Suomen Palomiesliitto ja Suomen Ensihoitoalanliitto ajavat rikoslakiin muutosta, joka huomioisi paremmin ensihoidon työturvallisuuden. – Muutos on välttämätön, sillä ensihoitajalla on nykyisin kohonnut riski joutua väkivallan uhriksi, sanoo ensihoitaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Mari Rantanen.
Suomen Palomiesliitto SPAL tiedotti äskettäin ajavansa yhteistyössä Suomen Ensihoitoalanliiton kanssa muutosta rikoslakiin, joka paremmin huomioisi ensihoidon työturvallisuuden.
Kysymys on uudistuksesta, jossa pelastustyötä tekeviä kohtaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä henkilöä rangaistaan samalla asteikolla kuin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistynyttä nyt rangaistaan.
Ensihoito viittaa ammattihenkilöstön hoitolaitoksen ulkopuolella tai onnettomuuspaikalla potilaalle antamaan hoitoon.
Laki ei riittävästi suojaa ensihoitajia
Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen jätti tammikuussa kirjallisen kysymyksen asianomaisen ministerin vastattavaksi. Ronkainen kysyy, onko hallitus harkinnut ensihoitajille samanlaista oikeudellisesta asemaa rikoslaissa kuin virkamiehillä nyt on.
– Ensihoitajiin kohdistuvan väkivallan määrä on kasvussa. Suomen oikeusjärjestelmässä on kuitenkin linjattu, ettei ensihoitotehtävissä käytetä julkista valtaa. Tämän takia tekijät tuomitaan pahoinpitelystä eikä vakavammasta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Tämä on mielestäni väärin, Ronkainen toteaa.
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ensihoitaja Mari Rantanen katsoo, että lakimuutos on välttämätön.
– Ensihoitajalla on kohonnut riski joutua väkivallan uhriksi, mutta silti lainsäätäjä ei tietyllä tapaa suojaa meitä samalla tavalla kuin virkamiehiä. Nyt jos joku lyö tai muuten kohdistaa työtehtävässä olevaan ensihoitajaan väkivaltaa, se on käytännössä yleensä tavallinen pahoinpitelyrikos. Tilanne on monessa mielessä ongelmallinen, Rantanen sanoo.
Vuosittain jopa satoja uhka- ja väkivaltatilanteita
Rantanen on työskennellyt ensihoitajana 16 vuotta. Hän sanoo, että vuosien kuluessa väkivallan uhka on selvästi lisääntynyt.
– Aiemmin ajateltiin, että auttajatahoa kohtaan ei hyökätä, mutta nykyisin tilanne on toinen. Niin sanottua valkoisen takin suojaa ei enää ole samalla tavalla kuin aiemmin, Rantanen toteaa.
Ensihoidossa arvioidaan sattuvan vuosittain jopa satoja uhka- ja väkivaltatilanteita. Tarkkaa kokonaiskuvaa ei tiedetä, sillä läheltä piti -tapausten epäillään jäävän raportoimatta ja eri palveluntuottajat tilastoivat tapahtumat omiin rekistereihinsä. Yhteistä tilastointia ei ole.
– Palveluntuottajista pelastuslaitokset pitävät yhteistä tilastoa. Vuonna 2016 kirjattiin yli kaksisataa tapausta, jolloin ensihoitajaan tai palomieheen kohdistui väkivaltaa tai sen uhkaa. Karkeasti laskettuna siis vain joka kolmas päivä ei tällaista ei tapahdu. Ongelma on iso.
– Vakavimmilta loukkaantumisilta on tiettävästi vältytty, mutta pitääkö meidän odottaa, että vakava loukkaantuminen sattuu? Rantanen kysyy.
Vaaratilanteet työssä ovat äkillisiä ja yllättäviä
Rantanen tietää omakohtaisesti ensihoitajan työhön liittyvät riskit. Useimpiin tapauksiin liittyvät huumeet tai muut päihdyttävät aineet.
– Joskus käy niin, että ensihoitajan silmille käydään jo ennen kuin hän ehtii sanoa asiakkaalle hyvää päivää. Tällöin tilanteesta selviää vain ottamalla jalat alleen ja juoksemalla karkuun.
– Vakavin itselleni sattunut tapaus on vuosien takaa. Tuolloin päihtynyt nuori mies tarrasi minuun kiinni ja yritti puristaa kurkusta. Siinä ei minulle onneksi tullut vammoja, mutta tiedän, kuinka monet kollegat ovat työssään joutuneet keskelle paljon vakavampia vaaratilanteita, joissa on sattunut loukkaantumisia. Kaikkia vaaratilanteita ei vain voi välttää, sillä tilanteet tulevat usein yllättäen, Rantanen sanoo.
Ensihoitajia ei ole vakuutettu väkivaltatapausten varalta
Työhön liittyvät riskit ovat konkreettisesti ennalta-arvaamattomia. Ensihoidon yksikössä on tavallisesti vain kaksi ensihoitajaa. He voivat kartoittaa ja havaita tilanteen kokonaiskuvan vasta, kun ovat itse saapuneet paikan päälle. Jos tilanteessa ilmenee vaaraa tai sen uhkaa, apu tulee kyllä, mutta vasta perästä.
Rantanen nostaa esille myös sen epäkohdan, että ensihoitajat eivät ole työnantajatahon puolelta vakuutettuja heihin kohdistuvan väkivallan varalta.
– Kun väkivallan uhka realisoituu, tilanteen selvittely jää yksin työntekijän niskaan, ellei sitten ammattiliitosta saa apua. Työnantajapuoli ei ole osallinen rikosprosessissa, Rantanen sanoo ja kysyy, pitäisikö näihin tilanteisiin luoda jokin järjestelmä, jossa työntekijät eivät jäisi yksin.
– Työntekijät ovat vakuutettuja tapaturman ja liikennevahingon osalta ja samankaltaista järjestelmää voisi pohtia myös rikoksen uhriksi joutuessa.
Rantanen kiittää työnantajapuolta kuitenkin siitä, että tilanne on tunnistettu ja siihen on vastattu muun muassa tarjoamalla ensihoitajille koulutusta ja kehittämällä toimintatapoja uhkaaviin tilanteisiin.
ILKKA JANHUNEN