Kun perussuomalaisten työmies Matti Putkonen totesi (12.10.2016) A-studiossa lepakkojen keuhkojen verisuonten tuhoutuvan ja lepakkojen kuolevan tuulivoimaloiden pyörivien lapojen aiheuttamien paineaaltojen räjäyttäessä niiden sisuskalut, Yle teki asiasta vitsin, vaikka oli itse uutisoinut asian aiemmin.
– Tuulivoimalan pyörivien lapojen lähellä on niin korkeat paineenvaihtelut, että se tuhoaa lepakon keuhkojen verisuonet ja aiheuttaa lepakon kuoleman, Yle uutisoi vuonna 2013.
Ulkomaisissa tiedelehdissä oli tuolloin juttuja lepakkojen joukkokuolemista tuulivoimaloiden lähellä ja esimerkiksi Popular Science kirjoitti seuraavasti:
– Pikkuruisella lepakolla ei ole mahdollisuuksia kovalla vauhdilla pyörivän siiven läheisyydessä. Vaikka siipi ei osuisi lepakkoon, turbiinit luovat ilmanpainemuutoksen ja eläimen keuhkot eivät kestä sitä, vaan räjähtävät.
Uusi tutkimus Saksasta
Saksassa juuri valmistunut tutkimus ei eritellyt, kuolivatko lepakot keuhkojen räjähdykseen vai törmättyään lapaan. Kolmea tuulivoimalaa seurattiin kaksi kuukautta. Tuona aikana vähintään 70 lepakkoa kuoli jokaista tutkimuksessa mukana ollutta tuulivoimalaa kohden. Tutkimuksen teki tarha- ja villieläinten tutkimukseen keskittynyt Leibniz Institute for Zoo and Wildlife Research (Leibniz-IZW).
– Tulokset ovat hälyttäviä, koska voimme olettaa, että Saksan 20 000 rajoittamatonta voimalaa aiheuttaa valtavan määrän lepakkokuolemia voimaloiden elinaikana. Tätä ei voida hyväksyä. Kyseessä on uhanalaisia lajeja, ja lepakoita suojellaan sekä kansallisella että EU-tasolla, sanoo evoluutioekologian päällikkö, tohtori Christian Voigt Leibniz-IZW:stä.
Kaikkia raatoja ei löydy
Tutkimuksessa ilmoitettu luku, 70 lepakkoa per voimala kahdessa kuukaudessa, on todennäköisesti liian pieni. Luku sisältää vain löydetyt raadot.
– Raatojen tarkkaa määrää on vaikea määritellä, koska kaikkia kuolleita ei löydetä. Korkean kasvuston seasta on vaikea löytää kuolleita lepakoita. Osa raadoista katoaa nopeasti raatoja syövien eläinten, kuten varisten ja kettujen, matkaan, kertoo tohtori Carolin Scholz.
Voimaloiden ympäristö tarkistettiin säännöllisesti, ja niiden alta ja lähimaastosta laskettiin löydetyt raadot. Testin mukaan tutkimusryhmän jäsenet löysivät vain noin joka kuudennen kuolleen lepakon. Näin ollen oikea luku saattaa olla moninkertainen.
Voimalat olivat pieniä. Niiden korkeus oli 65 metriä ja roottorin halkaisija 70 metriä. Tutkimuksessa huomautetaan, että jopa pienet voimalat tappavat vuosittain suuria määriä lepakkoja ja tappaminen jatkuu, kunnes tuulivoimalan toiminta lakkaa.
Tutkijat painottavat, että energiasiirtymän kasvihuonekaasujen vähentämisen vuoksi ei saa tapahtua luonnon monimuotoisuuden kustannuksella.
Käyttörajoitukset pakollisiksi
Monet voimalat Saksassa ja muualla Euroopassa on tehty alueille, joilla elää lepakkoja. Valtaosa voimaloista toimii ilman rajoituksia, eli niiden toimintaa ei säädellä edes silloin, kun lepakkojen toiminta on aktiivista.
Saksassa ilman rajoituksia toimivia voimaloita on yli 20 000 kappaletta. Ne tappavat vuodessa enemmän kuin 200 000 lepakkoa. (Voigt et al., 2015, Voigt, 2020)
Tämä aiheuttaa sen, että jo valmiiksi harvinaistuneiden lepakkojen määrä vähenee edelleen. Lepakkokanta voi romahtaa nopeasti, koska tuulivoimaloissa kuolee eniten naaraita ja nuoria yksilöitä (Kruszynski et al., 2021).
Tuulivoimala-alueilla Saksassa ja muualla Euroopassa on monin paikoin saattanut jo kadota paikallisia lepakkopopulaatioita ilman, että sitä on edes huomattu.
Uudet ja hiljattain rakennetut voimalat Saksassa voidaan pysäyttää silloin, kun lepakkojen aktiivisuus on suurimmillaan. Tutkijoiden mukaan vanhoja voimaloita, joiden toimintaa ei lepakkojen vuoksi rajoiteta, olisi parasta purkaa ja kaikille uusille voimaloille tulisi vaatia pakollinen rajoitus lepakkojen suojelemiseksi.
Tutkijoiden artikkeli julkaistiin tieteellisissä lehdissä Global Ecology and Conservation. Ensimmäisenä Suomessa tutkimuksesta uutisoi Tekniikan Maailma.
Leena Kurikka