Arto Luukkanen arvioi Venäjän sodanjohdon äkillisten henkilövaihdosten merkitsevän hyvästijättöä eräälle aikakaudelle sekä avaavan ”mahdollisuuksien ikkunan aselevolle”

”Suurin pommi oli puolustusministeri Sergei Šoigun nimitys Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeriksi.” Näin kirjoittaa dosentti, Venäjän tutkija Arto Luukkanen, joka analysoi kirjoituksessaan Putinin sunnuntaina ilmoittamista ulko- ja turvallisuuspolitiikan ministerinimityksistä.

Luukkanen kirjoittaa:

– Vladimir Putin iski iltayöllä 12.-13.5.2024 ja nimitti hallituksensa. Ajankohta oli ilmeisesti tarkasti valittu. Kyseessä oli merkittävä Venäjän johtoon ja maan politiikkaan vaikuttava muutos.

– Suurin pommi oli puolustusministeri Sergei Šoigun nimitys Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeriksi.

– Turvallisuusneuvosto yhdistää ja valjastaa maan turvallisuuselinten – ennen kaikkea FSB:n ja GRU:n toiminnan sekä johtaa armeijaa poliittisesti. Sen sihteeri esittelee asiat kokoontuvalle turvallisuusneuvostolle. Turvallisuusneuvoston puheenjohtaja on presidentti Putin. Kyseinen elin päättää käytännöllisesti asiat niin sodasta kuin rauhasta Venäjällä ja sen edellinen sihteeri oli ”sekurokraattien” johtajaksi ja mahtimieheksi kohonnut Nikolai Patrušev.

– Patrušev ja hänen ympärilleen syntynyt joukko vallanpitäjiä ovat nyt vaikeassa paikassa; entiset liittolaisuudet ja verkostot haihtuvat nopeasti kun itse vallan konstellaatiot muuttuvat.

– Patruševin liittolaiset – niin tutkintakomitean johtaja Aleksandr Bastrykin kuin FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov ovat nyt eristettyjä. Nämähän olivat ryhtyneet toimimaan Šoigua vastaan pidättämällä hänen varapuolustusministerinsä Timuv Ivanovin. Nyt nämä herrat ovat itse vaarassa.

Patruševista eroon pääseminen merkitsee hyvästijättöä eräälle aikakaudelle.

Luukkasen mukaan Patruševin alentaminen tyhjän päälle on täysin tietoinen ele. Se, että hänelle ei anneta mitään virkaa vaan jätetään ulkopuolelle, merkitsee kertakaikkista alentamista.

– Häntä roikotetaan nyt tietoisesti kansan ja median edessä kuin ”jänistä korvista”. Hän voi saada ehkä nimityksen senaattoriksi, joka merkitsee täydellistä kasvojen menetystä tai valtuutuksen jonkin viraston päälliköksi. Molemmissa tapauksissa kyse on tappiosta valtataistelussa.

– Patruševista eroon pääseminen merkitsee hyvästijättöä eräälle aikakaudelle. Putinin ”isoveljet” Pietarin tšekisteistä ovat saaneet mennä; vuonna 2016 Sergei Ivanov sai mennä ja nyt lähti sitten Patrušev. Putin haluaa tällä osoittaa, että hän ei tarvitse vertaisiaan vaan ainoastaan alaisia.

– Patruševin poika, Dmitri Patrušev saa nyt 3. varapääministerin viran, joka on Venäjän hallinnon rangissa varsin yhdentekevä ja kunnianarvoisa ”ei mitään” virka. Kyseessä on hallituksen ”tsupparin” virka, joka annettiin hänelle ilmeisesti sillä ajatuksella, että mikäli hän toimii neutraalisti ja hänen isänsä ei rettelöi alennuksestaan, niin tehköön työtä mielummin siellä kuin maatalousministerinä. Hän on siten myös ns. panttivanki isän hyvästä käytöksestä.

– Patruševin alennus merkitsee salaliittoteorioiden ja paranoidisten vainoteorioiden vähentymistä Venäjän johdossa. Patrušev on patologinen ”Suomen syöjä” – hän inhoaa Suomea ja sen poliittista johtoa leppymättömästi ja näkee Suomen olevan Venäjän strateginen vihollinen.

Patruševin epäsuosio merkitsee myös sitä, että nyt olisi hetki avata ”mahdollisuuksien ikkuna” aselevolle tai rauhalle Ukrainassa.

– On selvää, että kun roolinsa hallinnon vahtikoirana loppuu niin vähenee myös Pietarin FSB:n rooli uhkakuvien rakentajana. Se on näkynyt siinä, että pakolaisten syöttäminen Suomeen on loppunut – ainakin väliaikaisesti. Pietarista on jo väläytetty sitä, että rajalle tulleet kolmansien maiden asukkaat on viety joko Ukrainan rintamalle sotimaan tai sitten pistetty oikeuteen saamaan ankaria rangaistuksia. Suomen valtiojohdon kannattaa nyt ottaa tämä huomioon omassa rajapolitiikassaan. Rajalait kannattaa säätää, mutta on ehkä mahdollisuus avata rajat henkilöliikenteelle.

– Patruševin epäsuosio merkitsee myös sitä, että nyt olisi hetki avata ”mahdollisuuksien ikkuna” aselevolle tai rauhalle Ukrainassa. Samoin Venäjän osallistuminen Sveitsin Luzernin rauhankokoukseen joko suoraan tai epäsuoraan Kiinan edustamana voi olla mahdollisuuksien rajoissa.

Luukkasen arvion mukaan uusi puolustusministeri on asiantuntija, talousmies ja neutraali.

– Puolustusministeriksi nimitettiin varapääministeri Andrei Belousov. Hän on siviilimies, pitkän linjan talousmies (isä taloushistorioitsija) eikä kuulu mihinkään taistelevaan valtaryhmittymään. Upseereille siinä on nieleskelemistä mutta nämä tulevat tietenkin hyväksymään annetun määräyksen. Edellisen puolustusministerin Šoigun merkitys ei vähene armeijassa, sillä hän pitää silmällä varusteluteollisuutta. Tässä suhteessa turvallisuusneuvoston valtuuksia laajennettiin puolustusministeriön kustannuksella.

– Šoigun seuraajan ”epäpoliittisuus” ja se, että hänellä on niin vähän sotilaallista kokemusta merkitsee, että Putin ei halua itselleen kilpailijaa armeijasta ja että puolustusministerin poliittinen rooli tulee vähenemään. Uuden puolustusministerin nimitystä perusteltiin ennen kaikkea ”innovaatioilla”. Sotilaille tämä on aikamoinen korvapuusti ja se tulee herättämään pahaa verta. Presidentin hallinto on ahkerasti perustellut Belousovin tehokkuutta ja sitä, että tämä ei merkitse nykyisen sotilaallisen järjestelmän kumoamista tai Ukrainan rintaman komentajan kenraali Valeri Gerasimovin aseman heikentymistä.

Lue Luukkasen blogi kokonaisuudessaan täältä >

Arto Luukkanen on perussuomalaisten entinen puoluesihteeri, Venäjän tuntija ja dosentti. Hän on ehdolla europarlamenttivaaleissa 2024.