Suomen Akatemian uusimmat rahoituspäätökset eivät jätä taaskaan kylmäksi. Sosiaalisessa mediassa on herättänyt hämmennystä erityisesti yli 750 000 euron rahoituspäätös Helsingin yliopiston tutkimushankkeelle ”Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa”.
Rahoituspäätöksen liitteenä olevan hankekuvauksen mukaan tutkimus tutkii ”tähän asti vähälle huomiolle akateemisessa kirjallisuudessa jäänyttä aihetta, eli kynsisalonkeja Euroopassa”. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa pienyritys- ja palvelusektoritutkimuksesta, sillä kyseinen viisivuotinen tutkimushanke tullaan toteuttamaan nais- ja sukupuolentutkimuksen alalla.
Alan viimeisimpiä muotivirtauksia mukaillen hanketta perustellaan erityisesti tutkimuksen kohteena olevien yrittäjien maahanmuuttajataustalla, asiakassuhteiden intiimillä luonteella sekä eriarvoisuuden käsitteellä. Perustelut ovat ainakin tehneet vaikutuksen Suomen Akatemian alaiseen Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikuntaan.
Suuremman yleisön parissa kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita ainakaan siitä, että ”manikyyritutkimukseen” pitäisi käyttää 756 612 euroa veronmaksajien rahaa.
Suomen Akatemia rahoittaa vuodessa tutkimusta lähes 600 miljoonan euron edestä. Satunnaiset eriskummalliset tutkimushankkeet eivät tietenkään anna kokonaiskuvaa suomalaisesta akateemisesta elämästä tai tiederahoituksesta. Yksittäistapaukset herättävät kuitenkin periaatteellisia kysymyksiä, spekulaatiota ilmiön laajuudesta sekä akateemisten auktoriteettien kyvystä itsekriittisyyteen.
Kyseinen rahoituspäätös saa Puheenaihe-podcastin juontajan Rami Kurimon pohtimaan tieteen nykyistä imagoa ja uskottavuutta:
”Miksi joidenkin suomalaisten luottamus tiede- ja yliopistomaailmaan rapautuu?
Kun veronmaksajien rahoista 750 000 euroa käytetään manikyyrin tutkimiseen, syitä ei tarvitse hakea kaukaa.”
Elinkeinoministerinä hallituskauden alkupuoliskon ajan toiminut Wille Rydman luonnehtii tapausta veronmaksajien rahalla ”rälläämiseksi”. Hän peräänkuulutti rohkeutta priorisoida rahankäyttöä:
”Mielestäni vähempikin ”tieteen ja tutkimuksen vapaus” riittäisi tässä maassa. Vapaa veronmaksajan rahoilla rällääminen kun näköjään tuottaa tällaista.
Strategisempaa otetta rahankäyttöön tarvitaan. Myös akateemisella puolella.”
Nimimerkki kirjoittaa: ”Mä teen koko elämäni töitä enkä saa edes yhtä helvetin kynsistudiotutkimusta rahoitettua.”
”Väärin kritisoitu!”
”Ääliöliberalismin vastaiskua” Suomeen peräänkuuluttanut ekonomisti Heikki Pursiainen älähti Rydmanin kommenteista. Hän jakoi Rydmanin alkuperäisen päivityksen ja kirjoitti oheen pitkän kommentin. Siinä hän paheksui maallikkomaista kritiikkiä tutkimuksista, jotka yleisö tuntee lähinnä pintapuolisesti. Pelkän aiheen ja tiivistelmän perusteella ei siis pitäisi edes yrittää arvioida minkään hankkeen arvoa yhteiskunnalle tai veronmaksajille.
Pursiainen ei suinkaan maalaillut tiedemaailmasta ruusuista kuvaa. Hänen mielestään maailmaan mahtuu heikkotasoista ja turhaa tutkimusta. Lisäksi hän arvioi, että tiederahoituksessa ja tutkijoiden asenteissa saattaisi myös olla parannettavaa. Silti olennaisin viesti oli kritisoida kriitikoita, jotka eivät ole valmiita osoittamaan tutkimushankkeiden heikkouksia tieteenfilosofisella tai muulla metodologisella tarkkuudella.
