KOLUMNI | Kansanedustaja Leena Meri (ps.) kirjoittaa blogissaan Jari Tervon Suomen lähihistorian uudelleentulkinnoista.
Katselin Yleltä dokumenttisarjaa presidentti Koivistosta.
Ottamatta enemmälti kantaa siihen, oliko Koivisto niin suuri ja mahtava kuin ohjelman juontaja Jari Tervo antoi ymmärtää, huomasin, että Tervo kertoi Koiviston jälkeen alkaneen uuden ajan.
Ei enää ollut Tervon mielestä suurta demokratian puolustajaa ja kiihkokansallismielisyys ja populismi nosti päätään. Siis muka vuonna 1994, kun Koiviston kausi päättyi? En muista edes sanaa populismi juuri käytetyn.
Eikö Koiviston aikana meidät myös viety EU-jäsenyyteen, josta on sittemmin tullut kasvava liittovaltio.
Taisi Tervo pistellä hieman omia tulkintojaan Koiviston agendaan ja ajan henkeen.
Suomessa jahdataan ihmisiä, jotka puolustavat isänmaan perintöä ja itsenäistä Suomea sekä arvostavat omaa maataan. Samaan aikaan Yhdysvalloissa jahdataan maan presidenttiä, joka ei syytösten mukaan ole toiminut kaikissa tilanteissa riittävän isänmaallisesti. Mielenkiintoista, kun tätä pysähtyy ajattelemaan.
Katson TVstä Tuntematonta sotilasta ja mietin miten rankan sekä suuren uhrauksen kansamme antoi itsenäisen Suomen eteen. Sen jälkeen rakennettiin hyvinvointivaltio. Nyt näiden tekojen ”liiallinen” arvostaminen on kiihkoilua.
Olenko minä täysin seonnut vai milloin kaikki on kääntynyt päälaelleen?
