Eduskunnan kyselytunnista tuli ministerien väistelytunti – kansanedustajien kysymyksiin ei tule vastauksia, aikaa palaa turhaan jaaritteluun: ”Kiitoksia kysymyksestä”

Ministerit lärpättävät latteuksia, toistelevat itsestäänselvyyksiä ja puhuvat puutaheinää eduskunnan kyselytunnilla. Seuraus on se, että eduskunnalle tihkuu hyvin niukasti informaatiota. Yhä harvemmin kansanedustajat enää saavat asiallisia vastauksia siihen, mitä ovat kysyneet.

Eduskunnan kyselytunti on Suomen poliittisen keskustelun tärkein ja tunnetuin foorumi. Suullinen kyselytunti on yleensä torstai-iltapäivisin ja tuolloin kansanedustajat esittävät kysymyksiään ministereille.

Suullisella kyselytunnilla vastataan ennalta valmistelemattomiin kysymyksiin. Vastaus kysymykseen saa kestää enintään minuutin, joten vastauksen tulisi olla tiivis ja ytimekäs ja siitä pitäisi selvitä vastaus siihen, mitä on tiedusteltu. Viime aikoina ministerit ovat kuitenkin ryhtyneet väistelemään kysymyksiä ja vastaukset ovat enimmäkseen poliittista liirumlaarumia.

Kyselytunti ei ole tarkoitettu teatteriksi

Ministerien välttelevään vastaustekniikkaan kiinnitti äskettäin huomiota perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas. Hän paheksuu Facebook-kirjoituksessaan, että ministeri vastaa esitettyyn kysymykseen vain harvoin.

– Yleistä on, että ministeri aloittaa kysymyksen jälkeen puhumaan liturgiaa, joka ei liity kysymykseen millään tavoin. Esim. kysyjä kysyy, tuoko hallitus joltain pakolaisleiriltä lasten lisäksi myös aikuisia? Ministeri voisi antaa vastauksen tuohon helposti muodossa kyllä tuo tai ei tuo.

Peltokangas muistuttaa hallitusta, että kyselytunti on myös kansan ja äänestäjien palvelemista, siksi tilaisuutta ei saisi lyödä läskiksi.

– Eduskunnan kyselytunti järjestetään siksi, että edustajat voivat kansan kuullen kysyä vastuuministereiltä ajankohtaisiin asioihin liittyviä kysymyksiä. Ei siksi, että se olisi tarkoitettu vitsiksi ja teatteriksi. Ministerit saapuvat paikalle vastaamaan esitettäviin kysymyksiin.

Ylenpalttinen kiittely kuluttaa vastausaikaa

Kiittäminen on aina kohteliasta. Kysymyksestä kiittäminen voi kuitenkin olla ministerille samalla kätevä tapa tappaa puhumiseen käytettävää aikaa. Jos kysymys on ministerille hankala tai epämiellyttävä, kiitoksien jakeleminen antaa samalla mahdollisuuden muotoilla vastaus sopivan epäselväksi.

Kiittelemisen on vienyt huippuunsa sisäministeri Maria Ohisalo, joka ei yleensä kyselytunnilla unohda kiittää ketään. Esimerkiksi täysistunnossa 14. marraskuuta Ohisalo aloitti useimmat vastauksensa kiitoksin, tähän tyyliin:

– Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä, joka on monella tavalla hyvin vaikea, Ohisalo tarinoi ennen kuin näennäisesti ryhtyi vastaamaan perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kysymykseen.

Ohisalo kiitteli eri kansanedustajille erikseen neljä kertaa ennen kuin lausui kenellekään kyselijälle mitään siitä asiasta, josta oli kysytty. Myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muisti tunnustaa kiitollisuuttaan.

– Arvoisa puhemies! Kiitos lakivaliokunnan puheenjohtajalle tästä kysymyksestä, se on erittäin ajankohtainen, Henriksson tarinoi ennen kuin jatkoi puhetta vastauksena perussuomalaisten kansanedustajan Leena Meren kysymykseen.

