

Tuntematon sotilas - Rokka ja Koskela, näyttelijät Eero Aho ja Jussi Vatanen. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas tulkitsee Väinö Linnan klassikkoromaania. / LEHTIKUVA
HS lyttäsi Tuntemattoman sotilaan ”tylsäksi” – mutta murska-arviolle oli muitakin syitä
”TURHA”. Siinä Helsingin Sanomien otsikko uudesta Aku Louhimiehen Tuntemattomasta sotilaasta. Ja kaksi tähteä päälle.
Miksi näin? HS:n Juha Typön arvostelussa moititaan elokuvaa lukuisista synneistä. Ne voidaan jaotella karkeasti kolmeen kategoriaan – tylsyys ja hengettömyys, nykypäivän teemojen puute sekä riittävän erilaisuuden puute.
Ohessa HS:n arvostelusta poimitut moitteet:
Tylsyys ja hengettömyys
– Vuonna 2017 ei enää kaipaa, ei jaksa uutta versiota,
– kotirintamaosuudet tuntuvat väkinäisiltä,
– Rokan sisäistä maailmaa kuvataan vain ilmeettömillä tuijotuksilla,
– Hietasen ja venäläisen Veran kohtaus on korni,
– kuvat ovat voimattomia nättejä postikortteja,
– otokset eivät luo illuusiota elävästä, hengittävästä maailmasta,
– ei tule tunnetta siitä, että elokuvan maailma jatkuisi kuvien ulkopuolella,
– taistelukohtaukset eivät tee vaikutusta,
– tavallista isompi budjetti ei näy,
– näyttelijöiden vuorosanat osaa ulkoa, ja se on tylsää.
Elokuvassa ei korosteta nykypäivän teemoja:
– Rokan vaimon Lyytin osuuksia ei ole montaa eivätkä ne muuta kokonaisuutta,
– elokuva on tavanomainen suomalaisen elokuvan mieskuvaus,
– se, että Rahikainen myy nälkää näkeviä venäläisnaisia raiskattavaksi ei riitä tuomaan esille naisten julmaa kohtelua sodassa,
– kokonaisuutta ei aseteta uuteen valoon eikä Tuntematonta tuoda tähän aikaan kiinni,
– elokuvassa ei riittävästi hyödynnetä sitä, kun Koskela käy Horst Wesseliä laulavan natsimielisen suomalaisupseerin kimppuun.
Elokuva ei ole riittävän erilainen:
– Ei perustele olemassaoloaan,
– ohjaaja ja käsikirjoittaja eivät olleet rohkeita,
– omaa tyyliä tai selkeää visiota ei ole tai jos on, sellainen ei välity,
– elokuva on turvallinen, riskitön ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Suomi 100 -juhlakuvaelma, ja uusi osa suomalaisten sotaelokuvien ja mieskuvausten joukkoon.
Arvostellaanpa arvostelu
Arvostelijalla on luonnollisesti oikeus kantoihinsa ja näkemykseensä. Jos elokuva vaikuttaa hänen mielestään tylsältä, hengettömältä ja postikorttimaiselta, on tämän kokemuksen kanssa kenenkään kovin vaikeaa olla eri mieltä.
Arvostelun mielenkiintoisin anti ei kuitenkaan ole arvostelijan viihtyvyys tai sen puute, vaan anakronismin vaatimus, joka asustaa nykyään Helsingin Sanomien journalismissa tavattoman voimakkaana. Anakronismi tarkoittaa asioiden sijoittamista väärään aikakauteen.
Helsingin Sanomat on tunnetusti hyvin vahva feminismin, globalismin ja punaviheraatteen kannattaja sekä isänmaallisuuden vastustaja. Lehti on niin ikään loputtomassa sodassa kaikkea sellaista vastaan, jossa kyseenalaistetaan ylikansalliset vallanpitäjät – samoin kuin sellaista toimintaa vastaan, jossa lehti on näkevinään äärioikeistolaista ajattelua.
Näistä lähtökohdista ei ole kummallista, että elokuva muuttuu automaattisesti huonoksi, ellei siinä erityisesti korosteta naisasiaa ja vähätellä miesnäkökulmaa. Lehden, joka näyttää kaikkina vuoden päivinä takapuoltaan kansallismieliselle eetokselle, ei yksinkertaisesti ole mahdollista kirjoittaa positiivista arvostelua elokuvasta, jossa kumarretaan syvään rintamalla olleiden suurille uhrauksille.
Se on surullista.
Yhtä surullista on päätoimittaja Kaius Niemen puolustautuminen niitä reaktioita vastaan, jota lyttäysarvostelu on tänään perjantaina herättänyt. ”Moniäänisyys on osa Hesaria. Meillä ei ole suunniteltu ”kulttuurikiistaa” etukäteen pedaten vaan julkaistu kriitikon arvio”, Niemi kommentoi twitterissä.
Moniäänisyys? Sen kun näkisi. HS:n sisältö on kauttaaltaan ideologian läpitunkemaa.
Lehdelle, joka jyrää feminismillä, naiskiintiöillä, ja sukupuoleen tai etnisyyteen perustuvilla etuoikeuksilla tasavertaisuuden ihanteisiin sitoutuneen kansanvallan keskeiset periaatteet, ei valitettavasti ole enää kyvykkyyttä tuottaa edes tasapainoista elokuva-arvostelua.
Toisenlaiseenkin arvioon voi päätyä
Suomen Uutiset kysyi elokuvan ennakkoon nähneen presidentinvaaliehdokas Laura Huhtasaaren (ps.) mielipidettä elokuvasta.
– Perinteinen. Varman päälle tehty. Hyvä. Puuttui niin sanottu ”liberaali maailmankatsomus”, jota niin monessa elokuvassa nykyään tuputetaan, Huhtasaari pohti.
– Kaveria ei jätetä -asenne korostui. Vahva surumielisyys korostui varsinkin Rokan vaimon kautta. Elokuva kertoi ihmiskohtaloista sodan keskeltä – ajasta, jolloin oli perhe etusijalla.
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita

Viikon suosituimmat

Hallitus on alentanut jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa – ministeri Ranne: ”Me rakennamme Suomea, jossa ei mennä autoilijan kukkarolle”
Suomi on autokansaa, ja tämä näkyy myös hallituksen teoissa, sanoo perussuomalainen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne.

