Antikainen vastaa Oras Tynkkyselle: Sofia Virran diesel-matka Euroopan halki romutti vihreiden uskottavuuden

Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen väitti Ilta-Sanomissa, että Sofia Virran autoilulomaa kritisoineiden kansanedustajien, kuten perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän Sofia Virran arvostelussa on kyse pelkästään sormen heristelystä ja muiden ihmisten elämäntapavalintojen kyttäämisestä.

Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen tyrmää Oras Tynkkysen selittelyt.

– Helmikuussa vaaditaan rajoituksia ihmisten yksityisautoiluun ilmaston nimissä, mutta heinäkuussa lähdetään itse dieselpakulla halki Euroopan – 17 maata ja tuhansia kilometrejä myöhemmin päästöjä on kertynyt neljänneksen suomalaisen vuosittaisen hiilijalanjäljen verran. Sitten, kun tästä oikeutetusti huomautetaan, aletaan puhua siitä, kuinka politiikassa ei tarvitse olla pyhimys. Tämä on sinällään totta: ei politiikassa voi eikä pidä olla pyhimys. Perussuomalaiset tietävät kyllä poliitikkojen erehtyväisyydestä, Antikainen sanoo ja jatkaa:

– Mutta jos puolueen oma politiikka perustuu muiden elämäntapojen arvosteluun sekä muiden edustajien valintojen, kuten lentomatkustamisen arvosteluun ja politiikan yksioikoiseen demonisointiin, niin silloin pitäisi ainakin kestää kritiikki, kun itse joutuu kerrankin siihen asemaan, johon oma puolue muut jatkuvasti painaa, Antikainen sanoo.

Veteleekö vihreät hatusta vertauksiaan?

Tynkkysen yritys rinnastaa Virran toiminta perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purraan saa Antikaiselta täystyrmäyksen:

– En tiedä mistä hatusta Tynkkynen tämän Purra ja Virta -vertauksen veti, mutta Purran ruokavaliovalinta ei ole politiikkaa, eikä hän ole koskaan vaatinut suomalaisille esimerkiksi kasvisruokapakkoa tai bensaveron nostamista – päin vastoin hän vastustanut niitä ja alentanut polttoaineveroa hallituksessa. Tämän lisäksi hän ei moralisoi muiden elämäntapavalintoja eikä pakota ketään seuraamaan hänen elämäntapaansa. Virta ja Vihreät sen sijaan tekevät juuri näin jatkuvasti – ja rikkovat sitten itse julistamiaan sääntöjä.

Antikainen huomauttaa, että vihreiden toiminta ei ole poikkeus, vaan toistuva kuvio:

– Ensin vedotaan ilmastoon, oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Sitten tehdään itse juuri päinvastoin – ja lopuksi uhriudutaan, kun joku kehtaa huomauttaa asiasta. Tämä on vihreiden pelikirjan tärkein opinkappale.

Vihreiden moraalisaarnaus kyllästyttää jo

Antikaisen mukaan suomalaiset ovat kyllästyneet vihreiden ilmaston varjolla tapahtuvaan ylhäältä alas päin tapahtuvaan saarnaamiseen, jossa tavallisista arjen valinnoista tehdään vihreiden toimesta syntilistoja.

– Jos syö lihaa, lentää tai ajaa muulla kuin sähköautolla, saa vihreiden moraalisaarnan niskaansa ja veronkorotuslistat käteensä. Mutta kun vihreiden puheenjohtaja rikkoo räikeästi omien saarnojen opinkappaleita, keskustelu leimataan vihapuheeksi ja käännetään tunteiden kautta uhrirooliksi.

– Jos vihreää ilmastopolitiikkaa ei kykene noudattamaan edes vihreiden oma puheenjohtaja, on vihreiden poliittinen linja käytännössä mahdoton. Vihreiden pitääkin puheenjohtajan aiheuttaman kohun jälkeen päivittää linjauksensa ja unohtaa aiemmat haihattelunsa. Virran tapaus on todiste, että näin on tehtävä mikäli puolue haluaa pysyä vakavasti otettavana yhteiskunnallisena toimijana, Antikainen vaatii.