Kolumni: Euroopan parlamentissa tarvitaan vallan uusjako

Perussuomalaisten käyttämässä EU-vaalisloganissa ”Uudenlainen Eurooppa on mahdollinen” kiteytyy erinomaisesti sunnuntaina järjestettävien EU-vaalien suuri merkitys mantereemme tulevaisuudelle.

Monessa EU-maassa kansallismieliset puolueet ovat lyöneet itsensä lopullisesti läpi 2010- ja 2020-luvuilla. Kansallismielisten voimien menestys unionin jäsenvaltiotasolla ei ole kuitenkaan heijastunut merkittävällä tavalla Euroopan parlamenttiin, jossa vasemmistoliberaali agenda on dominoinut parlamentin toimintaa viime vuodet.

Eurooppa-neuvostossa on enää neljä sosiaalidemokraattista valtionpäämiestä jäljellä, mutta Euroopan parlamentissa sosiaalidemokraattien vaikutusvalta on ylikorostunut, sillä sosialistit ovat useimmissa kysymyksissä muodostaneet enemmistön keskusta-oikeistolaisen EPP:n ja liberaaliryhmän kanssa näiden ryhmien vuonna 2019 tekemän yhteistyösopimuksen perusteella.

Sosialistit voivat lisäksi lähes poikkeuksetta luottaa tulitukeen äärivasemmiston ja vihreiden ryhmiltä, kun parlamenttiryhmät keskenään käyvät neuvotteluja eri lainsäädäntöesityksistä. Erityisesti maahanmuuttoa ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa koskevista parlamentin raporteista on vaikeaa löytää selvää kädenjälkeä keskusta-oikeistolaisilta ryhmiltä, vaan sisältö on usein kuin suoraan sosialistien kynästä.

Sosiaalidemokraattien ristiretki ”laitaoikeistoa” vastaan

Euroopan sosiaalidemokraatit ovat päättäneet reagoida puolueryhmänsä kannatuksen heikentymiseen käynnistämällä ristiretken niin kutsuttua ääri- ja laitaoikeistoa vastaan. Sosialistit kuorruttavat ristiretkeään kauniilla sanoilla arvojen ja demokratian puolustamisesta, mutta tälle retoriikalle ei voida antaa paljoa totuusarvoa.

Pelottelukampanjallaan ääri- ja laitaoikeistosta sosialistit yrittävät epätoivoisesti mobilisoida demoralisoituneen äänestäjäkuntansa uurnille niin sanottuja pahuuden voimia vastaan.

Vähemmän EU-demarit haluavat keskustella siitä, että he ovat isossa vastuussa maahanmuuton lukuisista negatiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista maasta toiseen tai siitä, että hollantilainen sosialisti Frans Timmermans oli syksyyn 2023 asti pääarkkitehtina tavallisten eurooppalaisten elinkustannukset pilviin nostaneessa ”vihreässä diilissä”.

Timmermansin ilmastoradikalismi on myös saanut aikaan Euroopan laajuisen maanviljelijöiden protestin, sillä maanviljelijöiden elinkeinon tukahduttaminen on ollut keskeistä EU:n vasemmistoliberaalien ilmastoutopioissa. Euroopan sosialistien pelottelukampanjan taustalla on lisäksi sosiaalidemokraateille tyypillinen ajattelu, jossa sosialistit näkevät vallan kuuluvan itseoikeutetusti heille. Tällöin ”väärää mieltä” olevat puolueet vaalituloksesta riippumatta eristetään.

Demariryhmän sisällä Venäjän myötäilijöitä

Perussuomalaisten EU-yhteistyökuvioista on käyty vaalikampanjan aikana värikästä keskustelua. Vaikka perussuomalaisten toiminnassa ei ole ollut tällä vaalikaudella mitään moitittavaa, ovat etenkin sosiaalidemokraatit yrittäneet leimata perussuomalaiset epäilyttäviksi PS:n edellisen parlamenttiryhmän vuoksi.

Samalla sosiaalidemokraatit ovat vaienneet siitä, että heidän omat meppinsä ovat Venäjää koskevissa parlamenttiäänestyksissä useamman kerran olleet eri linjoilla kuin muut Suomen mepit.

