EU-byrokratia rassaa maatalousyrittäjää – ”Pitäisi olla joku tolkku tässäkin”

Moni viljelijä on tympääntynyt maatalouden byrokratiaan. Esimerkiksi muutamalla päivällä myöhästynyt nautojen poistoilmoitus voi aiheuttaa nauhanlihan tuottajalle kymmenien tuhansien eurojen tukimenetyksen.

Hankasalmen Niemisjärvellä sijaitsevalla Rusilan tilalla on emolehmätuotantoa. Nautoja on vähän yli 60, mutta poikimisen jälkeen eläimiä on vähän yli sata. Maatalousyrittäjä Mervi Kauppinen hoitaa tilaa yhdessä miehensä Pekan ja poikansa Juhon kanssa.

– Miehet hoitavat enemmän eläimiä ja minä kaikkea muuta. Emolehmävasikoita myydään puolivuotiaina ja yksittäisiä menee teuraaksi. Eläimet ovat laadukkaita ja vasikat viedään käsistä, Mervi sanoo.

Lihayhtiö Atria on palkinnut tilan pihvivasikoista kaksi kertaa. Kauppisia työllistävät myös kiinteistöjen vuokraus ja metsänhoito.

EU toi mukanaan sääntöviidakon

Mervi Kauppinen aloitti maatalousyrittäjänä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin.

Neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä EU:hun pidettiin lokakuussa 1994. Suomen EU-jäsenyyden puolesta äänesti 56,9 prosenttia ja vastaan 43,1 prosenttia. Äänestysprosentti oli 74. Eduskunta hyväksyi lopullisen jäsenhakemuksen kuukautta myöhemmin. Suomen lisäksi Ruotsista ja Itävallasta tuli Euroopan unionin jäseniä tammikuun alussa 1995.

Erityisesti viljelijäväestö vastusti EU-jäsenyyttä, joka toi maatalouteen monimutkaisen ja paisuvan sääntöviidakon.
Byrokratia on tuttua myös Merville, joka huolehtii maatilan kirjanpidosta, laskujen maksamisesta, lohkojen kirjanpidosta, eläinrekisterin tietojen päivittämisestä, lääkitysten ilmoittamisesta ja monesta muusta asiasta.

– Kirjoituspöydän ääressä saa viettää aikaa. Rekistereitä pitää olla, mutta niiden täyttämisen päivämäärät sanelevat tekemistä. Nyt kun syntyy vasikoita, niin niiden tietojen on oltava rekisterissä seitsemän vuorokauden kuluessa. Ellei noudata aikatauluja, niin tulee sanktioita eli tukivähennyksiä, Mervi kertoo.

Tukiehtojen noudattaminen työllistää

Rusilan tila on välttynyt tukien menetyksiltä, mutta se on vaatinut paljon työtä ja aikataulujen muistamista sekä pitkää pinnaa.

EU tukee viljelijöiden tulotasoa maksamalla suoria tukia, joiden saamiseksi heidän on noudatettava muun muassa eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevia määräyksiä. Tukiehtoihin liittyen Mervi mainitsee maatilojen vesiensuojeluun liittyvän verkkokoulutuksen, jonka anti jäi hänen mielestään kovin ohueksi.

– Ajattelin koulutusta suorittaessani, että olenko ekaluokalla.

Mervin mukaan kurssilla opeteltiin veden kiertokulkua, joka käytiin läpi jo ala-asteen ympäristöopin tunnilla.

– Koulutuksessa täydennettiin puuttuvia sanoja tyhjille viivoille. Koko koulutus oli tyhmimmästä päästä, mutta tukien vastapainoksi pitää olla jotakin, Mervi tuumii.

Tolkkua byrokratiaan

EU-byrokratia juoksuttaa viljelijöitä. Kauppisten täytyy käydä valokuvaamassa tiettyyn päivämäärään mennessä peltolohko, joka on kooltaan vain pari promillea koko tilan pinta-alasta.

