Sampo Terhon kesäkokouspuhe kokonaisuudessaan – ”Me opimme joka päivä, me teemme ja vaikutamme joka päivä”

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kiinnitti puheessaan huomiota Suomen vaikeaan tilanteeseen, hallituskauden alkutaipaleeseen, turvapaikkakriisiin sekä mediasuhteisiin. Terhon puhe kokonaisuudessaan ohessa.

Arvoisat edustajamme, hyvät ministerimme ja kunnioitetut vieraamme.

Ensi kertaa historiansa aikana perussuomalaiset on lähtenyt vaalikauteen hallituspuolueena. Tämä luo meille eduskuntaryhmänä uuden asetelman, jossa meidän on 20 oppositiovuoden jälkeen myös omaksuttava uudenlaisia toimintamalleja ja ajatustapoja. Meidän on totuteltava kompromisseihin ja mielenmalttiin, mutta samalla jämäkkään ja pitkäjänteiseen tekemiseen. Sanalla sanoen, meidän on osoitettava kykenevämme toimimaan valtionhoitajapuolueena.

Maan tilanne on poikkeuksellisen hankala mille tahansa puolueelle astua hallitusvastuuseen, erityisesti ensi kertaa. Edellisten hallitusten perintö on katastrofaalinen, eikä korjaannu hetkessä. Alkanut vaalikausi on Suomelle ratkaisun hetki, viimeinen tilaisuus tehdä itse ne korjaukset joita taloutemme ja yhteiskuntamme välttämättä tarvitsee. Muuten ne korjaukset tekee joku ulkopuolinen: komissio, troikka tai markkinavoimat.

Uskon vakaasti, että korjausliike on alkanut. Hallitus on päätöskykyinen ja päätöskykyinen, hallitusohjelma hyvä. Ohjelma sisältää paljon meidänkin pitkäaikaisia tavoitteitamme ja tunnustaa perusperiaatteen, että vain työllä ja ahkeruudella Suomi voi nousta.

On tietenkin myös asioita, joita hallitusvastuu ei muuta. Uudessakin tilanteessa yhteyden säilyttäminen äänestäjiimme on elinehto. Tämä tapahtuu jalkatyöllä ja palautetta kuuntelemalla. Aatteemme ja ihanteemme eivät saa unohtua, vaikka joudummekin käytännön päätöksissä tekemään päivittäin kompromisseja. Se että tässä kohdassa tyydymme saavutettavissa olevaan kompromissiin, ei tarkoita että olisimme lakanneet tavoittelemasta jotain suurempaa, vaan ensimmäistä askelta tavoitettamme kohti.

Vaalikaudella edessämme oleva tehtävä on suuri, mutta me tulemme osoittautumaan tehtävämme mittaisiksi. Me opimme joka päivä, me teemme ja vaikutamme joka päivä. Merkittävä osa vaikuttamisesta ei näy julkisuudessa, kuten esimerkiksi ne pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset, jotka hallitusneuvotteluissa saimme neuvottelemaan pois hallitusohjelmasta.  

On selvää, että odotukset saattavat 20 oppositiovuodessa nousta korkeiksi, mutta toiveet suuresta muutoksesta eivät koskaan toteudu hetkessä. Samoin osa meille osoitetuista toiveista saattaa osoittautua keskenään ristiriitaisiksi. Näin kävi niiden toivomusten suhteen, joita vaaliaikaan kaikkein useimmin kuulin: menkää hallitukseen, älkääkä antako enempää tukea Kreikalle. Molempia ei voinut saada. Hyvien mutta ristiriitaisten tavoitteiden väliltä tehty valinta on kaikkein vaikein.

Hallitustaipaleen alku on ollut vaativa, mutta hallituskauden alun vaikeat päätökset petaavat helpompaa loppua. Ja vasta lopussa, kuten sanonta sanoo, kiitos seisoo. Nyt ei ole oikea hetki väistellä poliittisesti vaikeita tai epämukavia päätöksiä. Nyt on aika ajatella isänmaan parasta, lastemme tulevaisuutta ja Suomen säilymistä siinä kehittyneiden maiden joukossa, joka näyttää suuntaa koko maailman kehitykselle.

Monista ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä haluan seuraavaksi ottaa esiin yhden, joka varmasti nousee keskusteluun myös tässä kesäkokouksessamme, nimittäin turvapaikanhakijoiden tulvan Suomeen ja Eurooppaan. Perussuomalaisethan ovat jo vuosia varoitelleet humanitaarisen maahanmuuton kasvavista ongelmista. Aina viime aikoihin saakka tätä meidän varoitteluamme kutsuttiin usein pelotteluksi, mutta nyt tilanteen vakavuutta ei kiistä enää kukaan.

Nykyinen turvapaikkajärjestelmä pohjaa kansainväliseen lainsäädäntöön, tarkemmin sanottuna Geneven sopimukseen ja erinäisiin EU-säädöksiin. Tämän sääntelyraamin puitteissa meillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta asettaa turvapaikkahakemuksille jonkinlaista kattoa, jonka jälkeen voisimme yksinkertaisesti ilmoittaa että me emme enää käsittele tänä vuonna tulleita hakemuksia.

Edellisestä johtuu puolestaan se, ettei humanitaarisen maahanmuuton rahallisille kustannuksillekaan ole yksiselitteistä kattoa, jonka voisi ennalta määrätä. Kaikki hakemukset on käsiteltävä ja käsittelyn ajaksi tarvitaan hakijalle myös majoitus.