Demareiden sosialistiryhmän sisällä on lisäksi pehmeää Venäjä-linjaa ajavia puolueita, kuten Saksan sosiaalidemokraatit ja Bulgarian sosialistit. Perussuomalaisten ECR-ryhmä taas EPP:n ohella kuuluu parlamentin Venäjä-kriittisimpiin ryhmiin. ECR ei tule vaalien jälkeen kasvamaan ryhmän omien periaatteiden kustannuksella.

Tämä koskee etenkin Unkarin Fidesz-puolueen mahdollista liittymistä ECR:ään. Perussuomalaiset tulee toimimaan aktiivisesti ECR:n kumppanipuolueidensa kanssa sen eteen, että ryhmän länsimyönteinen linja ja identiteetti säilyy kaikissa olosuhteissa.

Syntyykö parlamenttiin EU-skeptikkojen ryhmä?

EU-vaalikampanjan alla on puhuttu siitä mahdollisuudesta, että EP:hen syntyisi yksi iso EU-skeptikkojen ryhmä vaalien jälkeen. Tällaisen kansallismielisten ”superryhmän” muodostamisen todennäköisyyttä on sanottu lisänneen erilaisissa skandaaleissa ryvettyneen ja voimakkaasti radikalisoituneen AfD:n ulossulkeminen ID-ryhmästä. Kokonsa puolesta EU-skeptikkojen ryhmä nousisi sosialistiryhmän ohi, joka teoriassa tarkoittaisi suurta vaikutusvaltaa Euroopan parlamentissa.

Tosiasiassa kuitenkin moni asia puhuu uuden ”superryhmän” muodostamista vastaan. Isoin ero ID- ja ECR-ryhmien välillä on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. ECR:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimessä on Yhdysvaltain ja EU:n välisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistäminen ja Naton säilyttäminen iskukykyisenä. ID:ssa taas on laajaa kannatusta sille ajatukselle, että perinteinen länsivaltojen välinen yhteistyö on aikansa elänyt ja tulevaisuus löytyy idästä, Kiinasta ja Venäjältä.

Eräissä ID-puolueissa jopa nähdään, että Venäjän ja Kiinan kaltaiset valtiot voisivat toimia eräänlaisina ”antiglobalistisina” liittolaisina EU:n ja Yhdysvaltain edustamaa liberalismia vastaan.

RN:n, Legan ja FPÖ:n kaltaiset puolueet nähdään ei pelkästään vasemmistoliberaaleissa ryhmittymissä, vaan myös EPP-ryhmässä, Eurooppa-vastaisina ja ulkopoliittisesti epäluotettavina. Ison EU-skeptikkojen ryhmän muodostaminen johtaisi siis ID:ta koskevan eristämispolitiikan ulottamiseen ECR-puolueisiin.

On lisäksi vaikeaa nähdä sitä, että ECR:n ja ID:n isot puoluedelegaatiot saisivat sovittua vallan tasapuolisesta jaosta, vaikka hyvin erilaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset kannat ECR:n ja ID:n välillä saataisiin soviteltua.

Kilpailu siitä, kuka saa toimia eurooppalaisen kansallismielisyyden keulakuvana, on ankara, mikä entisestään vähentää ECR:n ja ID:n fuusion mahdollisuutta.

On aika kumota vasemmistoliberaali hegemonia

Sunnuntain EU-vaaleissa on aika kumota vasemmistoliberaali hegemonia, joka on aivan liian pitkään vallinnut Brysselissä. Suurin osa eurooppalaisista ei kannata sosialistien, vihreiden ja äärivasemmiston ajamia avoimia rajoja, eurooppalaisen teollisuuden romuttavaa ilmastopolitiikkaa ja polarisoivaa identiteettipolitiikkaa.

Perussuomalaisten ja muiden ECR-puolueiden on saavutettava sellainen vaalivoitto, joka pakottaa maltillisen oikeiston etsimään keskusta-oikeistolaista enemmistöä Euroopan parlamentissa.

Vasemmistoliberaalien toimijoiden vaikutusvalta EP:ssa pitää painaa alas sille tasolle, mikä se on neuvostossa, jossa he ovat selvässä vähemmistössä. Euroopan parlamentti ei enää saa jatkossa toimia ohituskaistana vasemmistoliberaaleille edistää omaa agendaansa voimakkaasti samalla, kun he ovat poissa vallasta valtaosassa EU-maita.

MIKAEL LITH
valtiovarainministerin erityisavustaja