Työllisyysaste on keskeinen kotimaisen työllisyyden kuvaamisessa käytetty mittari, mutta silti nousevasta työllisyysasteesta riemuitseminen antaa hieman vääristyneen kuvan todellisuudesta. Tämä johtuu siitä, että työssäolon ehdot ovat sangen löysiä.

Suomessa on viime aikoina jälleen nähty uutisia työllisyyden nopeasta kasvusta. Esimerkiksi Yle kertoi marraskuussa työllisten määrän kasvusta sekä siitä, että työllisyysaste oli tuolloin noussut 74,7 prosenttiin.

Työllisyysasteen vahvistaminen on myös yksi Sanna Marinin (sd.) hallituksen kärkitavoitteista.

Marraskuussa työministeri Tuula Haatainen ilmoittikin hallituksen jopa ylittäneen työllisyystavoitteensa työllisyysasteen noustua lähelle 75 prosenttia.

Numeroita 74,7 ja 75 on epäilemättä mukavaa esitellä omille sidosryhmille ja kertoa tavoitteiden saavuttamisesta medialle, mutta työelämän todellisuutta työllisyysaste ei kuvaa kovin hyvin.

Osa-aikatyön voimakas kasvu nostaa astetta

Työllisyysaste on keskeinen kotimaisen työllisyyden kuvaamisessa käytetty mittari, mutta silti nousevasta työllisyysasteesta hehkuttaminen johtaa harhaan. Tämä johtuu siitä, että työssäolon ehdot ovat sangen löysiä.

Työllisyysaste kuvaa vähintään tunnin verran ansiotyötä viikoittain tekevien osuutta 15-64-vuotiaasta väestöstä. Työllisyysasteen tiedot tuottavan Tilastokeskuksen tutkimuksessa työlliseksi siis lasketaan myös yhden viikkotyötunnin tekijät, eli työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen.

Työllisyysasteen kasvu johtuukin pitkälti osa-aikatyön voimakkaasta kasvusta, jolloin työn tekijöitä on kyllä enemmän, mutta tehtyjen työtuntien määrä ei kasva.

Osa-aikatyö sopii joillekin ihmisryhmille, kuten opiskelijoille, mutta suuri joukko osa-aikaisista on tilanteessa tahtomattaan ja haluaisi kokoaikatöitä.

Ei aihetta suuriin riemunkiljahduksiin

Näennäisesti korkealle kohonnut työllisyysaste ei siis anna aihetta suuriin riemunkiljahduksiin, kun samanaikaisesti otetaan vertailuun lukuja myös esimerkiksi veronmaksajien kustantamista työttömyysetuuksista sekä etuuksien saajista.

Myös viime keväänä – samaan aikaan kun työllisyysaste nousi – työttömyysturvan saajien määrä paisui. Viime maaliskuussa jo 350 000 ihmistä oli Kelan ja työttömyyskassojen rahojen piirissä. Työttömyyden hoitaminen on kallista, sillä pelkästään vuoden 2022 maaliskuussa työttömyysetuuksiin hupeni 377 miljoonaa euroa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra onkin usein todennut, että työllisyysastetta oleellisempaa olisi tarkastella, millaisia töitä ihmisillä on, kuinka usein he käyvät töissä ja tulevatko palkallaan toimeen vai tarvitsevatko sosiaaliturvaa.

– Työllisyysaste ei kuvaa hyvinvointia, ei työn määrää eikä kokonaistuotosta. Sen arvoon ja toiveisiin kuitenkin politiikassa jatkuvasti viitataan. Työllisyysasteen nousu toimii toiveiden tynnyrinä, ja sen juuttunut luonne kannustaa kriisipuheeseen, Purra sanoo.

Suomen Uutiset

Tulosta

Tagit