Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen jätti tänään hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, jotta varhaiskasvatuksen ja koulutuksen alueellinen ja etninen eriytyminen ja siihen liittyvät ongelmat eivät eskaloidu entisestään. Immosen mielestä hallituksen on aika puuttua erityisesti ongelmien juurisyyhyn lopettamalla määrällisesti ja laadullisesti kestämätön maahanmuutto.

Segregaatioon liittyviä ongelmia nostetiin vastikään laajasti esiin tuoreessa tutkimuksessa Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet.

Peruskoululaisten oppimistulokset laskevat

Suomalainen varhaiskasvatus- ja koulutusjärjestelmä on kansainvälisten vertailujen pe­rusteella ollut laadultaan vakaimpia ja tuloksiltaan tasa-arvoisimpia. Opettajien osaaminen on arvostettua, ja osaa­miserot ovat olleet kansainvälisesti mitattuna maltillisia.

– Viime vuosien tutkimuksissa on käynyt kuitenkin ilmi, että peruskoululaisten oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun. Ero osaamistasoltaan parhaiden ja heikoimpien oppi­laiden välillä on kasvanut. Varhaiskasvatuksessa taas päiväkotien välinen segregaatio eli erilaisista sosiaalisista ja etnisistä taustoista tulevien lasten epätasai­nen jakautuminen kouluihin on herättänyt laajaa huolta, Immonen sanoo.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että eriytyvän osaamisen taustalla vaikuttavat sosiaaliset, alueelliset ja etniset kehityskulut. Ne haastavat tällä hetkellä myös Suomen varhaiskasva­tus- ja koulutusjärjestelmän.

– On erittäin huolestuttavaa, jos jotkut alueet ja koulut alkavat näyttäytyä koulutuksellisen huono-osaisuuden paikkoina. Samalla kun huono- ja hyväosaisuus kasautuvat aiempaa selvemmin tiettyihin naapurustoihin, myös muut elä­män osa-alueet eriytyvät.

Suomen heikoimpia oppimistuloksia saavat koulut sijaitsevat ennen muuta suurilla kaupunkiseu­duilla. Väestön painottuessa yhä vahvemmin kaupunkeihin ilmiön kansallinen merkittä­vyys korostuu.

– Tarkastelut osoittavat, että oppimistulok­siltaan kaikkein heikoimmin ja parhaiten menestyneet koulut löytyivät pääkaupunkiseu­dulta, ja kaupunkikoulujen välinen oppilaspohjan segregaatio ja oppimistulosten erot ovat kasvaneet, Immonen sanoo.

Oppilasalueiden erot kasvavat

Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suo­men peruskouluikäisistä lapsista ja nuorista jo yli 35 prosenttia asuu yli 100 000 asukkaan kaupun­geissa eli niin suurilla kaupunkialueilla, että alueellisen sosioekonomisen ja etnisen eriyty­misen riskien voidaan monella mittarilla katsoa korostuvan.

– Suomen vieraskielinen väestö asuu painottuneesti kaupunki­seuduilla: yksin Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella asuu puolet Suomen vieraskielisistä kouluikäisistä. Kaupunkikoulut eriytyvät, koska koulujen oppilasalueiden sosioekonomiset ja etniset erot kasvavat, Immonen sanoo.

Maahanmuuttotaustaisten lasten ja nuorten osuudet alaikäisestä väestöstä nouse­vat tyypillisesti korkeammiksi kuin maahanmuuttotaustaisten osuus alueen koko väes­töstä.

– Ilmiötä on osin selitetty maahanmuuttotaustaisten perheiden suuremmalla lapsilu­vulla ja valtaväestöön kuuluvien lapsiperheiden valikoivalla muuttoliikkeellä. Ilmiö näkyy varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Segregoituneilla alueilla kouluilla on tietty ”kantokyky”, jonka puitteissa niissä on mahdollista kompensoida oppilaiden huono-osaisuutta ja vieraskielisyyden tuottamia haasteita oppimiselle. Kantokyvyn ylityttyä perheiden muutto- ja kouluvalintapäätökset alkavat muokata oppilaspohjaa nopeasti.

