Kun tunnin mittainen elokuvaesitys päättyy, saliin laskeutuu syvä hiljaisuus. Ei supinaa, ei puhetta, ei yskimistä. Kukaan ei nouse lähteäkseen, yleisö vain istuu. Se, mitä nähtiin ja kuultiin, teki mitä ilmeisimmin vaikutuksen. Eikä kyse ole vain siitä, että ollaan suomen kielen ja kulttuurin ytimessä eli Aleksis Kivestä kertovan dokumentin äärellä, vaan paljosta muustakin.
Tuoreen dokumentin on käsikirjoittanut historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja, joka viritti jälleen kerran yleisön oikealle aallonpituudelle sekä ennen esitystä että sen aikana – esiintyyhän Keskisarja itse dokumentissa yhtenä asiantuntijoista.
Dokumentti nojaa historiallisiin lähteisiin, kuten Kiven ja hänen läheistensä kirjeisiin, joita dokumentissa luetaan ääneen. Dokumentin ohjaus on ollut ammattilaisen eli Janne Rehmosen käsissä, mutta kokonaisuus on syntynyt pitkälti talkoo- ja vapaaehtoisvoimin. Viipyilevät luontokuvat Kiven elämän tärkeistä paikoista Siuntiossa ja Nurmijärvellä lumoavat.
Yle torjui dokumentin teon
Aleksis Kiven arvoitus -nimen saanut dokumentti nostaa esiin vähemmän tunnettuja, mutta sitäkin merkittävämpiä asioita kansalliskirjailijasta.
Kivi pääsi vaatimattomasta taustastaan koulupolulle ja opiskelemaan Helsinkiin, koska hänen lähiympäristössään köyhällä maaseudulla oli valistuneita ihmisiä, muun muassa opettaja, joka havaitsi hänen lahjakkuutensa. Opettaja keräsi kolehdin ja puhui ympäri Aleksis-pojan vanhemmat, jotta nämä suostuivat lähettämään lapsen opintielle.
Vaikka Seitsemää Veljestä ei osattu silloisissa kulttuuripiireissä arvostaa, löysi Kivi elämänsä aikana kuitenkin suojelijoita. Tärkein heistä oli Charlotta Lönnqvist, joka tarjosi kirjailijalle vuosiksi kodin ja ennen kaikkea työrauhan.
Teemu Keskisarja kuvaili värikkääseen tyyliinsä ennen esityksen alkua, että yritti myydä ajatusta Kivi-dokumentista Ylelle usean vuoden ajan.
– Minulle sanottiin, että Kivi eli 1800-luvulla eikä siten ole tätä päivää.
Kulttuurin juuret kiinnostavat
Suomalaisuuden Liitto otti kopin, ja tukea tuli myös opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Suurimman työn lienevät kuitenkin tehneet vapaaehtoiset tutkijat, kirjallisuudenystävät, paikalliset museo- ja kulttuuriyhdistykset ja yksityishenkilöt.
Yleisön joukossa näkyi yllättävän paljon myös nuorta väkeä. Ensi-iltaan osallistunut PS-Nuorison pääsihteeri Liina Taussi piti näkemästään, ja katsoo oppineensa dokumentista paljon.
Ehkä Ylelläkin vielä ymmärretään, että Suomen kulttuurin juuret kuuluvat myös tähän päivään.
