Saksan kristillisdemokraatit (CDU) kärsivät ennenkuulumattoman vaalitappion syyskuun liittopäivävaaleissa. Puolue aikoo nyt karistaa elitismiä harteiltaan antaen puolueen jäsenten äänestää puheenjohtajansa perussuomalaisten tapaan.

CDU taisi tietää vaalimenestyksen salat, sillä he tekivät osapuilleen kaiken oppikirjan vastaisesti. Huonollakin onnella olisi jokin voittava liike osunut kohdilleen.

Puolue menetti neljänneksen äänestäjistään edellisiin vaaleihin verrattuna. CDU:ssa mietitään nyt, minkä verran ääniä valui läpi sormien henkilövalintojen ja minkä verran ex-puheenjohtaja Angela Merkelin politiikan vuoksi. Merkel siirsi porvaripuoluetta suurin harppauksen kohti vasemmistoa.

Norsunluutornin junttaama

Merkel junaili ensin samanmieliseksi seuraajakseen Annegret Kramp-Karrenbauerin. Hän jätti tehtävänsä tehtyään sarjan munauksia. Seuraavaksi 1 001 valitsijamiestä äänestivät puolueen johtoon Armin Laschetin. Laschet lupasi niin ikään jatkaa Merkelin linjalla.

Friedrich Merz kisasi puoluejohdon paikasta. Merz oli tyytymätön puolueen linjaan ja halusi palauttaa arvokonservatiivisen otteen. Hänellä oli hyvä kannatus puolueen kentällä. Puolue-eliitti halusi kuitenkin uskoa Merkelin linjan johtavan vaalivoittoon.

Seuraavaksi Laschet kamppaili puolueen liittokansleriehdokkuudesta. Tällä kertaa haastajaksi nousi baijerilaisen sisarpuolueen karismaattinen johtaja Markus Söder.

Söder jäi huhuilemaan norsunluutornin juurelle. Saksalaiset kertoivat toistuvasti pitävänsä Söderiä parhaimpana liittokanslerina ja Laschet oli kaikista epäsuosituin.

CDU:n eliitin viivattua Söderin nimen yli käänsivät saksalaiset katseensa toiseksi suosituimpaan ehdokkaaseen, sosiaalidemokraattien Olaf Scholziin.

Merkel pärjäsi koska oli Merkel

CDU menetti vaaleissa miljoonia ääniä. Suurimmat menetykset tulivat naisilta – ja eritoten iäkkäiltä naisilta.

Vaalien murskatappio on toki helppo osoittaa jälkiviisaasti. Naisäänestäjät tukivat puoluetta mitä ilmeisimmin Merkelin vuoksi. He eivät pitäneet puolueen linjan muutoksesta, mutta Merkel pärjäsi, koska hän oli Merkel.

CDU:n ajatus antaa jäsenten äänestää johtajansa korjaa ainakin yhden asian: eliitin kangastukset jäävät pois. Todennäköisesti se korjaa myös mahdollisen linjaongelman.

Olisi melkoinen ihme, jos Merz ei lähtisi puheenjohtajakisaan. Ja mikäli hän menestyy kisassa, voi CDU unohtaa vaalidoktriinistaan “mini-Merkelin” metsästyksen. Kopiot kun eivät korvaa alkuperäistä.

Henri Alakylä