– Ilmiö on tuotu esiin tutkimuksissa Suomessa ja muualla Euroop­assa. Niissä on havaittu, että keskeisenä tekijänä perheiden valintapäätöksissä toimivat tyypillisesti koulun sosioekonominen ja etninen rakenne sekä koulujen ja alueiden maineet. Kouluvalintoja tehdään kouluun ja sen alueeseen liitettävien mielikuvien perusteella, Immonen sanoo.

Vieraskielisen lapsiväestön osuus kasvaa

Äidinkieli, jota usein käytetään maahanmuutto­taustaisen väestön indikaattorina, erottelee alueita voimakkaasti. Vieraskielisen lapsiväestön osuuden kasvu ja alueellinen keskittyminen on ollut suurim­milla kaupunkiseuduilla nopeaa.

– Vieraskielisen väestön alueellisen eriytymisen voimakas yhteys sosioekonomiseen eriyty­miseen merkitsee koulujen ja päiväkotien kannalta suuria ongelmia, koska sosioekonomiseen segregaatioon ja kielelliseen segregaatioon liittyvä tuen tarve kasautuu samoilla alueilla. Esimerkiksi Vantaan asuinalueilla vieras­kielisten päiväkoti-ikäisten lasten osuudet nousevat korkeimmillaan jo lähes 65 prosenttiin. Osuudet ovat näillä alueilla yli viisinkertaistuneet 20 vuoden aikana, Immonen sanoo.

Koulujen alueelliset lähtökohdat eriytyvät jyrkästi

Pääkaupunkiseudun oppilasaluetarkastelu osoittaa, että koulujen alueelliset lähtökohdat eriytyvät jyrkästi. Huono-osai­simmat oppilasalueet keskittyvät etenkin seudun itäisiin ja koillisiin osiin, kun taas etenkin Espoon itäiset osat ja Helsingin keskustan alue sekä jotkut pientaloalueet erottuvat erittäin hyväosaisina.

– Matalimmat tulot, hei­koin koulutustaso, alin työllisyys ja korkea vieraskielisten osuus kasautuvat voimakkaasti samoille alueille. Erityisen voimakkaasti oppilasalueiden välillä ovat kasvaneet erot vieraskielisen (muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisen) väestön osuudessa, Immonen avaa.

– Esimerkiksi Espoossa vieraskielisen väestön osuus oli kaikilla alueilla vielä vuonna 1998 alle 5 prosenttia, kun vuonna 2018 osuus kohosi useilla alueilla yli 30 prosenttiin, korkeimmillaan jopa yli 50 prosenttiin. Ilmiö kuvaa vieraskielisen väestön osuuden seudullista kasvua ja samanaikaista alueellisen segregaation lisääntymistä.

Koulujen väliset lähtökohdat koulujen arjessa ja niiden lähtökohdissa tuottaa hyviä oppimistuloksia ovat eriytyneet merkittävästi 2000-luvun kuluessa maahanmuuton seurauksena.

– Suo­messa on jo päiväkoteja, joissa on kokonaisia lapsiryhmiä ilman yhtäkään suomenkielistä lasta, ja toimintaympäristöt ovat lasten tarvitseman tuen osalta korostuneesti eriytyneitä. Koulujen arjessa segregaation vaikutukset näkyvät esimerkiksi etniseen eriytymiseen liit­tyvien kielihaasteiden kasautumisena samoihin kouluihin, Immonen sanoo.

Aiheesta ei haluta keskustella

Immosen mukaan koulujen ja asuinalueiden eriytymisilmiötä vältellään usein yhteiskunnallisessa keskustelussa, koska ongelmaan liitetään huolia oppilai­den stigmatisaatiosta sekä vaikutuksista koulujen mainee­seen.

– Samalla kansainväliset esimerkit osoittavat julkisen keskustelun tärkeyden: mikäli keskustelu koulujen segregaatiohaasteista puuttuu, oppilaiden taustoihin ja kouluihin liittyvät riskit ja tarpeet jäävät tunnistamatta. Tällöin ongelmien juurisyihin ei kyetä puuttumaan eikä haasteisiin vastaamaan.

