Tanskan valtionvarainministeriön tutkimusten mukaan tietyistä Lähi-idän ja Afrikan maista tulevien maahanmuuttajien nettokustannus elinkaaren aikana on noin miljoona euroa, mitä myös hollantilaiset ja kotimaiset selvitykset tukevat. Tilanne herättääkin perustellun kysymyksen: mitä maahanmuuton kustannuksille voidaan tehdä lainsäädännön ja EU-oikeuden puitteissa jo tulevalla vaalikaudella?
Suomen ongelmana ovat korkea sosiaaliturva, heikot työnteon kannustimet ja vaikea pääsy työmarkkinoille, jotka vähentävät maahanmuuttajien työntekohalukkuutta. Tilannetta vaikeuttavat entisestään puutteellinen koulutus ja heikko kielitaito. Ensi kaudella työperäisen maahanmuuton ja perheenyhdistämisen tulorajoja on nostettava tuntuvasti: tärkein ennaltaehkäisevä tekijä on riittävän korkea, vähintään 3 000–3 500 euron kuukausiansio, jolla Suomessa pystyy elämään ilman tukia. Mutta mitä pitäisi tehdä niille, jotka ovat jo täällä ja elävät pysyvästi tukien varassa?
Maahanmuuttajien saamat tuet eivät kannusta töihin
Tilastojen valossa ongelma on ilmeinen: Suomessa on yli 90 000 ulkomaalaista työttömänä, koulutuksessa tai osa-aikatöissä olevaa. Heikon työllisyyden taustalla on matala koulutustaso, sillä työttömistä ulkomaalaisista jopa 75 prosentilla on korkeintaan perus- tai toisen asteen koulutus tai tuntematon tausta. Luvun ulkopuolelle jäävät vielä lukuisat kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajataustaiset vieraskieliset.
Tietyissä maahanmuuttajaryhmissä tilanne on täysin kestämätön. Esimerkiksi EVA:n tutkimuksen mukaan työikäisten somalialaistaustaisten naisten työllisyysaste on vain 17,5 prosenttia. Ami-säätiön tutkimuksen mukaan moni somaliäiti viettää mieluummin vuosia kotona, jolloin yhteiskunnan ja työelämän toimintatavat jäävät vieraiksi. Kuten eräs somaliäiti kuvaa: ”Elämäni Somaliassa oli aika rankkaa. Elin päivän kerrallaan, koetin saada elantoni kasaan ja selvitä.”
Suomessa tilanne on toinen. Varsin yleinen nelilapsinen maahanmuuttajaperhe voi saada perustoimeentulotukea 4 000 euroa verottomana käteen ilman työntekoa, minkä päälle maksetaan vielä satoja euroja täydentäviä ja ehkäiseviä tukia. Koska jokainen palkkaeuro vähentää tukea täysimääräisesti, passivoiva järjestelmä on luonut täydellisen tuloloukun. Tämä näkyy suoraan tilastoissa. Puolet somaliaa tai arabiaa puhuvista saa toimeentulotukea. Johtopäätös on aivan selvä: Suomen toimeentulotuki on liian korkea suhteessa matalapalkkaisiin töihin.
Veronmaksajille miljardien kustannus
Mitä tämä kaikki sitten maksaa? Kelan perusetuuksia maksettiin vieraskielisille ja kieleltään tuntemattomille 2,3 miljardia euroa. Tässä on vain perusetuuksien osuus. Määrä on kasvussa. Esimerkiksi vieraskielisten toimeentulotuen saajien kustannukset ovat nousseet hälyttävästi, jopa 100 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa. Lisäksi ulkomaalaiset hyödyntävät palveluita jopa kantaväestöä mittavammin eri palvelutasoilla työttömyyspalveluista sotepalveluihin.
Toimeentulotasojen pohjoismaisessa vertailussa Suomi näyttäytyy poikkeuksellisen avokätisenä, sillä THL:n arvion mukaan Ruotsin tasolla ja säännöillä saajia olisi Suomessa puolet nykyisestä. Lisäksi Ruotsi uudistaa sosiaaliturvaansa vuoden 2027 alusta alkaen. Jatkossa lapsilisien, asumistukien, sairauspäivärahojen ja vanhempainrahojen saaminen edellyttää maahanmuuttajilta joko viiden vuoden asumishistoriaa EU/ETA-alueella tai riittäviä ansiotuloja.
