Saksalaissyntyisen, amerikkalaisen Princetonin yliopiston professori Markus Brunnermeierin mukaan eurokriisin hoito on ollut vaikeata, koska eri leireihin kuuluvat maat eivät ymmärrä toisiaan. Pohjoisen ja eteläisen Euroopan talouspoliittiset näkemyserot ovat suuret. Suomessakin vieraillut Brunnermeier kertoo kirjassaan eurovaluutan monimutkaisista ongelmista kansantajuisesti.

Brunnermeier kertoi näkemyksistään tuoreessa kirjassaan The euro and the Battle of ideas, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Harold Jamesin ja Jean-Pierre Landaun kanssa Teos ilmestyi elokuussa. Brunnermeier kävi myös Suomessa esittelemässä kirjaansa. Hän piti alustuksen Suomen Pankin rahamuseossa ja antoi haastatteluja muun muassa Helsingin Sanomille ja Kauppalehdelle.

Saksan ja Ranskan syvälliset näkemyserot jakavat euroalueen kahteen aatteelliseen leiriin. Niillä on varsin erilaiset ja kaukaa historiasta lähtevät erot siitä, kuinka talous toimii. Ideologiset erot ovat suuret ja niihin saattavat kaatua yritykset korjata rahaliiton rakenteita.

Teoksessa käsitellään euron syntyä, nykytilannetta ja tulevaisuutta pitkälti poliittis-ideologiselta ja jopa kulttuurelliselta kannalta. Samoihin aikoihin ilmestyi nobelisti Joseph Stiglitzin kirja The euro: How a common currency threatens the future of Europe. Teokset täydentävät hyvin toisiaan.

Brunnermeierin mielestä eurokriisin hoito on ollut vaikeata, koska eri leireihin kuuluvat maat eivät ymmärrä toisiaan. Kun ranskalainen sanoo ”solidaarisuus”, saksalainen ajattelee, että kyseessä on ”ryöstö”. Tämä on euroalueen ongelmien perimmäinen syy. Saksan ja Ranskan syvälliset näkemyserot jakavat euroalueen kahteen aatteelliseen leiriin. Niillä on varsin erilaiset ja kaukaa historiasta lähtevät erot siitä, kuinka talous toimii. Ideologiset erot ovat suuret ja niihin saattavat kaatua yritykset korjata rahaliiton rakenteita.

Brunnermeier ja kollegat pyrkivät selittämään, mistä pohjoisen ja etelän talouspoliittiset näkemyserot kumpuavat. Kirja on kuin taloustieteiden vastine parisuhdeoppaiden klassikolle ”Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta”.

Saksan ja Ranskan ideologiset erot merkittäviä

Saksalaisen ja ranskalaisen talouspoliittisen ajattelun erot ilmenevät monissa eurokriisiin liittyvissä kiistakysymyksissä kuten elvytys vai leikkaukset, säännöt vai joustot, yhteisvastuu vai yksilön vastuu. Merkittävä näkemysero on suhtautumisessa sääntöihin kuten vakaus- ja kasvusopimukseen ja moniin muihinkin finanssipolitiikan sääntöihin. Saksalaiset haluavat kirjoittaa säännöt sellaisiksi, että ne pätevät kaikissa tilanteissa. Ranskalaiset painottavat enemmän solidaarisuutta ja yhteisvastuuta, saksalaiset yksilön vastuuta.

Brunnermeier kritisoi ranskalaisten näkemystä ristiriitaiseksi, koska he haluavat yhteisvastuuta ja riskien jakoa euromaiden kesken, mutta toisaalta eivät halua kenenkään puuttuvan heidän talouspolitiikkaansa. Ranska on jo vuosia kannattanut yhteisiä velkakirjoja eli eurobondeja, jotka Saksa torjuu tiukasti.

Saksa korostaa julkisen sektorin kurissa pitämistä ja velka-asteen alentamista. Ranska on euroalueen velkakriisissä korostanut jatkuvasti keynesiläistä elvytyspolitiikkaa. Saksa onkin saanut julkisen taloutensa hyvään kuntoon. Budjetissa on jo ylijäämä ja velka-aste laskenut yli 90 prosentin tasolta 74 prosenttiin ja laskenee edelleen. Ranskalla on ollut lähes joka vuosi euroaikana yli kolmen prosentin budjetin alijäämä suhteessa BKT:hen. Velka-aste on ollut pitkään lähes 100 prosenttia.

”Italian ei olisi koskaan pitänyt liittyä euroon”

Brunnermeier ja hänen kollegat käsittelevät myös kirjassaan Italian tilannetta ja kykyä sopeutua euroaikaan. Italiaa on ollut vaikeata hallita koko sen yhdistymisen jälkeisenä aikana eli 1800-luvun puolivälistä asti. Euroaikana vain pääministeri Mario Montin kaudella saatiin joitakin uudistuksia, mutta kansa äänesti hänet kahden vuoden jälkeen ulos. Sen jälkeen rakenneuudistukst ovat tyssänneet parlamentin ja ay-liikkeen vastustukseen. Kaksi vuotta vallassa ollut pääministeri Matteo Renzikin joutui äskettäin eroamaan hävittyään kansanäänestyksen.

Italian julkinen velka-aste on pysytellyt sitkeästi 140 prosentin tasolla eikä pankkikriisiä ole kyetty hoitamaan. Brunnermeierin mielestä Italian ei olisi tullut koskaan liitttyä euroon.

Optimismia kaikesta huolimatta

Kaikesta kritiikistä huolimatta Brunnermeier ja kumppanit ovat varsin optimistisia euroalueen suhteen. Joseph Stiglitz sen sijaan uskoo euron hajoavan aikaa myöten. Brunnermeierin mielestä Saksan ja Ranskan näkemyseroja voidaan sovitella ja paras lopputulos syntyy sekoittamalla niitä yhteen oikeassa suhteessa. Tällöin Saksan tulisi hyväksyä tietty määrä solidaarisuutta ja yhteisvastuuta sekä siten riskien jakoa euromaiden kesken.

Toisaalta Ranskan tulisi sitoutua noudattamaan yhteisvastuun pelisääntöjä ja erityisesti julkisen sektorin kurinalaista toimintaa. On hyvin mahdollista, että Brunnermeierin ja kumppaneiden näkemys on liian optimistinen. Ranska ja Italia ovat jo pitkään olleet muun muassa eurobondien kannalla. On hyvin vaikeata kuvitella, että Saksa suostuisi niihin.

HEIKKI KOSKENKYLÄ