Maapallon lämpenemisen kohtalon ratkaisevat kehittyvät maat, eivät suomalaiset pikkukunnat

Siitä, että ilmastonmuutos on yksi suurimmista globaaleista haasteista, alkaa olla yhteisymmärrys. Kokonaan toinen kysymys on se, kuinka suurella panoksella sellaisten maiden kuin Suomi on järkevää osallistua hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti -ajattelutapa ei välttämättä tuota järkevää lopputulosta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho otti jo aiemmin muun muassa Suomen Uutisissa kantaa siihen, että hiilipäästöjen vähentäminen yhdessä maassa ei välttämättä johda koko maapallon päästöjen vähentymiseen. Suomalaisen teollisuuden korvaaminen kiinalaisella, jonka päästöt tuotettua yksikköä kohti ovat suuremmat kuin Suomessa, johtaa vain siihen että siinä häviävät sekä Suomi että ilmasto.

Ilmiö tunnetaan nimellä hiilivuoto. Euroopan unionin harjoittama päästökauppa vähentää päästöjä Euroopassa, mutta lisää niitä siellä, minne Eurooppa on ulkoistanut kulutustavaroidensa tuotannon.

Vielä älyttömämpää peiton jatkamista toisesta päästä hölmölän tyyliin on pyrkiä vähentämään rajusti hiilidioksidipäästöjä jossain kunnassa tai kaupungissa ja ostamalla hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat tuotteet muualta.

Yksi hyvä esimerkki tästä on Mynämäki. Toimittaja Pasi Jaakkonen kertoo viikonlopun Ilta-Sanomissa (ei verkossa), kuinka pieni Mynämäen kunta Varsinais-Suomessa on eturivissä Suomen ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Se on osallistunut jo kymmenen vuotta Suomen ympäristökeskuksen Hinku (hiilineutraali kunta) -hankkeeseen, jossa 41 kuntaa pyrkii leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään peräti 80 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Monet ilmastoteot ovat moraalista poseeraamista

Yhden mynämäkeläisen taakka maapalloa lämmittävästä ilmastonmuutoksesta on 8,2 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Mynämäkeläisiä, kuten meitä muitakin, kannustetaan tekemään vähähiilisiä valintoja, kuten lopettamaan lihan syönti ja ajamaan polkupyörällä. Jaakkonen muistuttaa, että tällaisilla ilmastoteoilla ostamme sosiaalista hyväksyntää ja puhdistamme omaatuntoamme.

– Niille on yhteistä se, että ne eivät vaadi meitä luopumaan paljosta. Siksi meidän on kepeää tuudittautua tyytyväisyyden tunteeseen, mitä biohajoavan muovipussin valitseminen kaupan kassalla tarjoaa.

Jaakkosen muistuttaa siitä, että todellinen ilmastoteko olisi vähentää lentämistä, mutta EU-tason toimet loistavat poissaolollaan. Nelihenkisen perheen Thaimaan lomalennon päästöt vastaavat 160 000 kilometriä ajoa tavallisella suomalaisella perheautolla. Sen verran perheautolla ajetaan keskimäärin kymmenessä vuodessa. Myös naudanlihaa voisi keskivertokuluttaja syödä yhden Phuketin lomalennon hiilipäästöillä peräti yhdeksän vuotta.

Jaakkosen mielestä 4-5 prosentin vuosivauhdilla kasvava lentomatkustaminen on hyväksytty urbaaniin elämäntapaan kytkeytyvä kuluttamisen muoto, johon poliitikot eivät rohkene tai halua puuttua. Lentäminen on nopeimmin kasvava hiilidioksidipäästöjen lähde.

Mitkä hiilidioksidipäästöjä tuottavat elämäntavat media ja poliittinen eliitti nostaa puheenaiheeksi, saattaa heijastella median ja muun eliitin omia elämäntapoja. Kansainvälinen, urbaani ja usein liberaali väki lentää paljon, mutta saattaa syödä kasvispainotteisesti ja kulkea päivittäiset työmatkat julkisilla. Tyypillinen perussuomalainen syö lihaa ja ajaa autoa päivittäin, mutta viettää lomat suomalaisella kesämökillään Phuketin sijaan.

Uusi versio valkoisen miehen taakasta

Jaakkosen mielestä kulutusmuutoksia perustellaan ”ilmastojohtajuudella”, eli vaatimuksella siitä että rikkaimmat maat näyttävät esimerkkiä muille maille.

– Se on 2000-luvun sovellutus 1800-luvun valkoisen miehen taakasta. Kehittyneen lännen pitää näyttää esimerkkiä kehittyville maille, Jaakkonen irvailee ja mainitsee yhtenä esimerkkinä sähköautot.

– Maapallon mittakaavassa se on valohoitoa, kun luvut lyödään pöytään, Jaakkonen huomauttaa.

Optimistisesti sähköautoiluun suhtautuva Bloomberg ennustaa sähköautoistumisen leikkaavan öljyn kulutusta 7,3 miljoonaa tynnyriä päivässä vuonna 2040. Luku voi kuulostaa suurelta, mutta isossa kuvassa sen merkitys sulaa, väittää Jaakkonen.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailman päivittäinen öljynkulutus nimittäin nousee samanaikaisesti kuusi miljoonaa tynnyriä. Kehittyvien maiden energiankulutus peittää alleen rikkaiden maiden sähköautojen hyödyt.

Jaakkosen haastattelema St1:n perustaja Mika Anttonen pitää sähköautoja lillukanvarpuina. Anttonen uskoo että vain metsittäminen voi vähentää riittävästi hiilidioksidia ilmakehästä.

Anttosen mukaan ilmastonmuutosta ei ratkaista suomalaisten kulutustapojen muutoksilla, Teslojen ostamisella tai hiilivapailla suomalaiskunnilla.

– Avainasemassa on afrikkalainen kaupunkiin muuttava perhe. Heillä ei ole mahdollisuutta valita ilmastoystävällisiä ratkaisuja, joten meidän on autettava heitä ne tekemään. Ilmastonmuutos ratkaistaan Afrikassa, ei Mynämäellä, Anttonen sanoo Ilta-Sanomille.