Amerikkalainen taloushistorioitsija on sitä mieltä, että Britannian EU-ero tarkoittaa erään aikakauden loppua. Globalistinen kehitys kohti yhtä maailmanvaltiota on saavuttanut huippunsa. Nyt suunta kääntyy takaisin kohti vallan hajauttamista ja yhä useammat jäsenmaat tulevat eroamaan EU:sta.

Konservatiivinen taloushistorioitsija Gary North ennustaa, että Britannian ero EU:sta tulee jäämään historiaan yhtenä tämän vuosisadan merkittävimmistä tapahtumista. Hänen mukaansa brexit symboloi sitä, että globalismin huippuhetket on nähty.

– Globalismin nousua kesti 101 vuotta, North kirjoittaa. Sen nousu alkoi vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa.

Versaillesin rauhansopimuksessa nähtiin ensimmäiset pyrkimykset siihen, mitä myöhemmin alettaisiin kutsua nimellä uusi maailmanjärjestys (New World Order). Silloin syntyi Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjä Kansainliitto, jonka YK korvasi toisen maailmansodan jälkeen.

YK oli Northin mukaan kuitenkin enemmänkin globalismin symboli kuin aito maailmanhallitus, koska siltä puuttui verotusoikeus, oma keskuspankki ja omat asevoimat. Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1991 EU jäi ainoaksi valtioiden yläpuolella olevaksi, toimivaksi hallintokoneistoksi maailmassa. Mutta nyt brexitin myötä EU:n alasajo on alkanut.

Monnet pystytti, Farage hajotti

Historioitsijat kertovat usein tapahtumista tiettyjen merkkihenkilöiden kautta. Gary Northille globalismin historia kiteytyy kahteen mieheen: Jean Monnet ja Nigel Farage. EU:n isänä pidetty Jean Monnet oli mukana jo Versaillesin rauhanneuvotteluissa ja Kansainliiton perustamisessa. Hän piti esillä ajatusta yhteisestä maailmanhallituksesta.

Toisen maailmansodan jälkeen Monnet oli keskeisessä asemassa, kun Euroopassa poistettiin kaupan esteitä mutta samalla lisättiin kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä ja säätelyä. Tämä kehityskulku johti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön kautta Euroopan unionin perustamissopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1992 Maastrichtissa.

Vuonna 1979 kuollut Monnet ei itse enää ehtinyt nähdä EU:n syntyä, mutta hänen nimensä elää yhä Euroopan komission hallintorakennusten nimissä ja monien yliopistojen laitoksissa. Monissa suomalaisissakin yliopistoissa on Jean Monnet -osaamiskeskus tai -professuuri.

– Globalistit haluavat pitää hänen perintönsä elossa, North kirjoittaa. He haluavat kouluttaa globalistien seuraavan sukupolven laajentamaan hänen saavutuksiaan.

Faragen puhetaidot repivät EU:n hajalle

Jean Monnet toimi enimmäkseen huomaamattomana taustavaikuttajana poliittisen päätöksenteon kabineteissa, kun taas Nigel Farage on aina ollut äänekkäästi ja näkyvästi etulinjassa. Farage antoi äänen miljoonille heikompiosaisille briteille. North kuvailee, että Monnet’n roolin olisi voinut vetää joku toinenkin, mutta Farage oli omassa roolissaan korvaamaton.

Faragen tärkeimmät työkalut ovat hänen ainutlaatuiset puhujanlahjansa ja kyky puhua spontaanisti. Winston Churchill vietti tuntikausia valmistellen puheitaan ja harjoitellen niitä etukäteen. Farage sen sijaan kykenee pitämään vaikuttavan puheen lähes kylmiltään. Faragen provosoiva puhetyyli pohjautuu brittiparlamentin retoriseen perinteeseen, mutta sopii erinomaisesti myös YouTuben aikakauteen. Faragen europarlamentissa pitämä jäähyväispuhe on malliesimerkki hänen tyylistään. Puhe löytyy tästä linkistä suomeksi tekstitettynä.

Pörssistä politiikkaan

Nigel Faragen tausta on poliitikolle poikkeuksellinen, sillä hän on varsinaiselta ammatiltaan pörssimeklari. North pitää pörssivälittäjän työtä loistavana koulutuksena politiikan mittelöihin, sillä pörssikeinottelulla elantonsa tienaavalla on oltava valtavasti itseluottamusta, riskinottokykyä ja kykyä selviytyä vastoinkäymisistä lannistumatta.

