Venäjän hyökkäys Ukrainaan merkitsi yhden aikakauden päättymistä myös Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra oli maanantai-iltana Turun Paasikivi-seuran vieraana. Hän käsitteli puheenvuorossaan akuuttia turvallisuustilannetta, perussuomalaisten painopisteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja Nato-keskustelua.

– Kuvitelma siitä, että politiikan erikoisuus olisi jäänyt yli kaksi vuotta levinneeseen kulkutautiin, ja sitten pääsisimme takaisin niin sanottuun normaaliin, oli tyystin väärä, Riikka Purra sanoi ja kuvasi politiikan arkea huhtikuussa 2022.

Sitä värittää kaikilla puolueen ja politiikan teon tasoilla Nato-keskustelu. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on tullut myös kansalaiskeskustelun ykkösaihe.

– Kylmän sodan aika opetti suomalaiset tasapainoilemaan ja olemaan ylivarovaisia näissä kysymyksissä. Tämä jatkui pitkään sen jälkeenkin, kun ei olisi enää tarvinnut. Tällä hetkellä taas yhteiskunnallinen keskustelu on erittäin vilkasta ja etenkin sosiaalisen median Nato-keskustelu polarisoitunutta. Venäjän täysin epäinhimillinen ja rikollinen toiminta aiheuttaa kansalaisissa vihaa, Purra kuvaa.

EU ja pohjoismainen yhteistyö

Purra käsitteli puheenvuorossaan perussuomalaisten näkemyksiä EU-politiikasta ja sen merkittävistä ongelmista. Brysselin vaatimukset Suomea rokottavista metsä- ja ilmastotoimista saivat taloudellisten velvoitteiden lisääntymisen ohella kritiikkiä.

– Pohjoismaiset kumppanimme Ruotsi ja Tanska ovat aina harjoittaneet Suomea paljon itsellisempää EU-politiikkaa ja syventäneet EU-yhteistyötä vain, jos se on niiden kansallisen edun mukaista, Purra kuvasi.

Purra korosti puheenvuorossaan Suomen ja Ruotsin rinta rinnan tapahtunutta kulkua Nato-kumppaneina. Erojakin kuitenkin on ollut. Porvarihallituksen vahtivuorolla Ruotsi otti irtioton perinteisestä maanpuolustusajattelusta asettamalla prioriteetiksi kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot.

Suomi paremmin varautunut kuin Ruotsi

– Samalla asevelvollisuus lakkautettiin ja puolustusresursseja leikattiin merkittävästi. Onpa Ruotsissa haluttu ajaa jopa feminististä ulkopolitiikkaa, jonka epäselvästä sisällöstään huolimatta voidaan ajatella tarkoittavan jotakin sotilaallisia ja kovan turvallisuuden uhkia sekä kansallista etua vähättelevää linjaa, Purra kritisoi.

Purran mukaan Suomella on tapana imitoida länsinaapurista yleensä huonoja toimintatapoja, mutta tämä ei onneksi ole toteutunut puolustuspolitiikassa.

Perussuomalaiset Purra luokittelee turvallisuuspuolueeksi.

– Kansakunnan olemassaolo ja erityisyys, kansallinen etu, omamme suojaaminen, itsenäisyys ja itsellisyys ovat perussuomalaisille tärkeitä arvoja. Kansallismielisen ajattelun mukaan kansat ansaitsevat tasavertaisen mahdollisuuden saada päättää omista asioistaan, kuten periaateohjelmassamme kuvataan, Purra sanoi.

Haitallinen maahanmuutto heikentää turvallisuutta

Paasikivi-seuralle pitämässään puheenvuorossa Purra käsitteli myös perussuomalaisten muita kokonaisturvallisuuteen liittyviä tärkeitä teemoja, kuten maahanmuuttoa.

– Erityisesti kehitysmaista saapuva massamaahanmuutto paitsi vaikuttaa turvallisuuteen suoraan myös yhteiskunnan pirstaloitumisen kautta heikentää yhteiskunnan koheesiota ja halukkuutta osallistua yhteisen järjestelmän rakentamiseen ja ylläpitämiseen.

Purra sivusi puheenvuorossaan myös hybridi- ja kyberuhkia ja vaati valmiuksien kohottamista niihin vastaamiseksi.

Turvallisuuspolitiikan yhtenäisyys tärkeää

Vaikka ajat ovat muuttuneet, on Purran mukaan edelleen syytä peräänkuuluttaa yhtenäisyyttä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

– Kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä suurissa kysymyksissä, kuten Nato-jäsenyydessä, on suotavaa pyrkiä löytämään niin suuri parlamentaarinen yhteisymmärrys kuin mahdollista. Olisi toivottavaa myös tästä katsantokannasta katsoen, että Nato-keskustelu ei enää ole eduskuntavaalien tärkeimpiä aiheita, Purra totesi.

Lopuksi Purra muistutti, että vaikka turvallisuusympäristö on täysin muuttunut, Suomi on selviytynyt paljon pahemmistakin olosuhteista.

– Jos ei ole erinomaisia vaihtoehtoja, pitää valita se, joka näyttää käytettävissä olevan tiedon ja tilannearvioiden perusteella olevan vähiten huono. Epävarmuutta sekään ei poista. 1940-luvulla Suomi jo teki valinnan ”pirun ja belsebubin” väliltä, Purra muistutti.

– Nyt sentään vaihtoehdot eivät ole likimainkaan niin huonoja.

SUOMEN UUTISET