Suomessa on keskusteltu kauan niin sanotusta työvoiman kohtaanto-ongelmasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että työnantajat ja työntekijät eivät kohtaa toisiaan.

Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen ja poliittisen suunnittelijan Sakari Puiston mukaan puheet työvoiman kohtaanto-ongelmasta ja työvoimapulasta menevät poliitikkojen puheissa liian usein sekaisin.

– Vanhat puolueet ovat puhuneet sekaisin työvoimapulasta ja kohtaanto-ongelmasta ja väläytelleet ratkaisuksi erityisesti ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista.

– Saatavuusharkinnan poistaminen ei ole toimiva ratkaisu – päinvastoin se pahentaisi tilannetta, kuten Ruotsissa on nähty. Saatavuusharkinnasta ei tule luopua, Immonen toteaa.

Saatavuusharkinta suojelee suomalaisia

Saatavuusharkinta koskee ainoastaan matalapalkkatöitä. Se ei koske korkeampaa osaamista vaativia hyväpalkkaisia tehtäviä, eli huippuosaajat pääsevät jo nyt Suomeen helposti töihin. Toki prosesseja voidaan vielä tehostaa.

– Saatavuusharkinnan poistaminen loisi Suomeen vahvemmin kahden kerroksen työmarkkinat, lisärasitusta veronmaksajille sekä entistä enemmän kilpailua sellaisista työpaikoista, joille muutenkin on ylitarjontaa. Saatavuusharkinta on suomalaisten työntekijöiden turva, Immonen sanoo.

Ovet ollaan avaamassa halpatyövoimalle

Suomi on jo nyt Euroopan unionin jäsenenä osa 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinoita, joilta voi tulla Suomeen töihin ilman mitään lupia.

– Jos suomalaiset yritykset eivät löydä näin suurilta sisämarkkinoilta työntekijöitä, vaan tekijät pitäisi rahdata Afrikasta ja Aasiasta, niin se osoittaa, että pula ei ole työvoimasta, vaan nimenomaan halpatyövoimasta. Kyse on siis ovien avaamisesta Aasian ja Afrikan halpatyövoimalle – tilanteessa, jossa maassamme oleskelee jo nyt huomattava sosiaaliturvan varassa oleva maahanmuuttajataustainen väestö, Immonen huomauttaa.

Immonen muistuttaa, että työvoiman kohtaanto-ongelmassa kyse on usein osaamisesta.

– Usein on perustellumpaa puhua ennemminkin osaamisen kohtaanto-ongelmasta. Suomen työikäisestä väestöstä löytyy 600 000 henkilöä, joilla ei ole perus- tai kansakoulun jälkeistä tutkintoa. Tämän väestönosan työllisyysaste on 44 prosenttia, kun taas toisen asteen tutkinnon suorittaneilla se on 67 prosenttia. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen on pyrittävä entistä tehokkaammin turvaamaan kaikille suomalaisille.

Osaamista hyödynnettävä paremmin

Tällä hetkellä yli 75 000 alle 35-vuotiasta miestä on työvoiman ulkopuolella, eivätkä he ole myöskään opiskelemassa tai muussa ammattiin pätevöittävässä koulutuksessa.

– Ja aina kyse ei ole edes osaamisesta, sillä työmarkkinoilla jo käytettävissä olevaa osaamista täytyisi vain pystyä hyödyntämään paremmin. Erityisesti yli 50-vuotiailla työttömäksi jääneillä on vaikeuksia päästä takaisin työmarkkinoille, vaikka osaamista ja kokemusta löytyisi, Puisto toteaa.

– Jatkossa työelämän murroksen ja teknologisen kehityksen myötä osaamistarpeet muuttuvat yhä nopeammin. Yhteiskunnan on pystyttävä tukemaan oppimista entistä paremmin koko työuran ajan. Lähtökohdaksi tulee ottaa elinikäinen oppiminen, ja siksi aikuiskoulutuksen uudistaminen on nostettava kokonaisuutena seuraavan hallituskauden yhdeksi keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi.

Ratkaisuja kohtaanto-ongelmaan

Immosen ja Puiston mukaan ratkaisuja kohtaanto-ongelman paikkaamiseksi on monia.

– Perussuomalaisten mielestä nykyisestä aktiivimallista on luovuttava, koska se ei todistetusti toimi, eikä se kohtele kaikkia suomalaisia tasapuolisesti. Tarvitaan muita työllistymistä tukevia toimia.