Ruotsilla on Suomen tavoin pohjoismainen asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä, ja sitä sitoo sama EU:n sosiaaliturva-asetus. Uudistus osoittaa vastaavan mallin toteuttamisen olevan täysin mahdollista myös Suomessa ilman oikeudellisia tai EU-oikeudellisia esteitä.
Tanskassa tämä on jo arkea: siellä etuuksien saaminen edellyttää yhdeksän vuoden asumista, ja pienempääkin tukea varten on tehtävä työtä 37 tuntia viikossa. Tanskassa työttömät velvoitetaan lisäksi hyötytöihin, kuten risusavottaan, eikä kukaan jää laakereilleen lepäämään. Tanskalla on EU-asetuksissa erityispoikkeus, jonka ansiosta se ei sovella sosiaaliturvan yhteensovittamisen sääntöjä kolmansien maiden kansalaisiin samoin kuin muut maat. Tämä antaa Tanskalle oikeuden rajata EU:n ulkopuolelta tulevien etuuksia ja sosiaaliturvan siirrettävyyttä huomattavasti tiukemmin.
Perustuslaki sallii sosiaaliturvan eriyttämisen
Suomen tulee seurata pohjoismaista linjaa. Suomessa on tällä vaalikaudella rajoitettu jo yleistukea ja kotihoidontukea Norjan mallin mukaisesti niin, että täysi tuki edellyttää kolmen vuoden asumisaikaa. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan tuen suuruutta voidaan porrastaa asumisen tai työskentelyn keston mukaan.
Myös valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on todennut, että perustuslain mukaisia sosiaalisia perusoikeuksia voidaan rajata tietyin perustein. Sekä perustuslakivaliokunnan linjaukset että valtiosääntöoppineiden kanta osoittavat, että etuuksien porrastaminen on juridisesti mahdollista myös Suomessa.
Perussuomalaiset esittää maahanmuuttajien sosiaaliturvaan ja kotouttamiseen merkittävää 690 miljoonan euron leikkausta. Perusetuuksien, kuten yleisen asumistuen, lapsilisän, opintotuen, kotihoidon tuen, vanhempainpäivärahojen, sairauspäivärahan sekä kuntoutus- ja sosiaalipalveluiden, saamiselle asetettaisiin 10 vuoden asumisaikaedellytys. Takuueläke ja eläkkeensaajan asumistuki sidottaisiin asumisaikaan kansaneläkkeen tavoin.
Lisäksi toimeentulotuen eri osat leikattaisiin puoleen alle kymmenen vuotta maassa oleskelleilta, ja sille asetettaisiin kuukausittainen katto tarvittaessa perustuslakimuutoksin samalla, kun sosiaaliturvan maksaminen ulkomaille lopetettaisiin kokonaan ja asumispaikan valvontaa tehostettaisiin. Tällä hetkellä ei pystytä lainkaan valvomaan, missä maassa esimerkiksi työttömyysturvaa nauttiva henkilö tosiasiallisesti oleskelee.
Kaiken työnteon on oltava kannattavaa
Tukitason on oltava sellainen, että kaikenlainen työnteko on aina kannattavaa eikä matalapalkkaista työvoimaa tarvitse erikseen tuoda Suomeen. Tällä hetkellä meillä vallitsee kestämätön tilanne. Maahan tuodaan työvoimaa ravintola-alalle, siivoukseen ja maatalouden kausitöihin – jopa lähes orjatyöolosuhteisiin, kuten Paavo Teittisen kirja Pitkä vuoro paljastaa.
Toisaalta maahanmuuttajien joukossa on suuri ryhmä, joka on jättäytynyt sosiaaliturvan varaan niin, etteivät matalapalkkaiset työt enää kiinnosta. Kun ihminen saadaan työn ja aktiivisten kannustimien piiriin pois passivoivien tukien varasta, se vähentää välittömästi kaikkia yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia ja kääntää suunnan kohti kestävää taloutta.
Perussuomalaisten esittämä sopeutusvaihtoehto tulevalle vaalikaudelle on realistinen, juridisesti toteutettavissa oleva ja välttämätön – ja pitkällä aikavälillä se on ainoa kestävä tie myös sosiaaliturvan varassa olevien maahanmuuttajien itsensä kannalta. Se palauttaa työnteolle sen arvon, joka sille pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kuuluu.
