Ulkoministeri Timo Soini (sin.) esitti vanhustenhoidon ongelmien ratkaisemiseksi filippiiniläisten hoitajien rekrytointia. Soinin mielestä filippiiniläiset hoitajat ovat työteliäitä ja hyvää väkeä, jotka tekevät työnsä korkealla moraalilla (MTV 15.2.2019).

– Ulkomailta tuodut hoitajat eivät ole ratkaisu suomalaisen vanhustenhoidon ongelmiin. Sen sijaan hoitajien rekrytointi ulkomailta rikkoo vahvasti eettisyyden ja kestävän kehityksen periaatteita varsinkin, kun koulutettu hoitajat saapuvat Suomeen tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen.

– Kun palkkaus tehdystä työstä on vielä matalin mahdollinen, Suomi rikkoo myös Agenda 2030 -periaatteita olla mukana poistamassa köyhyyttä Euroopasta. Rekrytoijat hakevat ulkomailta ammattiosaajia, sairaanhoitajia, mutta palkkaavat heitä hoiva-avustajaksi tai jopa siivoojiksi. Kyseessä on maksimoitu tuotto ja kikkailu, joka tekee esimerkiksi filippiinihoitajasta vain pienen pelinappulan hoivabisneksen ja kansainvälisen talouden kentällä. Tällainen toiminta ei ole oikein, eikä sellaista tule edistää.

Sairaanhoitajista hoiva-avustajiksi

Filippiiniläisten sairaanhoitajien rekrytointi Suomeen ei ole uusi asia. Raportti Sairaanhoitajia Filippiineiltä – Näkökulmia kestävään kansainväliseen rekrytointiin (Päivi Vartiainen, Marja Koskela ja Pirkko Pitkänen, 2018) kertoo asiasta seuraavaa:

Neljän vuoden sairaanhoitajan pääopinnot ja vuoden laillistamisopinnot omassa maassaan suorittaneet filippiiniläiset sairaanhoitajat saapuivat aikoinaan vanhustenhoidon työkentälle tilanteeseen, jossa heidän sairaanhoitajan tutkintoa ei hyväksytty lailliseksi tutkinnoksi. He eivät voineet toimia sairaanhoitajan tai lähihoitajan tehtävissä, vaan heidät kelpuutettiin ainoastaan hoiva-avustajiksi.

Köyhien hyväksikäyttöä

Osa filippiiniläisistä sairaanhoitajista opiskeli Suomessa oppisopimuksella lähihoitajiksi, mutta sai edelleen hoiva-avustajan palkkaa. Valmistumisensa jälkeen hänelle ei myöskään saattanut löytyä lähihoitajan toimenkuvaa vaan työskentely jatkui hoiva-avustajana. Myös suomen kieli tuotti monille vaikeuksia.

– Hoitajat lähtevät pakoon oman maan köyhyyttä tienatakseen rahaa ja voidakseen auttaa myös läheisiä kotimaissaan. He siirtyvät ulkomaille tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä pienellä palkalla. Sitä, että filippiiniläiset ovat työteliäitä ja hyvää väkeä tai että heidän moraalinsa on korkea, ei voi käyttää perusteluna tällaiselle hyväksikäytölle. Sen sijaan tulee ihmetellä, että oman maamme tekemiä suuria virheitä riittävän hoivahenkilöstön ylläpitämisessä ei kukaan hallituksen jäsenistä ole vielä myöntänyt, Juvonen ihmettelee.

– Meidän tulee sen sijaan houkutella hoitoalalta poistuneet Suomi-hoitajat takaisin koulutus- ja palkkapolitiikkaa kehittämällä. Sujuvia opintopolkuja ja mahdollisuuksia päivittää osaamista kuin myös mahdollisuuksia opiskella lisätutkintoja, jotta alalla on koko ajan eri alojen osaajia.

Pienet resurssit uuvuttavat

Juvonen painottaa, että pääkaupunkiseutu tarvitsee niin hoitajia kuin myöskin osaavia esimiehiä, joten hoitotyön johtamiskoulutuksella on myös kiire.

– Vanhustenhoito on ala, joka liian pienillä resursseilla varustettuna viime kädessä uuvuttaa sen työteliäimmänkin taakkansa alle ja kärsijänä on aina silloin potilas.

– Suomalaisia hoitajia on valtavasti, mutta työstämme on tehty mahdotonta tehdä. Ei kukaan jaksa, kun joutuu hutiloimaan ja juoksemaan koko ajan hoitotyötä tehdessään. Kun hoitajan sydän menee rikki, hän vaihtaa alaa. Kutsumustaan vastaan ei voi toimia. Niin yksinkertaista se on, Juvonen muistuttaa.

SUOMEN UUTISET