Faragen poliittisen uran varsinainen alku koitti vuonna 1992, kun Britannia liittyi Euroopan unioniin konservatiivien John Mayorin pääministerikaudella. Farage erosi konservatiivipuolueesta protestiksi ja lähti mukaan perustamaan Britannian itsenäisyyspuoluetta (UKIP) vuonna 1993. Alussa vaalimenestystä ei tullut, mutta vuonna 1999 Farage pääsi europarlamenttiin. Sen jälkeen hänet valittiin uudelleen kaikissa eurovaaleissa. UKIP-puolueen puheenjohtajaksi Farage nousi vuonna 2006.

– Ilman Faragea Britanniassa ei olisi ikinä tullut EU-kansanäänestystä, North kirjoittaa. Kansanäänestys saatiin vain siksi, että Farage oli jaksanut taistella politiikan juoksuhaudoissa jo neljännesvuosisadan ajan.

YouTube teki Nigel Faragesta ylivoimaisesti tärkeimmän brittimepin, North kirjoittaa. Jos Faragea ei olisi ollut, pääministeri David Cameron ei olisi ikinä erehtynyt lupaamaan, että hän järjestää EU-kansanäänestyksen, jos hänet valitaan uudelleen. Cameron teki lupauksensa vain siksi, että hän oli aivan varma, että brittien enemmistö ei äänestäisi eroamisen puolesta. Northin mielestä David Cameron on tyypillinen nykyisen brittieliitin edustaja, eli vannoutunut globalisti, kuten länsimaiden eliitti ylipäätään.

Kansan tahto oli eliitille sokki

Britannian EU-kansanäänestyksen tulos tuli eliitille sokkina: 52 prosenttia äänestäneistä oli EU-eron kannalla. Donald Trumpin valinta vuonna 2016 oli samanlainen isku vasten USA:n eliitin kasvoja. Pääministeri Cameron erosi EU-kansanäänestyksen tuloksen kuultuaan ja hänen tilalleen tuli Theresa May, joka ei ollut eron kannalla. May teki parhaansa välttääkseen selkeän EU-eron toteutumisen.

Farage erosi UKIP-puolueen johdosta heti kansanäänestyksen jälkeen sanoen, että ei ole koskaan halunnut poliittista uraa.

– Sanoin kansanäänestyskampanjan aikana, että haluan maani takaisin. Nyt sanon, että haluan oman elämäni takaisin, Farage kertoi kannattajilleen.

Kolmisen vuotta myöhemmin Farage kuitenkin kyllästyi Mayn vitkutteluun ja perusti tammikuussa 2019 aivan uuden puolueen, jolla oli vain yksi teema: EU-eron toteuttaminen. Brexit-puolue sai toukokuun 2019 eurovaaleissa 29 paikkaa, eli ylivoimaisesti enemmän kuin mikään muu puolue. Kansan viesti oli selvä. Vaalien jälkeen Theresa May erosi ja hänen tilalleen pääministeriksi nousi Boris Johnson, joka runnoi brexitin lopullisesti läpi. Britannian EU-eron lopulliset ehdot neuvotellaan tämän vuoden loppuun mennessä, mutta siirtymäajasta huolimatta Britannian lähtö EU:sta on nyt varma.

Globalismin huippu on ohi

North kirjoittaa, että tutkijat ennustivat jo vuosituhannen vaihteessa, että maailman poliittinen kehitys alkaa pian kulkea poispäin sellaisesta vallan keskittämisestä, jota muun muassa EU edustaa.

– Britannian onnistunut EU-ero ei ole vain symbolinen asia, vaan se tarkoittaa rikkaan valtion juridisen itsemääräämisoikeuden konkreettista palauttamista.

– Jean Monnet’n rakentama sumppu on rikki ja britit uiskentelevat vapauteen. Tästä tulee voitonmerkki EU-eroa ajaville puolueille kaikissa jäsenmaissa. Yhä useampi maa tulee eroamaan. Ja se on yhden miehen ansiota.

– Tätä ei olisi ikinä tapahtunut ilman Faragea. Ja tätä ei olisi ikinä tapahtunut ilman YouTubea, North kirjoittaa.

SUOMEN UUTISET