Suomi on ollut itsenäinen valtio 96 vuotta. Itsenäisyytemme on vaatinut suuria uhrauksia koko kansalta sotavuosina ja jälleenrakennusvaiheessa. On ensiarvoisen tärkeää, että tieto tästä historiamme ajanjaksosta välittyy myös tuleville sukupolville. Veteraaneja on tällä hetkellä noin 34 000. Heistä on sotainvalideja 5 000. On surullista ja suoraan sanottuna häpeällistä, että suurin osa sotaan osallistuneista ei ehtinyt saada edes kiitosta tai varauksetonta hyväksyntää uhrauksistaan maansa puolustamisesta. Minulla oli kunnia tuntea henkilökohtaisesti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Hänen olemuksensa ja esiintymisensä julkisuudessa sai myös nuorisomme kiinnostumaan ja arvostamaan historiamme kovia vaiheita. Vapaus vaati hintansa.
Eduskunta päätti yksimielisesti vuosi sitten säilyttää veteraanien kuntoutus- ja kotipalvelujen määrärahat saavutetulla tasolla tulevina vuosina. Tämä päätös kuitenkin pyörrettiin talousarviossa. Vasta veteraanijärjestöjen painostuksen seurauksena rahoitusta tullaan todennäköisesti hieman nostamaan eduskuntaryhmien yhteisellä päätöksellä. Tämä toiminta on käsittämätöntä sahaamista ja nöyryyttävää sotiemme veteraaneille. Kansalaisemme ovat aina puoltaneet riittävää taloudellista tukea ja hoivaa maamme itsenäisyyden pelastajille ja näin ollen tällainen jojoilu kummastuttaa. Vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013. Sen pitäisi merkitä ikääntymisen turvaamista ja palvelujen parantamista. Rakenneuudistuspaketissa ollaan leikkaamassa vanhustenhoidosta 300 miljoona euroa ja vähentämässä laitospaikat puoleen nykyisestä. Huolestuttavaa.
Median pitää olla huolellisempi uutisoidessaan veteraaniasioista. Taannoin uutisoitiin jälleen veteraaniyhdistysten suuresta varallisuudesta. Tämän seurauksena monet kansalaiset ovat ihmetelleet miksi varoja ei käytetä asianomaisten kuntoutukseen. Todellisuudessa sotaveteraaniyhdistykset eivät ole rikkaita. Yhdistysten varallisuus on tiedossa. Sotaveteraaniliitolla ja piireillä ei ole merkittävää varallisuutta. Arvioiden mukaan vuoteen 2015 mennessä rahat on pääosin käytetty veteraanien kotihoitoon ja kuntoutukseen. Sen jälkeenkin on löydyttävä taloudellista tukea. Sotainvalidien veljesliitolla on omaisuutta ja sitä käytetään jäsenistön apuun. Sotaveteraaniyhdistyksen tarkoitus on tukea ensisijaisesti tammenlehväjoukkoa ja toiseksi tukea veteraanien leskiä, jotka eivät saa juurikaan muuta tukea. Yhdistyksissä toimii paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät todella arvokasta työtä keräämällä varallisuutta ja pitämällä henkistä hyvinvointia yllä yhteisillä tapaamisilla ja muulla toiminnalla.
Suomessa huomioidaan erilaisilla palkinnoilla ja kunnianosoituksilla eri aloilla toimivia kansalaisiamme vuoden mittaan. Valtiovalta voisi kunnioittaen muistaa jokaista sodassa taistellutta kansalaistamme sekä hoivan muodossa että jollain huomionosoituksella. Veteraanimatrikkeleita on julkaistu monella paikkakunnalla. Se on ollut usean vuoden valtava työ, joka on suoritettu vapaaehtoisvoimin. Lisäksi tuloksena on mittaamattoman arvokas historiankirjoitus monien paikkakuntien sotaan osallistuneista ja heidän vaiheistaan sodan tiimellyksessä. Kotijoukkojen vaiheet on myös kirjattu näissä teoksissa. Tämä on arvokasta historiaa, joka tulee välittää jälkipolville.
KIKE ELOMAA