Turun Varissuolla sijaitsevan koulun johtajan mukaan alakoulussa lähes 90 prosenttia oppilaista puhuu äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä. Vuosittain noin viisi prosenttia oppilaista saa valmistavaa opetusta ja siir­tyy tavallisille luokille hiljakkoin maahan muuttaneina. Koulussa on luokkia, joissa on vain pari suomea äidinkielenään puhuvaa oppilasta.

– Kielen oppiminen tällaisessa ympäristössä on vaikeaa eikä vertaisoppimista tapahdu. Vertaisoppimista ei tapahdu myöskään päiväkodeissa. Valtaosa vieraskielisistä oppilaista on syntynyt Suomessa. Heistä melkein kaikki ovat olleet päiväkodissa suomenkielisen varhaiskasvatuksen piirissä. Tutkimuksen mukaan suurella osalla näistä oppilaista suomen kielen taso vastaa korkeintaan 2,5-vuotiaan äidinkielisen lapsen kielitaitoa, Immonen sanoo.

Maahanmuuttajien integroituminen epäonnistunutta

Maahanmuuttajien integroitumisen epäonnistumisen seurauksena maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vanhempien joukossa on maassa toistakymmentä vuotta olleita henkilöitä, jotka eivät edelleenkään pärjää yk­sinkertaisessa opettajien ja vanhempien välisessä keskustelussa, vanhempainvartissa, ilman tulkkia.

– On myös tapauksia, joissa oppilaan vanhempi on suorittanut suomalaisen peruskoulun, mutta heidän lastensa sanavaras­tot ovat suppeat. Nykyinen tilanne syrjäyttää oppilaat kielellisesti, eikä heillä ole välttä­mättä mahdollisuuksia hakeutua jatko-opiskelupaikkoihin, Immonen sanoo.

– Erot valtaväestön ja maahanmuuttajien vieraskielisten lasten oppimistasoon syntyvät jo ennen kouluikää. Erot ovat suuria myös peruskoulun lopussa. Oppimistulosten ja toisen asteen tutkintojen suorittamisen ero valtaväestöön on edelleen merkittävä.

Opettajat ylikuormittuvat kouluissa

Opettajien näkökulmasta työ segregoituneiden alueiden kouluissa on poikkeuk­sellisen raskasta, koska oppilaiden ongelmat ovat moninaisia. Samalla korostuvat vaikeu­det tukea oppilaita yksilöllisesti tilanteessa, jossa tukea tarvitsevia on samanaikaisesti suuri määrä.

– Opettajat saattavat ylikuormittua ja mikäli työskentely segregoituneiden alueiden kouluissa käy liian raskaaksi, pätevän henkilökunnan rekrytoiminen vaikeutuu. Tämä syventää koulujen negatiivista kierrettä entisestään, Immonen toteaa.

OAJ:n teettämien työolobarometrien mukaan opettajien työssä­jaksamisessa on tapahtunut muutosta huonompaan ja tutkimuksen mukaan noin puolet opettajista pohtii työn vaihtamista. Kyseinen ongelmallinen tilanne korostuu etenkin varhaiskasvatuksen toimialalla.

Ongelmat eivät häviä lisäresursseilla

Immosen mukaan kaupunkiseuduilla korostuva sosioekonomisen ja etnisen segregaation tuottama paine koulu­tusjärjestelmälle on merkittävä kysymys kansallisen koulutusjärjestelmän tulevaisuuden kannalta.

– Jatkuva resurssien lisääminen ei auta ratkaisemaan koulujen eriytymisen taustalla olevia ongelmia. On selvää, että Suomessa oppilaspohjan segregaatio kiihtyy lisääntyvän maahanmuuton seurauksena.

– Koulujen ja asuinalueiden etnisen segregaation ehkäisy vaatii ennen kaikkea ongelmien juurisyihin puuttumista. Näitä ovat matalan koulutustason kolmansista maista suuntautuvan massamaahanmuuton rajoittaminen, maahanmuuttajien velvoittaminen kotoutumiseen sanktioiden uhalla sekä Suomeen huonosti kotoutuneiden maahanmuuttajien palauttaminen takaisin lähtömaihinsa, Immonen sanoo.

SUOMEN UUTISET