Suomen kaivoslainsäädännön lähtökohta on valtausjärjestelmä. Kuka hyvänsä saa varata kaavoitetun alueen ulkopuolelta kuinka suuren alueen hyvänsä käytännössä ilmaiseksi.
Valtausalueelta joskus löytyvät malmit ja mineraalit kuuluvat varaajalle.
– Näin hyvää mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä. Suomesta on varattu todella laajoja alueita ilman että varaajalla olisi malminetsintälupaa tai todellinen aikomus aloittaa kaivostoiminta, sanoo perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Leena Meri.
Kaivoslakiin vähintään vuotuinen maksu
Kaivoslakia pitää Meren mielestä muuttaa niin, että se mahdollistaa korvauksen perimisen yhtiöiltä malmiesiintymien hyödyntämisestä. Monessa maassa on käytössä esimerkiksi kaivosvero tai rojaltimaksut.
– Vähintään meidän pitäisi asettaa varauksille jokin pinta-alaan perustuva vuotuinen maksu, jotta houkutus varmuuden vuoksi tehdyille suurille maavarauksille vähentyisi, Meri vaatii.
Kunnille kuluja, asukkaille haittoja
Toinen erityisesti kiven louhintaan liittyvä ongelma on yhteisöveron lipuminen louhintakunnan ulottumattomiin. Yhteisövero maksetaan pääkonttoripaikkakunnalle.
Kunnilla on nykylainsäädännön perusteella vain vähän mahdollisuuksia saada louhinnasta muita korvauksia kuin lupakäsittelyyn liittyvät maksut. Louhintaan liittyy välillisiä kustannusvaikutuksia mm. liikenneinvestoinneista (kevyenliikenteenväylät, valaistus, liittymä- ja suojatiejärjestelyt). Nämä lankeavat lähes poikkeuksetta kunnille.
– Asukkaat, joihin suorat haitat kohdistuvat (melu, pöly, omaisuuden arvonalennus), ovat heikoimmassa asemassa, kuten kotikunnassani Hyvinkäällä, toteaa Meri.
Meri kysyy tänään jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta valtio ja kunnat saisivat riittävän korvauksen hyödynnettävistä malmeista ja mineraaleistaan, ja että kunnat saisivat riittävän korvauksen välillisistä vaikutuksista, jotka aiheutuvat kiviaineksen louhinnasta niiden maaperästä.
