Pirkanmaan käräjäoikeudessa on käynnissä sotarikoksista syytetyn oikeudenkäynti, jonka istunnot kuitenkin pidetään Liberiassa sekä naapurimaassa Sierra Leonessa. Syytteet liittyvät Liberian toiseen sisällissotaan, joka käytiin vuosien 1999-2003 välillä. Asiasta kirjallisen kysymyksen tehnyt lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri siirtäisi sotarikosoikeudenkäynnit kansainväliseen tuomioistuimeen.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat myös sotarikokset, mutta se on toissijainen kansalliseen tuomioistuimeen nähden.

– Pahimmillaan voi olla tilanne, jossa samaa rikoskokonaisuutta käsitellään useassa eri maassa, koska syytetyt saattavat asua eri maiden alueilla. Sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ovat vakavia rikoksia, joista tietysti tuomiot tulee saada. Sotarikosoikeudenkäynnit vaativat erityisosaamista ja resursseja, joita olisi yhteisellä kansainvälisellä rikostuomioistuimella, kertoo Leena Meri.

– Koko ajatus pitäisi siis kääntää toisinpäin, eli että näitä asioita ajaisi ensisijaisesti yhteinen kansainvälinen rikostuomioistuin ja vasta toissijaisesti kansalliset tuomioistuimet.

Kansalaisten oikeustaju syystäkin koetuksella

Kansalliset tuomioistuimet järjestävät sotarikosoikeudenkäynnit jokainen omalla tavallaan. Suomalaiset syyttäjät, poliisit, tuomari ja puolustusasianajaja viettävät useita viikkoja Liberiassa tapauksen parissa, kun taas esimerkiksi Sveitsi ja Belgia kutsuvat todistajat maahansa.

– Esitutkinta kesti yli kaksi vuotta ja suomalaiset poliisit etsivät todisteita kiertämällä Liberian maaseudun kyliä, mutta samaan aikaan Suomessa poliisin resurssit eivät riitä tutkimaan vähäisempiä rikoksia, ja se koettelee kansalaisten oikeustajua – ja syystäkin, Meri toteaa.

– On kohtuutonta, että yksittäisten maiden vastuulle jäävät sotarikosoikeudenkäynnit kuluineen. Sotarikokset ovat vakavia rikoksia, joiden selvittämiseen paras taho olisi kansainvälinen erityistuomioistuin.

Oikeudenkäyntikulut jopa viisi miljoonaa euroa

Vastaavanlaisena oikeudenkäyntinä voidaan pitää niin sanottua Ruanda-oikeudenkäyntiä, joka on Suomen historian yksi kalleimmista oikeudenkäynneistä. Tuolloin kulut nousivat kaikkinensa jopa viiteen miljoonaan euroon.

Kirjallisessa kysymyksessään Meri kysyy ministeriltä, edistääkö Suomi aktiivisesti kansainvälisen rikostuomioistuimen kehittämistä tai vastaavan perustamista sotarikoksia varten. Meri haluaa tietää myös sen, vaatiiko Suomi kulujen kompensoimista vai kustantaako Suomi jatkossakin näiden oikeudenkäyntien kulut itse.

Suomen Uutiset