Ohisalo jalosti hutipuhumisesta taidetta

Kansanedustaja Jani Mäkelän mukaan etenkin Ohisalo on jalostanut ohipuhumisesta taidetta.

– Mikä tahansa kysymys, hän (Ohisalo) aloittaa ”hyvä kysymys” polttaakseen vastausaikaa turhuuksiin ja sitten on vastaamatta yhteenkään kysyttyyn asiaan. Täyttä pelleilyä, Mäkelä kirjoittaa Twitterissä.

Kyselytunnilla 14. marraskuuta ennen kysymystään Halla-aho viittasi ensin kansainvälisen suojelun periaatteisiin ja muistutti Ohisaloa siitä, että lähtömaan yleinen turvattomuus ei ole peruste suojelulle.

Halla-aho totesi, että ihmisten siirtäminen kaukomailta, kuten Irakista Suomeen, ei tee lähtömaista turvallisempia, mutta ihmisten siirtely tekee Suomesta vaarallisemman. Tämän voi jokainen todeta vaikka rikostilastoista.

Halla-aho kysyi Ohisalolta, meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle. Ohisalo aloitti vuolailla kiittelyillä, mutta vastaus meni ohi siitä, mitä Halla-aho kysyi.

– Ei pitäisi asettaa vastakkain ihmisiä, elämme oikeusvaltiossa. Me olemme yhdessä keskustelleet täällä muun muassa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmasta, jonka keskiössä on se, että me puheenjohtajamaana edistämme oikeusvaltiota. Oikeusvaltiosta saa hakea turvapaikkaa. Oikeusvaltion pitää turvata ihmis- ja perusoikeudet ihan jokaiselle ihmiselle, Ohisalo sepitti vastaukseksi.

Kulmuni lausuu liirumlaarumia

Myös valtiovarainministeri Katri Kulmunille on usein hankalaa vastata hänelle esitettyyn kysymykseen. Varsinkin kysymykset, jotka koskevat hallituksen linjauksia osuvat epämukavuusalueelle, jolloin Kulmuni tyytyy lausumaan poliittista siansaksaa.

Aiemmin keväällä keskeinen ulkopoliittinen kysymys oli se, tukeeko Suomen hallitus Kreikan toimia olla ottamatta vastaan turvapaikkahakemuksia kuukauden ajan vai ei. Suomen ulkopoliittinen linja oli osoittautunut vähintäänkin hämäräksi.

Kyselytunnilla 5. maaliskuuta Suomen hallituksen linjasta Kreikan raja-asiassa tiedusteli myös kokoomuksen kansanedustaja Petteri Orpo. Kulmuni tarjosi vastauksena latteuksia, itsestäänselvyyksiä ja muuten jo ennalta yleisessä tiedossa olevia asioita.

– Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja Suomi osana Euroopan unionia tukee aivan yksimielisesti Kreikkaa. Kreikka hoitaa tällä hetkellä ulkorajavalvontaa, ja Suomi hoitaa omalta osaltaan ulkorajavalvontaa, jos meidän ulkorajallamme jotain olisi. EU:lla on tähän vain yksi yhteinen kanta ja samalla EU aina noudattaa myös kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia ja niitä myös Suomi tietenkin painottaa, Kulmuni tarinoi.

Epäselväksi menee

Vastauksessaan Kulmuni myös esitti, että Suomi painottaa sekä ulkorajavalvontaa että kansainvälistä oikeutta ja eksyi samalla yhä kauemmaksi esitetystä kysymyksestä, joka koski hallituksen linjaa Kreikan tukemisessa.

– Mutta kun ne (ulkorajavalvonta ja kansainvälinen oikeus) on ristiriidassa, niin kumpaa sitten, kokoomusedustaja Ben Zyskowicz huusi väliin.

