään parlamenttivaaleissa, Budapestin ydintä (pikkukuva alhaalla oikealla) hallitsevat vihreät, euromyönteinen, sosiaaliliberaali DK sekä sosialistit. Käymme Bogányin kanssa pienellä kävelyllä Budapestin turistiytimessä.

Turisti, joka käy vain Budapestin turistikeskustassa ja ehkä Hungaroringillä, huomaa tuskin mistään matkustavansa kansallismielisten konservatiivien hallitsemassa maassa.

Näin Budapestin metrossa nuoren homoparin, jotka suukottelivat avoimesti keskenään hyvästiksi, kun toinen heistä lähti junasta. Näky ei vastannut Euroopan liberaalin median minulle antamaa kuvaa ahdasmielisistä unkarilaisista.

En nähnyt viikon aikana Budapestissa yhtään naista burkhassa tai niqabissa, ja vain yhden joka käytti hijabia (huivi). Mutta turistikeskustassa riitti kebab-kioskeja ja brittipubeja joka kortteliin.

Budapestin vanhoissa juutalaiskortteleissa on hipsterien suosimia rauniopubeja, joissa kuulee enemmän englantia kuin unkaria. Tunnelma niissä on samanlainen kuin jossakin Berliinin punavihreässä Friedrichshainissa.

Turistien lisäksi Budapestin keskusta on tuttu kansainväliselle medialle. Budapestin liberaalikuplassa ulkomaisten toimittajien on helppo vahvistaa harhaansa, jonka mukaan unkarilaiset eivät oikeasti kannata Fideszin kansallismielistä politiikkaa. Tämän perususkomuksen päälle on sitten helppo rakentaa salaliittoteoria, jossa Fidesz on noussut valtaan ja käyttää sitä jollain mukamas liberaalin demokratian vastaisella tavalla.

Lue myös Suomen Uutisten juttu Viktor Orbánin suhteesta liberaaliin demokratiaan.