Opetushallitus on julkisuudessa todennut, että materiaalin laadunvarmistusprosessi petti ja ettei oppimateriaali vastaa viraston omia laatukriteerejä.
– Tilanne on vakava. Jos edes Opetushallitus ei pysty valvomaan omia oppimateriaalejaan, herää perusteltu kysymys siitä, kuka Suomessa lopulta vastaa oppimateriaalien laadusta ja lainmukaisuudesta, Strandman toteaa.
Strandman muistuttaa, että suomalaisen koulun tulee perustua tutkittuun tietoon, opetussuunnitelmaan ja uskonnolliseen sekä ideologiseen sitouttamattomuuteen.
– Minkään uskonnon opetuksessa ei saa käyttää materiaaleja, jotka ohjaavat oppilaita uskonnolliseen ajatteluun tai toimintaan. Samojen sääntöjen on koskettava kaikkia uskontoja ja oppiaineita yhdenvertaisesti. Koulu ei saa olla ideologisen tai uskonnollisen vaikuttamisen väline, Strandman painottaa.
Luottamus koulutusjärjestelmään horjuu
Hänen mukaansa tapaus osoittaa, että nykyinen järjestelmä ei riitä takaamaan oppimateriaalien puolueettomuutta.
– Oppimateriaalit vaikuttavat suoraan siihen, miten lapset ja nuoret ymmärtävät maailmaa. Siksi niiden sisältöä ei voida jättää käytännössä pelkästään kustantajien tai yksittäisten työryhmien vastuulle ilman ulkopuolista tarkastusta, Strandman sanoo.
Strandman esittää, että Suomeen luodaan valtakunnallinen oppimateriaalien tarkastus- ja arviointijärjestelmä, jossa varmistetaan opetussuunnitelmienmukaisuus, uskonnollinen ja ideologinen sitouttamattomuus, tieteellisiin tosiasioihin perustuva sisältö ja materiaalien pedagoginen laatu ja tasapuolisuus.
– Vanhemmilla pitää olla oikeus luottaa siihen, että suomalaisissa kouluissa käytettävät materiaalit ovat laadukkaita, puolueettomia ja lain mukaisia. Nyt tämä luottamus on horjunut, Strandman toteaa.
Strandman korostaa, että kyse on koko suomalaisen koulutusjärjestelmän uskottavuudesta ja juuri parhaillaan eduskunnassa käsittelyssä olevan osaamisen takuun perusperiaatteista.