– Kuten täällä on todettu, pienen valtion jos kenen kannattaa niitä myös painottaa. Me kannamme vastuuta erittäin pitkästä eurooppalaisesta ulkorajasta, joten tämä on hyvin tärkeä kysymys myös Suomelle, että Euroopan unioni on tässä asiassa yhtenäinen, ja tätä ei voi liiaksi teroittaa. Nämä eivät voi olla toistensa vastakohtia, vaan ne pitää pystyä yhdistämään. Se on myös Suomen hallituksen linja, että ulkorajoja valvotaan kyllä ja että ihmisoikeuksia, kansainvälistä oikeutta noudatetaan samoin, Kulmuni jatkoi.

Jokainen päätelköön itse, vastasiko Kulmuni kysymykseen vai puhuiko lämpimikseen.

Haaviston puppulausekone pörisee

Myös ulkoministeri Pekka Haavisto osaa puhua paljon sanomatta mitään tai vastaamatta hänelle esitettyyn kysymykseen. Haavisto antoi näytteen taidostaan joulukuussa, jolloin eduskunnassa keskusteltiin hallituksen toiminnasta kurdien hallinnoiman al-Holin leirin kysymyksessä.

Perussuomalaisten Riikka Purra pohjusti kysymystään toteamalla, että leirillä olevien henkilöiden kotiuttaminen muodostaa supon mukaan Suomelle merkittävän turvallisuusuhan.

– Eikö hallitus välitä supon riskiarviosta? Otatteko henkilökohtaisen vastuun, mikäli nämä ihmiset toteuttavat terroristisia toimia suomalaisia kohtaan, Purra kysyi.

Haavisto ei edes yrittänyt huomioida al Hol -kotiuttamiseen liittyvää turvallisuusuhkaa suomalaisille. Ministerin puppulausekone käynnistyi heti, tietysti kiitosten kera:

– Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Purra. On hyvin tärkeää, että siinä kokonaisharkinnassa, jota tämän kysymyksen ja lasten auttamisen osalta tehdään, otetaan huomioon myöskin turvallisuusnäkökohdat. Tänään on muun muassa näkynyt haastattelu, jossa myöskin tämän Syyrian kurdihallinnon edustaja käsittelee näitä turvallisuusnäkökohtia eri henkilöiden osalta ja nämä arviot otetaan huomioon. Suojelupoliisi ja poliisin arviot ovat erittäin tärkeä osa tätä kokonaisarviota, jota tässä työssä teemme, mutta katsomme kuitenkin, että myöskin lasten etuun liittyvät kysymykset ja lapsen oikeuksiin liittyvät kysymykset täytyy tässä täysipainoisesti ottaa huomioon, Haavisto sanoi.

Eduskunnalla oikeus tiedonsaantiin

Ministerit usein vastaavat ympäripyöreitä myös heille esitettyihin kirjallisiin kysymyksiin. Perussuomalaisten Mari Rantanen teki tammikuun lopussa kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden aiheuttaman turvallisuusuhan ehkäisemisestä. Taustalla oli Hämeenlinnassa tapahtunut turvapaikanhakijan tekemä veriteko.

Sisäministeri Ohisalon pitkähkössä vastauksessa luetellaan runsaasti nippelitietoa muun muassa turvapaikanhakijoiden erilaisista oikeuksista ja mahdollisuuksista. Rantasen kysymykseen vastausta ei kuitenkaan saatu. Ohisalo lausui vastauksessaan muun muassa:

– Hallitusohjelmassa on erilaisia keinoja, joilla yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta vahvistetaan. Hallitus huolehtii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta sekä torjuu ihmisiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Erityistä huomiota kiinnitetään ihmisten turvallisuuden paranemiseen, uusiin turvallisuusuhkiin varautumiseen ja turvallisuuden kokemuksen vahvistamiseen.

– Hallitus pyrkii toisaalta selvittämään keinoja, joilla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden maassa olon laillistamista työn perusteella helpotetaan tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Hallituksen ministerien vastaukset heille esitettyihin kysymyksiin eivät saisi olla epämääräisiä. Eduskunnan tiedonsaantioikeudesta säädetään Suomen perustuslaissa, jonka mukaan eduskunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot. Perustuslakiin on erikseen kirjattu eduskunnan tiedonsaantioikeus koskien myös kansainvälisiä asioita.