Sensuuri kiihtyy, Ville Tavio nostaa esiin hätkähdyttävän luvun: ”3,6 % opposition kansanedustajista poliisitutkinnassa”

Suomessa on totuttu moittimaan ankarinkin sanoin Venäjän karua toimintaa opposition kansanedustajia kohtaan. Mutta onko meillä todella aihetta henkseleiden paukutteluun? Suomessa on meneillään kehitys, jossa poliittista valtaa käyttävät yrittävät tehdä poliittisten teemojensa vastustamisesta laitonta. Kristillisten Päivi Räsäsen pää on pölkyllä perinteisen perhekäsityksen puolustamisesta ja Raamatun siteeraamisesta, Juha Mäenpää (ps.) vitsin kertomisesta ja Sebastian Tynkkystä Eurooppaa riivanneiden terroristi-iskujen tekijöiden muslimitaustan julkituonnista. Perussuomalaisten juristikansanedustaja Ville Tavio moittii blogissaan kiihtyvää sensurointikehitystä.

Ville Tavio kirjoittaa:

”Suomi on vaarallisella sensuurin tiellä. Tätä kirjoittaessani neljä kansanedustajaa on poliisin esitutkinnassa liittyen heidän tapaansa kertoa poliittisia näkemyksiään. Peräti 3,6 % opposition kansanedustajista on sanalliseen ilmaisuun liittyvässä poliisitutkinnassa.

Sananvapauden rajoittamisessa on menty Suomessa niin pitkälle, että Päivi Räsäsestä (kd.) käynnistettiin esitutkinta, kun hän kertoi näkemyksenään, että homoseksuaalisuus on Raamatun oppien vastaista.

Vaikka tutkinnassa olevista teoista ei ole vielä nostettu syytteitä – eikä toivottavasti nostetakaan – on tilanne erittäin huolestuttava. Pelkkä pelko poliisin hampaisiin joutumisesta alkaa rajoittaa väkisinkin tavallisten ihmisten kirjoittelua. Seurauksena on itsesensuurin ilmapiiri.

Sananvapauteen liittyy toki perusteltuja rikoslaillisia rajoituksia, kuten kielto yllyttää rikokseen, kielto uhata toista väkivallalla tai kielto loukata toisen kunniaa julkisin solvauksin. Näillä kaikilla rikoksilla on selkeä kohde eli uhri, jolle aiheutetaan vaaraa ja haittaa. Voimassa oleva kielto kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sen sijaan on abstrakti kriminalisointi. Se on lakipykälä, jonka alaisuuteen voidaan – niin haluttaessa – yhdistää lähes mikä tahansa asiattomaksi katsottava poliittinen väite.

Asiaton kirjoittelu ei ole tietenkään kenellekään suotavaa, mutta se ei tarkoita, että kirjoittelun tulisi olla laitonta.

Loukkaantuminen on osa poliittista debattia. Oikeus loukata ja tulla loukatuksi on välttämätöntä demokratian ja kehityksen kannalta. Se, että ihminen kuulee ympärillään itselleen epämieluisia mielipiteitä, on pieni hinta sananvapaudesta. Erilaisiin näkemyksiin tutustuminen vain kehittää ihmistä, koska se haastaa ajattelemaan asioita eri näkökulmista kuin mihin on itse tottunut.

Jos asiattomaksi määriteltävästä poliittisesta kirjoittelusta tulee laitonta, kuka asiattomuuden rajat lopulta määrittelee? Mediakenttää hallitsevat tai poliittista valtaa pitävät voivat silloin aina pyrkiä leimaamaan vastapuolen ideologian levittämisen asiattomaksi ja laittomaksi. Silloin demokratia katoaa ja alkaa diktatuurin aika.”

Tavion kirjoitus on julkaistu tänään ilmestyneessä Turkulainen-kaupunkilehdessä.