Poliisikansanedustaja Mira Nieminen: Olemme epäonnistuneet kasvatustyössä – “Vanhemmuuden vastuu palautettava”

Vaikka olemme halunneet hyvää, ympärillä tapahtuu paljon pahaa. Lasten ja nuorten pahoinvointi ja oirehtiminen kertovat siitä, että me aikuiset olemme epäonnistuneet kasvatustyössä, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Mira Nieminen.

– Ei riitä, että lasten väkivaltainen käyttäytyminen on kolminkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Samaan aikaan mielenterveyden haasteet koettelevat yhä useampia nuoria ja lapsia lääkitään yhä enenevässä määrin erilaisten diagnoosien perusteella. Tilastot ovat karuja, vaikka moni lapsi ja nuori voi myös hyvin. Korona ei selitä pitkään jatkunutta kehityssuuntaa, Mira Nieminen toteaa.

Kiusaamisesta väkivallaksi

Niemisen mukaan huolestuttavaa tilannetta ei voi selittää yhdellä, kaikenkattavalla syyllä.

– Oma ikäryhmäni vietti vielä 1990-luvullakin suhteellisen huoletonta aikaa, vaikka jokaiseen aikakauteen mahtuu omat ongelmansa. En kuitenkaan muista, että olisimme puhuneet masentuneisuudesta tai varautuneet kouluissa väkivaltaisiin iskuihin. Myöskään älylaitteet eivät sotkeneet sosiaalisia suhteita tai itsetuntoa.

– Koulukiusaamista oli kyllä, mikä on muuttanut muotoaan ja puhummekin sen fyysisen ja henkisen raaistumisen myötä yhä enemmän kouluväkivallasta, Nieminen sanoo.

Vanhemmuus kateissa

Mitä tapahtui kodeissa ja yhteiskunnassa? Entä lapsissa, nuorissa tai heidän vanhemmissaan? Ympäristö on muuttunut, aika on muuttunut.

– Yhteisöllisyyden vähentyessä, vanhemmuuden, rajojen ja rakkauden kadotessa tilalle on tuotu kaverivanhemmuutta, vapaata kasvatusta, individualismia, jossa korostetaan itsemääräämisoikeutta ja yksilöllistä maailmankatsomusta. Vapautta elää ilman rajoituksia tai yhteiskunnallisia määräyksiä. Lapsia on pyritty suojaamaan liiaksi vastoinkäymisiltä tai asioilta, jotka tuottavat pettymyksiä, jotka kasvattavat sietämään myös epäonnistumisia, Nieminen uskoo.

– Samaan aikaan päiväkodeista ja kouluista on rakennettu itsepärjäävien lasten laitoksia. Mittareita ja lomakkeita oikeanlaatuisesta kasvusta ja kehittymisestä riittää. Yhä aikaisemmin pitää osata käyttäytyä, olla rohkea ja sosiaalinen. Olla onnistuja, joka pärjätä maailmassa, jossa lapsen tulisi saada olla vielä lapsi. Leikkiä, päästä syliin ja olla turvassa.

Liian paljon liian varhain

Nieminen sanoo monien aikuisten “rakastuneen omaan laatuaikaan” ja lähteneen sähköisen ja digitalisaation innoittamaan maailmaan unohtaen lapset ja heidän tarpeensa turvallisuuteen, kohtaamiseen ja läheisyyteen.

– Kun älylaite pysyy kädessä, se annetaan viihdykkeeksi lapselle ja yhä nuoremmat löytävätkin itsensä tuijottamassa erilaisia välkkyviä ruutuja, ilman kommunikaatiota, mitä epärealistisemmissa maailmoista sosiaalisen median, väkivaltaelokuvien tai sotapelien parissa. Lapset altistetaan ottamaan vastuuta asioista, joita he eivät ymmärrä. He näkevät ja kokevat liian paljon liian varhain. Sitten tämä ristiriitainen kehittyminen ja käyttäytyminen siirretään aikuisten maailmaan ikävin seurauksin.

– Nyt on aika yrittää muuttaa sitä, mitä olemme vahingoittaneet. Voimme tehdä monia muutoksia lainsäädännön kautta, rajata ja rajoittaa, laittaa rahaa kohteisiin, jotka auttavat selviytymään, mutta vanhemmuudesta jokainen päättää itse. Vanhemmuuden vastuu tulee palauttaa. Mallit keskusteluun, kohtaamiseen, kuuntelemiseen, aikaan yhdessä tulevat meiltä aikuisilta. Meidän tehtävämme on olla suojeleva ja rajoittava aikuinen, muita syyllisiä emme voi etsiä, Nieminen muistuttaa.