– Tarvitsemme lisää panostuksia työvoimapalveluihin. Suomen työvoimapalvelujen rahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ole pohjoismaisella tasolla. Esimerkiksi Tanskassa aktiivisen työvoimapolitiikan resurssit ovat huomattavasti suuremmat Suomeen nähden. Työvoimaneuvojan säännöllinen tapaaminen on tutkimusten mukaan kustannustehokas tapa lyhentää työttömyyden kestoa, Immonen ja Puisto sanovat.

Työllisyyttä edistävää koulutusta

Työttömät ja matalasti koulutetut henkilöt tulee ohjata nykyistä paremmin työllistymistä edistävään koulutukseen sekä tarvittaessa kuntoutustoiminnan piiriin.

– Työelämästä syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat korkeat. Aikuisille on tarjottava kokonaisten tutkintojen suorittamisen lisäksi mahdollisuus suorittaa lyhyempiä täydentäviä tutkintoja ja koulutusjaksoja sekä muuntokoulutusta täsmätarpeisiin. Aikaisempi osaaminen on tunnistettava paremmin.

Immonen pitää tärkeänä, että niin kutsuttuja informaatio-, byrokratia- ja kannustinloukkuja puretaan seuraavalla vaalikaudella. Esimerkiksi palkkatulot, asumistuki ja sosiaaliturva on saatava sovitettua paremmin yhteen.

– On myös tärkeää pyrkiä hyödyntämään uusia innovaatioita, teknologiaa ja automaatiota tehokkaammin yrityksissä ja julkisella sektorilla.

Panostuksia työvoiman liikkuvuuteen

Immosen ja Puiston mukaan Suomessa tarvitaan enemmän investointeja liikenneinfraan ja työvoiman liikkuvuuteen kotimaassa. Myös kohtuuhintaisia asuntoja on rakennettava lisää sinne, missä niitä tarvitaan.

– Perussuomalaisten ehdottamalla muuttoavustuksella voitaisiin kannustaa työntekijää vastaan¬ottamaan työ toiselta paikkakunnalta. Erityisen tärkeää tämä on kahden asunnon tilanteissa, jossa uuteen työ-paikkaan liittyy epävarmuutta työpaikan pysyvyydestä. Myös liikenneinfraa on kehitettävä pendelöinnin sujuvoittamiseksi.

– MAL-sopimus tulee ulottaa myös kasvukeskusten ulkopuolella. Maankäyttö- ja rakennuslaki on uudistettava tukemaan täydennysrakentamista. Rakentamista estäviä normeja on purettava.

Asunnot varattava suomalaisduunareille

Immonen ja Puisto painottavat, ettei työttömät maahanmuuttajat saa viedä asuntoja työtä tekeviltä suomalaisilta.

– Työvoiman kohtaanto-ongelma pahenee, kun työpaikat ja työtä tekemättömät kohtaavat. Ongelmassa on kyse erityisesti maahanmuuttajien keskittymisestä tietyille asuinalueille. Kun samoilla asuntomarkkinoilla on uusi ryhmä tukien varassa eläviä, vastaavasti työtätekevien ja työpaikkojen kohtaaminen vaikeutuu entisestään. Ongelma ei korjaannu jatkuvalla lisärakentamisella, niin kauan kun rajat ovat auki uusille tulijoille, jotka eivät integroidu suomalaisille työmarkkinoille, Immonen ja Puisto sanovat.

– Työssäkäyvä väki kilpailee samoista asunnoista ja nämä asunnot ovat pois niiltä henkilöiltä, jotka ovat tai voisivat olla töissä kyseisissä työpaikoissa. Tilannetta voidaan korjata hillitsemällä haitallista maahanmuuttoa, jolloin paine kasvukeskuksissa vähenisi jo sinänsä merkittävästi.

Työllisyyskokeiluja jatkettava

Immonen pitää tärkeänä, että erilaisten työllistymistoimenpiteiden vaikutusten tutkimiseen panostetaan jatkossa enemmän, jolloin toimenpiteet osataan kohdentaa oikein.

– Tarvitaan erilaisia kokeiluja työvoimapolitiikan arvioinnissa. Suomessakin on toteutettu useilla eri paikkakunnilla vastikään alueellisia työllisyyskokeiluja, joista tulisi ottaa oppia ja jatkaa parhaita käytäntöjä.

– Palvelut tarvitaan mahdollisimman lähelle asiakasta. Työllisyyspolitiikassa on pyrittävä vaikuttaviin toimiin tiiviimmässä yhteistyössä kuntien kanssa, Puisto toteaa.

SUOMEN UUTISET