Yksi vuosi oleskelua vastaanottokeskuksessa maksaa noin 15 000 euroa. On hyvin vaikea kansalaiselle perustella, miksi näissä kustannuksissa piikki on auki, kun samaan aikaan toteutetaan valtavaa leikkauslistaa, jonka jokaisesta miljoonasta neuvoteltiin hallitusohjelmaa muodostettaessa päiväkausia, ja nämä leikkaukset osuvat myös pienituloisiin kansalaisiimme.

Kansainvälinen lainsäädäntö muuttuu hitaasti, joten siksi on tärkeää tehdä kaikki sellainen mahdollisimman hyvin, mikä edelleen on meidän kansallisesti päätettävissämme. Meidän on järkevöitettävä ja yksinkertaistettava hakemusten käsittelyä. Meidän on palautettava kielteisen päätöksen saaneet nopeasti. Meidän on selvitettävä sosiaaliturvan mahdolliset vetotekijät ja vihdoin laskettava myös maahanmuuton kokonaiskustannukset. Erityisesti meidän on edellytettävä, että Dublin-asetusta noudatetaan. Jos näin ei tapahdu, koko EU:n yhteiseltä maahanmuuttopolitiikalta putoaa pohja.

Ajankohtaisen kriisin ohessa haluan silti ylläpitää myös kauaskantoisempaa keskustelua tästä kyseisestä aiheesta. Keskustelunavaukseksi kesäkokouksellemme – ja median välityksellä muillekin – esitän seuraavat kysymykset itse kunkin arvioitavaksi:

– Onko nykyinen turvapaikkajärjestelmä mittakaavaltaan hallittavissa ja taloudellisesti vastuullisesti suunniteltavissa?

– Tuottaako järjestelmä vastaanottajamaiden merkittävien hankaluuksien vastapainoksi yhtä merkittävää hyötyä, vai tuottaisivatko nykyjärjestelmään käytetyt resurssit laajempaa hyötyä jos ne käytettäisiin lähtöalueilla?

– Auttaako järjestelmä avuntarvitsijoita tasapuolisesti, vai jäävätkö kriisialueilla pakolaisleireillä majaileva pakolaisten suuri enemmistö toisarvoiseen asemaan tänne päässeihin nähden?

– Ja ennen kaikkea: auttaako nykyjärjestelmä ratkaisemaan pakolaisuuden alkusyitä vai jättääkö se todellisen ongelman ratkaisematta?

Näihin kuten muihinkin poliittisiin kysymyksiin meidän on maltillisesti pyrittävä etsimään järkiperusteisia vastauksia, ilman kiihkoilua tai leimakirveitä. Myös hallitusohjelma toteaa, että maahanmuuton on oltava hallittua. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii rohkeita, ennakkoluulottomia ja monipuolisia ratkaisuja.

Vielä pari sanaa viestinnästä ja mediasta. Perussuomalaisten ryhmälle julkisuus on tuttua myös tänä kesänä. Niin myönteinen kuin kielteinen sellainen. Olen itsekin tuoreena ryhmänjohtajana jo todistanut, että ei ole tylsää päivää meidän toimistollamme – ei edes niin sanotun kesäloman aikana.

Viestintä on politiikassa tärkeää, ja sitä voidaan tehokkaasti tehdä monella eri tavalla, ja monella eri tyylillä. Perussuomalaisia tuskin voi sanoa viestinnässä huonoiksi, kun olemme näinkin pitkälle puolueena päässeet. Huomiosta ei ainakaan meillä ole pulaa, vaan olemme päinvastoin jatkuvasti maan ykköspuheenaihe. On meille myös tietoinen valinta, että puhumme eri lailla kuin vanhat puolueet ja me venyttämme poliittisen korrektiuden rajoja.

Silti kehitettävääkin on, se on selvä. Erityisesti ajatellen uutta rooliamme valtionhoitajapuolueena, on viestinnän yhtenäisyys, asiallisuus ja yksiselitteinen selkeys nostettava entistäkin suurempaan arvoon. Kesäkokouksen yhteydessä käsittelemmekin myös mediakäyttäytymistä ja puolueemme mediasuhteita.

Mitä sitten yleisemmin tulee tähän nokitteluun, jota perussuomalaisten ja median välillä aika-ajoin esiintyy, itse edustan sovittelevaa linjaa. Meidän ei kannata liiaksi paheksua, jos poliittiset analysoijat meistä kirjoittaessaan asettelevat sivistyssanansa sarkastiseen järjestykseen meistä puhuessaan. Ja vastaavasti: kehotan meitä seuraavia tahoja muistamaan, että me emme edes yritä toistaa sitä samaa poliittista jargonia, jota Suomessa on totuttu kuulemaan.

Rehellisyys ja molemminpuolinen halu ymmärtää toisiamme on kaiken perusta. Tämä on ainoa varaus jonka esitän. Muuten tyydyn vain lainaamaan oppi-isäämme Veikko Vennamoa. Muuan kokenut toimittaja nimittäin kertoi Vennamon aikanaan sanoneen hänelle: kirjoita mitä kirjoitat, kunhan kirjoitat…

Tämä on hyvä periaate meidän noudattaa. Kukin pysyköön lesteissään.

Lopuksi kiitän eduskuntaryhmän puolesta Kotkan kaupunkia saamastamme lämpimästä vastaanotosta. Toivotan kaikki paikalle saapuneet edustajat ja vieraat tervetulleiksi kesäkokoukseen. Meille tulee ennakkoluuloton ja antoisa keskustelu. Luvassa on ennakkoluulotonta keskustelua ja hyviä hetkiä.