Hijab on viesti: Emme halua osaksi teidän yhteiskuntaanne

Vieraaseen maahan muuttaminen edellyttää lähes poikkeuksetta sopeutumista paikalliseen kulttuuriin. ”Maassa maan tavalla”, kuten tapana on sanoa. Lähtömaan arvot ja kulttuuri saattavat kuitenkin asettaa esteitä kotoutumiselle. Fokus-mielipidelehden kolumnissa nostetaan esille vanhan vallan ja alistamisen symbolit.

Pohjoismainen maahanmuutto- ja ennen kaikkea pakolaispolitiikka on pitkälti perustunut siihen, että ihmiset pääsevät pois epätoivoisista oloista osaksi turvallista yhteiskuntaa, jossa kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää itseään muita sortamatta.

Maahanmuuttajat tuovat mukanaan arvonsa ja tapansa, mutta ennen pitkää he sulautuvat osaksi moniarvoista yhteiskuntaa ja sen arvomaailmaa. Näin ovat päättäjät pitkälti ajatelleet tai ainakin toivoneet, mutta totuus on monesti toinen. Vapaassa länsimaassa kun voi olla ja elää aivan kuin entisessä kotimaassa.

Kärsijöitä voivat olla erityisesti naiset ja tytöt, jotka perinteisessä patriarkaalisen mallin mukaan toimien eivät välttämättä pääse täysin nauttimaan vapaan yhteiskunnan mahdollisuuksista.

”Emme halua teidän yhteiskuntaanne”

Kulttuuritoimittaja Lars Åberg nostaa Fokus-mielipidejulkaisun kolumnissaan hijab-päähineen vanhan vallan ja alistamisen symboliksi. Huivi edustaa kulttuuria, joka pakottaa kantajansa kääntämään halveksivan selkänsä pohjoismaiselle tasa-arvolle.

– Alaikäisten päässä hijab edustaa sukupuolisyrjintää ja valmistaa tyttöjä erilaiseen elämään kuin muilla samanikäisillä on odotettavissa. Se edustaa me-nuo toiset -ideologiaa, jossa on selvästi muukalaisvihamielisiä elementtejä, Åberg kirjoittaa.

– Hijab kertoo: emme halua teidän yhteiskuntaanne, haluamme jotakin muuta.

Pukeutuminen viestii irtisanoutumista vallitsevasta kulttuurista

Åberg käyttää kirjoituksessaan termiä ”ideologinen yhdenmukaisuus” (ideologisk uniformering) kuvaamaan tilannetta, jossa henkilö viestii pukeutumisellaan kuulumistaan enemmistöstä poikkeavaan kulttuuriin.

Äärimmillään pukeutuminen on viesti irtisanoutumisesta vallitsevista yhteiskunnallisista arvoista. Tästä on toki paljon erilaatuisia esimerkkejä myös länsimaisen kulttuurin sisältä. Kyse onkin vapaaehtoisuudesta.

– Jos asu on pakollinen ja käsky tulee vallanpitäjiltä, instituutioilta tai moraalin vartijoilta, niin sillä viestitään ympäristölle, että tänne pystytetään erillinen yhteiskunta, Åberg varoittaa.