Entinen työväenpuolue vasemmistoliitto kannustaa nyt terveitä työikäisiä ideologiseen lorvailuun sosiaalitukien varassa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela katsoo, että Suomessa terveellä ihmisellä tulisi olla mahdollisuus siirtyä oleskelemaan sosiaalituilla, toisten veronmaksajien kustantaessa hänen elämisensä. Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom sen sijaan linjaa, että perussuomalaisille on päivän selvää, että ideologisesti työttömällä ei pidä olla oikeutta muiden veronmaksajien kustantamaan tukeen.

Eduskuntaryhmän pääsihteeri: Vihervasemmisto voitti vaalit – tätä se tarkoittaa kunnissa ja hyvinvointialueilla
Suomen yli puhalsi alue- ja kuntavaaleissa vihervasemmistolainen puhuri, mikä tarkoittaa kuntiin ja hyvinvointialueille kylmää kyytiä, kirjoittaa perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen.

Kansanedustaja Antikainen: Tekoäly analysoi Luonnonvarakeskuksen vastaukset ja ehdotti sitten kantelun tekemistä
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen esitti Luonnonvarakeskukselle (Luke) joukon suoria kysymyksiä susikannan kehityksestä, kanta-arvion menetelmistä, laittoman tappamisen arvioinnista ja kansainvälisestä raportoinnista. Hän antoi Lukelle kaksi viikkoa aikaa vastata viralliseen tietopyyntöönsä. Määräaika kului kuitenkin umpeen ilman vastauksia. Vastaukset saapuivat vasta sen jälkeen, kun Antikainen oli 8.4. lähettänyt medialle tiedotteen vastaamattomasta tietopyynnöstä, ja tiedote oli julkaistu Suomen Uutisissa. Luke toimitti vastaukset sähköpostitse samana iltana klo 20.27.

Ministeri Lulu Ranne pistäisi koko Yleisradion johdon vaihtoon: ”Kun on tulosvastuu, niin tulos tai ulos”
Liikenne- ja viestintäministeri, diplomi-insinööri Lulu Ranne keskustelee tuoreessa Suomen Uutiset Show -keskusteluohjelmassa suomalaisesta mediasta ja erityisesti Yleisradion asemasta. Ohjelman vieraina ovat lakimies ja kilpailuoikeuden asiantuntija Mikko Alkio sekä johdon konsultti, Aamulehden ex-päätoimittaja Jussi Tuulensuu. Ohjelmassa selviää muun muassa, miten monitahoinen hallinnollinen rakenne Yleisradion ympärille onkaan rakentunut, mikä osaltaan on hidasteena Ylen toimintaan ja rahoitukseen kohdistuvien muutoksien tekemiselle.

Ilmastonmuutos oli päivänpolttava puheenaihe jo 1600-luvulla
Ilmastokeskustelu muistuttaa tänään monin tavoin 1600-luvulla käytyjä väittelyitä ja käsityksemme ilmastonmuutoksesta peilaavat yllättävällä tavalla ikivanhoja ajatuksellisia rintamalinjoja. Yhdet vaativat kulutuksen vähentämistä, toiset uskovat vihreään teknologiaan ja kolmannet kieltävät kokonaan ihmisen vaikutuksen ilmastoon.

Yhdysvallat: Valkoinen talo ehdottaa julkisen yleisradiotoiminnan rahoituksen lopettamista

Saksan tuleva hallitus haluaa kieltää valehtelun ja viedä kansankiihottajilta oikeuden asettua ehdokkaaksi vaaleissa
Saksan kristillisdemokraattien ja demarien hallituskoalitio aikoo säätää desinformaation levittämisen rangaistavaksi teoksi. Valeuutisten levittämistä tehostavien verkkorobottien käyttö kielletään. Mediaa valvomaan se haluaa oman koneistonsa. Kritiikissä kysytään, aikooko mustapunahallitus perustaa myös totuusministeriön.

SDP vaatii lähivaalien jälkeen ”reilumpaa” politiikkaa, eli löyhempää talouskuria sotealueille – Miko Bergbom muistuttaa karuista tosiasioista
SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppuraisen mukaan alue- ja kuntavaalien tulos kertoo halusta inhimilliseen politiikkaan, mikä demarien kielellä käytännössä tarkoittaisi taloudellisista tavoitteista joustamista. Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom muistutti eilisessä A-studiossa edustajakollegaansa, että hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä pysyminen on ensisijainen tavoite - ja samalla paras tukiverkko pienituloiselle ihmiselle.

Sahateollisuus varoittaa ilmastokilvoittelun valtavista kustannuksista – Lulu Ranne: Suomen ei pidä valita näivettävää skenaariota, jossa metsäsektoriamme ajetaan alas
Uusimmat

Ilmastonmuutos oli päivänpolttava puheenaihe jo 1600-luvulla

Suomen antama kehitysapu väheni 165 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa
Toimitus suosittelee
PS Naiset 1/2025

Lue lisää
Perussuomalainen 1/2025

Lue lisää