Wihonen: Kevät toi valkoposkihanhet ja merimetsot maanviljelijöiden ja kalastajien riesaksi – ajetaanko elinkeinotoiminta alas kaakattajien tieltä?

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Wihonen on jättänyt kirjallisen kysymyksen valkoposkihanhien ja merimetsojen aiheuttamista haitoista.

Pitkä talvi on taas kääntynyt kohti valoisampaa kevättä. Lämmenneet kelit ja kukkiva luonto ovat tuoneet kuitenkin taas tutun riesan monille, kun hanhilaumat valtaavat aukeat ja pellot. Kaupungeissa valkoposkihanhet valtaavat uimarannat ja puistot ja jättävät jälkeensä ulostemeren. Lenkkipoluilla saa väistellä sihiseviä hanhia, ja uimavesi pilaantuu ulosteiden myötä käyttökelvottomaksi.

– Ongelmia syntyy, kun hanhet työntyvät kaupunkielämään, mutta maaseudulla hanhista aiheutuu vakavia ongelmia elinkeinonharjoittajille. Tuhansien hanhien parvet parkkeeraavat viljelijöiden pelloille, syövät kasveja ja jättävät jälkeensä ulosteita, joiden mukana saattaa levitä salmonellaa tai jopa lintuinfluenssaa, perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Wihonen kuvaa hanhien aiheuttamaa ongelmaa.

Merimetsojen suojelu esteenä sataman laajentamiselle

Rannikkoseuduilla joudutaan kärsimään hanhien lisäksi merimetsoista. Merimetsot aiheuttavat ongelmia kalastajille ja tuhoavat ulosteillaan saaristojen kasvillisuutta. Merimetsoparven jälkeen jää vain karu, ulosteista valkoiseksi värjäytynyt, kuollut saari.

– Merimetson siirtyessä uloimmilta luodoilta kohti sisämaata tulevat ongelmat myös lähemmäksi ihmistä. Mökin omistajat pelkäävät merimetsojen saapumista ja mökin ympäristön pilaamista. Kalastajien elinkeinon häiritsemisen lisäksi merimetsojen leviäminen ja suojelu on estänyt esimerkiksi Raumalla kaavaillun sataman laajentamisprojektin etenemisen.

Kansalaisten ymmärrys koetuksella

– Jos kasvavat lintupopulaatiot häiritsevät ihmisten liikkumista, tuhoavat saariston luontoa, estävät elinkeinoelämän harjoittamisen tai jopa tuhoavat mahdollisuuden viljelytoimintaan, niin on ymmärrettävää, ettei ihmisiltä heru sympatiaa kyseisille linnuille. Ymmärrystä ei löydy sille, miksi elinvoimaisten kantojen lintuja suojellaan viimeiseen asti, mutta esimerkiksi aidosti kotoperäisen ja uhanalaisen saimaannorpan suojelusta ei päästä sopuun, Wihonen toteaa.

– Luonnon ja ihmisen pitää pystyä elämään keskenään sopusoinnussa, mutta rajansa kaikella. Ihmisen rooli ei ole vain väistyä kaakattajien ulosteiden tieltä ja katsoa, kun pellot tai verkot syödään tyhjiksi.

Miksi hallitus ei pääse yhteisymmärrykseen?

Kysymyksessään Wihonen kysyy hallitukselta, miten se aikoo tukea entistä paremmin viljelijöitä, kalastajia ja muita elinkeinonharjoittajia, joiden toimintaa hanhi- ja merimetsoparvet ovat merkittävästi haitanneet. Wihonen haluaa tietää myös, miten valkoposki- ja merimetsokantoja aiotaan kontrolloida, jotta ne eivät aiheuta merkittävää vahinkoa elinkeinonharjoittamiselle ja yleiselle viihtyvyydelle kaupungeissa.

– Miksi hallituksessa ei päästä sopuun erilaisissa suojelupäätöksissä, vaan annetaan esimerkiksi saimaannorpan osalta asetusten päätyä ennemmin sopimuksettomaan tilaan kuin päästään poliittiseen kompromissiin? Onko hallitus tältä osin lainkaan toimiva, jos ei yhteisymmärrykseen päästä? Wihonen ihmettelee.