Aikaisemmin ydinenergia yhdisti Eurooppaa, tänään se hajottaa – erityisen hankalaa on se, että Ranska ja Saksa ovat vastakkaisissa ryhmissä

The Economist-lehden numerossa 30.10 – 5.11 Charlemagne-kolumnissa ”Going nuclear” todetaan terävästi ydinvoiman käytön hajottavan Euroopan unionia nykyisin. VTT Heikki Koskenkylä referoi kolumnia.

Euroopan yhdistymisen tunnetuimpia edistäjiä oli ranskalainen Jean Monnet, joka käytti 1950-luvulla sanontaa ”The peaceful atom” eli rauhanomainen atomi. Monnet katsoi, että ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä tulisi ”yhdistyneen Euroopan keihäänkärki”. Euroopan yhdistyminen olikin alun perin 1950-luvulla ja pitkään sen jälkeen pääosin ydinenergian kehittämishanke. Vuonna 1957 perustettiin European Economic Community eli EEC, joka oli EU:n edelläkävijä. Samaan aikaan perustettiin tunnettu organisaatio Euratom, jonka tehtävänä oli edistää ja valvoa ydinenergian käyttöä Euroopassa. Sisämarkkinoista ei silloin juuri puhuttu, mutta ydinenergian kehittäminen olikin keskeinen hanke.

EU:n 27 jäsenmaasta vain 13 tuottaa ydinvoimalla sähköä. Jotkut kieltävät sen käytön kokonaan.

Ydinenergian käytön tilanne on tänä päivänä tyystin päinvastainen. Nyt sen käyttö energian tuotantoon päinvastoin hajottaa Euroopan unionia vakavasti. Euratomin roolista on tullut kymmenessä vuodessa kiistelyn kohde. Monet maat vastustavat Euratomin roolia. Aiemmin lähes kaikki EEC:n jäsenmaat käyttivät ydinvoimaloita sähkön tuotantoon. Nyt EU:n 27 jäsenmaasta vain 13 tuottaa ydinvoimalla sähköä. Jotkut kieltävät sen käytön kokonaan. EU:n jäsenmaat ovat ajautuneet ydinvoiman suhteen vastakkaisiin leireihin. Erityisen hankalaa on se, että kaksi EU:n politiikkaa dominoivaa maata Ranska ja Saksa ovat vastakkaisissa ryhmissä. Ranska tuottaa 70 prosenttia sähköstään ydinvoimalla. Saksa lopettaa ydinvoiman käytön vuonna 2022. Useat maat ovat pysäyttäneet ydinvoimaloiden rakennussuunnitelmat. Myös Suomessa ydinvoiman lisärakentaminen kangertelee.

EU:n parlamentti ja komissio ovat kovan paikan edessä, koska niiden pitäisi päättää eri energiamuotojen taksonomiasta vielä loppusyksyn aikana. Taksonomiassa luokitellaan eri energiamuodot kestäviin ja ei- kestäviin eli vihreisiin ja ei-vihreisiin. Komissio on ehdottanut ydinvoimaa ei-kestäväksi energiamuodoksi erityisesti Saksan vaatimuksesta. Usea muukin jäsenmaa tukee Saksan linjaa. Tällöin ydinvoiman rakentamisen rahoituskustannukset nousisivat huomattavasti ja samoin mahdollisesti myös verotus nousisi.

Vihreät ovat ehdottaneet, että myös bioenergiaa ja vesivoimaa ei luokiteltaisi kestäväksi energialähteeksi.

Vihreät ovat ehdottaneet, että myös bioenergiaa ja vesivoimaa ei luokiteltaisi kestäväksi energialähteeksi. Suomessa ydinvoimalla, vesivoimalla ja bioenergialla on keskeinen merkitys sähkön ja lämmön sekä polttoaineiden tuotannossa.

Vihreät puolueet ajavat tuuli- ja aurinkovoiman voimakasta lisäystä. Tällöin sähkön saanti on suuresti riippuvaista sääoloista. Tämä on saatu karvaasti kokea viime aikoina. Nämä energialähteet vaativat tuekseen runsaasti säätövoimaa, jota parhaiten saadaan ydinvoimasta ja myös maakaasusta. Saksa tarvitsee välttämättä NordStream 2 maakaasuputken käyttöön ja muutenkin maakaasun tuontia lisää, kun ydinvoimasta luovutaan jo ensi vuonna ja kivihiilestä ehkä jo 2030 Olaf Scholzin alustavan hallitusohjelman mukaan.

Saksan energiapolitiikkaa eli ns. Energiewende on vakavassa kriisissä. Sähkön ja maakaasun hinnat ovat nousseet moninkertaiseksi tänä vuonna. Sähkön hinta saattaa nousta edelleen, jos tuleva talvi on kylmä ja luminen. Ilman merkittävää maakaasun käytön lisäystä Saksa ei selviä. Saksa joutuukin turvautumaan entistä enemmän sähkön tuontiin Norjasta ja muualtakin sekä maakaasun tuontiin Venäjältä.

Pitkällä ajalla jotkut uskovat, että vety pelastaa tilanteen. Vedyn tuottaminen vedestä vaatii runsaasti ”hiilivapaasti” tuotettua sähköä. Vedyn avulla tuotetun energian hinta nousisi korkealle. Vety tullee kilpailukykyiseksi vasta kun sitä voidaan valmistaa halvasti tuotetulla sähköllä. Tämä voi viedä vielä vuosikymmeniä.

Näillä näkymin EU-maiden siirtyminen päästöneutraaliin tilanteeseen vie odotettua kauemmin ja voi tulla hyvin kalliiksi. Saksassa Olaf Scholzin vetämissä hallitusneuvotteluissa on alustavasti sovittu, että kivihiilestä luovuttaisiin jo vuonna 2030 eikä 2037 kuten aiemmin oli päätetty. Saksassa sähkön hinta on jo nyt Euroopan kalleinta. Kansalaisten tuki nopealle hiilineutraaliin tilaan siirtymiselle voi vähentyä, kun sähkön hinta nousee pilviin ja hinta alkaisi vaihdella voimakkaasti sääoloista riippuen.