Tiukka talouskuri vai velkaelvytys?

IMF:n tuore julkaisu ”Miten selvitä korkeista veloista alhaisen talouskasvun aikana” kertoo länsimaiden tehneen huonoja, velkamääriä kasvattaneita ratkaisuja. Euroalue sai pyyhkeitä vastasyklisen talouspolitiikan käytöstä sekä rahoitusalan jatkuvista pelastusohjelmista. Ne tulevat nostamaan julkista velkatasoa. Esimerkiksi Espanja oli varsin vähävelkainen maa, ennen kuin se alkoi pelastaa pankkejaan. Lopulta maa pyysi apua tähän muiltakin euromailta.

Vastasyklisen talouspolitiikan selitys on siinä, että keskellä lamaa tehdyt säästötoimet syventävät talousahdinkoa. Myötäsyklinen talouspolitiikka lamassa tai taantumassa tarkoittaisi elvyttävää talouspolitiikkaa. Suomi on toistaiseksi elvyttänyt melko tuntuvasti. Nyt toki Suomessakin ollaan käännetty katseet tiukan talouskurin puoleen. Se on sysännyt monen euromaan suoranaiseen katastrofiin.

Tasapainoilua korkotason ja vyönkiristelyn kanssa

IMF toteaa, että historian saatossa tuntuvat julkisen velan takaisinmaksut ovat tapahtuneet käytännössä lähes aina nopean talouskasvun aikana. Nopean kasvun aikana on paljon helpompaa kerätä suurempia veromääriä velan hoitamiseen. Nyt heikon kasvun aikana on jouduttu varsinaiseen tasapainoiluun. Toisella puolen velkojat odottavat toimia, joilla turvataan velan takaisinmaksu. Mikäli tätä ei arvella tapahtuvan, nousevat lainakorot. Toisaalta taas reippaat vyönkiristykset aiheuttavat talouden koko toiminnalle niin suuren hyytymän, että velkojien palkitsema alhainen korkotaso ei välttämättä hyödytäkään.

Heikon talouskasvun aikana on kuitenkin onnistuttu selviytymään korkeista veloista. Tällöin on apuna käytetty laajalti rahapoliittisia keinoja. Niinikään kova ulkomainen kysyntä on voinut auttaa vientiteollisuutta puristamaan velkatasoja alas. Esimerkiksi Saksan onnistui kääntämään kelkkansa teknologiakuplan puhjettua kymmenen vuotta sitten, koska Etelä-Euroopan raju velkavetoinen kysyntä pisti Saksan teollisuuden pyörät pyörimään.

Tällä hetkellä korkeasta julkisesta velasta kärsivät euromaat eivät ole onnistuneet löytämään rajua ulkomaista kysyntää vientituotteilleen. Lisäksi euroalueen rahapolitiikka on hyvin kireää. Rahapolitiikan kireyttä arvottaessa tulee sitä verrata muiden talousalueiden rahapolitiikkaan. Yhdysvaltain keskuspankki ostaa edelleen 85 miljardin dollarin kuukausivauhdilla Yhdysvaltain valtionvelkaa ja arvopaperistettua asuntolainaa. EKP itse asiassa toimii toisin, koskapa sen myöntämiä pitkäaikaisia LTRO-luottoja maksetaan takaisin, ja ylimääräinen likvidi hupenee.

Huonot näkymät

IMF:n julkaisu toteaa, ettei nykyisenkaltaisia velkaisuustasoja (bkt:hen nähden) ole nähty sitten toisen maailmansodan päättymisen. Tuolloin kasvua vauhditti suurelta osin jälleenrakentaminen, mutta myös asevoimien määrärahojen tuntuva karsiminen. Nykyiset haasteet ovat aivan erilaiset. Mittavia kasvukohteita on vaikea ainakaan ennakkoon havaita. Lisäksi ikääntyminen nostaa kulupuolta. Terveydenhuoltoon arvellaan uppoavan keskimäärin kolme prosenttia ja eläkkeisiin vielä yksi prosentti lisää bkt:hen nähden seuraavan 20 vuoden aikana.

Näiden rakenteellisten muutosten vuoksi IMF katsoo, että niihin tulee puuttua rakenteellisin uudistuksin. IMF kehottaa myös julkisia sektoreita kulukuureille, mutta mielummin asteittain kuin suurella rytinällä. Edelleen se myöntää, että liian nopeat muutokset voivat horjuttaa yhteiskuntarauhaa. Epävakauden lisääntyessä velkojen takaisinmaksu ei ainakaan helpotu.

Näitäkin kohtia merkittävämpänä IMF pitää kasvunäkymien heikkenemistä. Finanssikriisin aiheuttama varovaisuus ja kulutuskysynnän kääntyminen velkojen takaisinmaksuun on laskenut tuntuvasti kasvuodotuksia. Kasvuodotusten heikennyttyä pääomat ovat hakeutuneet paremmin tuottaviin maihin. Toinen suuri pääomaliike on kohdistunut turvasatamiin. Suomi on toki hyötynyt jälkimmäisestä virtauksesta, mutta kärsinyt ensimmäisestä. Lisäksi alentuneet korot eivät ole merkittävästi parantaneet Suomen rahoitusasemaa, koska velkamäärät ovat kasvaneet viiden viimeisen vuoden aikana tuntuvasti.

Vaikeuksistakin on selvitty

IMF kertoo raportissaan, että seitsemän kehittynyttä maata on onnistunut haastavissa olosuhteissa kääntämään suuret velkamäärät tuntuvasti takaisinmaksun puolelle. Alhaisen talouskasvun aikana velkamäärien supistaminen on kuitenkin vaatinut onnistuakseen muutamia poikkeuksellisia olosuhteita.

Valuutan ulkoisen arvostuksen heikentäminen on auttanut vientiteollisuutta niin paljon, että valtio on kasvaneilla verotuloilla onnistunut lyhentämään velkojaan merkittävästi. Tyypillisesti valuuttakurssin avulla saatu vientiteollisuuden veto on auttanut kolmen vuoden kuluessa. Viennin vetäessä valuuttakurssi on hiljalleen palautunut, mutta vielä viiden vuoden päästäkin velkaa on pystytty lyhentämään.

Toinen pelastava lääke on ollut löysä rahapolitiikka, jolla on tarkoitus painaa velan korkomenot alas. Lisäksi alhainen korkotaso on houkuttanut lainarahalla tehtyjen investointien tekoa.

Kolmantena tekijänä on ollut yllättävä ulkomainen talouskasvu. Vientiteollisuuden odottamaton kasvu on johtanut myös sisämarkkinoiden piristymiseen. Kokonaisuutena verotulot ovat lisääntyneet. Tämän lisäksi vielä velan hinta on pudonnut, koska takaisinmaksukyky kohentuu.

Neljäntenä tekijänä on kasvun käynnistyttyä tehdyt budjettileikkaukset.

Euroalueen kriisimaiden selviäminen nykyisestä vaikeasta tilasta ei onnistu ainakaan valuuttakurssimuutoksella. Löysän rahapolitiikan jarruna on ollut Saksa ja sen inflaatiokammo. Ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jää yllättävä talouskasvu. Ehkäpä ihmeiden aika ei vielä ole ohi?