– Valokuvattavan peltolohkon nimi on Vilmarin puutarha, jolla kasvaa nurmea, kunhan lumet sulavat. Se siis osui satelliittivalvontaan tänä keväänä.

Mervin mukaan satelliittivalvonnassa tekoäly ei ymmärrä, millä pellolla on laidunnettu ja millä ei.

– Niitä on sitten pitänyt käydä monta kertaa kuvaamassa. Jollakin voi olla lohkoja usean eri kunnan alueella, ja sitten täytyy rampata kuvaamassa niitä. Pitäisi olla joku tolkku tässäkin, Mervi päivittelee.

Ilmastovouhotuksen kohteena

Tilastokeskus kertoo, että keskimääräinen suomalainen söi 79 kiloa lihaa vuonna 2020. Tuolloin suosituin liha oli sianliha, toiseksi suosituin siipikarja ja kolmanneksi sijoittui naudanliha.

Lihantuotanto nopeuttaa Tilastokeskuksen mukaan ilmastonmuutosta. Naudan päästöt ovat suuret, koska ne märehtivät ja se tuottaa paljon metaania, joka on yksi kasvihuonekaasuista.

Mervi Kauppinen on seurannut lihansyöjiä ja naudankasvattajia syyllistävää keskustelua. Sanna Marinin (sd.) vihervasemmistolaisen hallituksen aikaan ilmastokeskustelu yltyi vouhotuksen asteelle.

– Välillä tuntuu siltä, että uskaltaako sanoa, että on naudanlihan tuottaja. Voin itse syödä usein lihaa, kun en käytä lentokonetta usein, hän kuittaa.

Nauta tarvitsee paljon ravintoa, jonka tuottamiseen käytetään suuria määriä peltopinta-aloja. Mervin mukaan paljon parjattujen suopeltojen merkitys kasvaa ilmaston muuttuessa.

– On hyvä, jos on erilaisia maalajeja viljeltävissä. Nurmi kasvaa suolla kuivana kesänä. Se on huoltovarmuutta, Mervi muistuttaa.

Metsänomistajan omaisuudensuoja on kadonnut

EU-byrokratian ja ilmastovouhotuksen lisäksi maatalousyrittäjällä on monia muita huolenaiheita. Hänen perheensä on hankkinut kaksi tilaa Laukaan kunnan alueelta.

– Tilan pinta-ala kasvanut minun aikanani 35 hehtaarista sataan hehtaariin, mutta tulot eivät ole lisääntyneet, Mervi sanoo.

Maatilan riskienhallinta korostuu tässä ajassa.

– Emme ole tehneet paljon investointeja tai miljoonahalleja. Rahat on laitettu maanostoon, mutta senkin osalta näyttää pahalta. Metsään ja peltoon on suunnitteilla vaikka mitä rajoituksia, Mervi sanoo.

– Metsänomistajan omaisuudensuoja on kadonnut. En ihmettele, että vanhoja metsiä laitetaan varmuuden vuoksi matalaksi.

Eläimet auttavat jaksamaan

Suuret elintarvikeyhtiöt tekevät hyvää tulosta, kun viljelijät painivat alhaisten tuottajahintojen ja korkeiden kustannusten talousahdingossa.

– Kuluttajien puolella suhtautuminen maatalouteen on yleensä myönteistä. Ymmärrän, että monilla ei ole varaa ostaa kallista naudanlihaa. Kauppojen hinnoittelusta vain osa tulee tuottajien kukkaroon.

– Olisi helpompaa, jos ei olisi elukoita. Toisaalta eläimet ovat parasta, joka auttaa jaksamaan, Mervi puntaroi.

Euroopan parlamentin vaalit ovat kesäkuussa. Mervi toivoo, että parlamenttiin valitaan maa- ja metsätalouden osaajia.

– Suomella on vähän edustajia Euroopan parlamentissa. Maatalouden kokonaisuutta ei juurikaan kukaan ymmärrä eikä hallitse. Uusien edustajien olisi hyvä ymmärtää perusasiat maataloudesta tai olla ainakin kiinnostuneita niistä, hän toteaa.