Jos tämä ei antanut lukijalle vaikutelmaa maalitolppien siirtelemisestä, puheenvuorosta kävi myös ilmi, että kyse oli lopulta henkilökohtaisuuksiin asti viedystä piikittelystä. Haastaakseen Rydmanin kritiikkiä, Pursiainen luonnehti manikyyritutkimuksen aihetta ”merkittäväksi” ja ”kiinnostavaksi”. Hänen mukaansa ”kynsiin liittyy erilaisia kulttuurisia merkityksiä”, ja niihin liittyvä tutkimus voi tuottaa ”vaikka millaisia kiinnostavia tuloksia”.
”Tämä voi tietenkin jäädä havaitsematta henkilöltä, joka jakaa asiat tärkeisiin, hienoihin ja miehekkäisiin kuten Wagneriin ja naurettaviin, arkisiin ja tyttöjen juttuihin kuten kynsiin.”
Pursiainen vihjailee ja maalailee piruja seinille, että jollakulla voisi olla sovinistisia motiiveja hylkiä ”tyttöjen juttuja kuten kynsiä”. Suomen Akatemian hankekuvauksesta kuitenkin selviää, ettei kyseinen tutkimushanke edes varsinaisesti keskity kynsiin tai niihin liittyviin merkityksiin, vaan ihmisten ”rodullistettuihin kohtaamisiin” kynsisalongeissa.
Muita Suomen Akatemian rahoittamia tähtihankkeita
Suomen Akatemian uusimman rahoituskierroksen kärjestä löytyy monia muitakin esittelemisen arvoisia puolen miljoonan euron hankkeita. ”Manikyyritutkimuksen” varjoon ovat jääneet helposti mm.
– Kuvittele minut. Queerin visuaalisen historian esittäminen, 484 914 € (lisätiedot)
– Ajallisuus, solidaarisuuden muodot ja sosiaaliluokka rasisminvastaisessa toiminnassa, 587 180 € (lisätiedot)
– Globaalin Palestiinan muuttuvat rajaseudut, 599 597 € (lisätiedot)
– Kotirintama: Feministinen analyysi ”kodista” militarisoitumisen paikkana Suomessa, 706 111 € (lisätiedot)
Suomen Uutiset on aikaisemminkin nostanut esille kotimaisen julkisen tiederahoituksen erikoisuuksia. Yksi Suomen Akatemian rahoittamista tähtihankkeista vuonna 2018 nousi otsikoihin eriskummallisen teemansa puolesta: Intersektionaaliset rajakamppailut ja tottelematon tieto aktivismissa (480 000€).
Vuoden 2019 tähtihankkeisiin lukeutuivat puolestaan Liikkuvat parantajat, politiikka ja kehitys Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa 1870-2000 (477 350€) sekä Trans-tulevaisuudet: Yhteisöllisyyden rakentaminen biopolitiikan vastarintana (205 828€).
2020-luvun myötä ilmastoahdistus ja intersektionaalinen feminismi valtavirtaistuivat akateemisissa piireissä. Tämä näkyi Suomen Akatemian myönteisissä rahoituspäätöksissä hankkeille kuten Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi opetuksessa (264 783€), Rajallistamisen intiimi maantiede (264 623€) sekä Uusmaterialismi, feminismi ja queer-aktivismi (480 000€).
Tieteen politisoituminen on murtumassa oleva tabu
Jättimäistä valtiollista tiederahoitusta vuosittain kahmivat oudot tutkimushankkeet ovat tätä nykyä toistuva ihmettelyn aihe sosiaalisessa mediassa. Ilmiö saa nykyisin entistä enemmän huomiota julkisessa keskustelussa, sillä ihmiset ovat hiljattain oppineet näkemään sen osana yleisempiä aikalaishulluuksia kuten wokea.
Jo vuosien ajan Suomen Uutiset on seurannut tiedemaailman politisoitumista sekä maailmalla että Suomessa. Aihe on ollut pitkään tabu, josta kuitenkin uskalletaan puhua vuosi vuodelta enemmän.
Vuonna 2021 Helsingin Sanomien pääkirjoitus sohaisi aihetta yhdellä väärällä virkkeellä: ”Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.”
Ääneen lausuttu ajatus yhteiskuntatieteiden alttiudesta ideologisille virtauksille johti päätoimittajan suorittamaan nöyryyttävään julkiseen katumusharjoitukseen. Päätoimittaja Kaius Niemi pyysi anteeksi tiedemaailman kovaäänisimmiltä politrukeilta ja antoi heidän kertoa yksipuolisempaa tarinaa tiedemaailman luonteesta ja vihollisista.
Perussuomalaiset peräänkuulutti jo vuonna 2018 vakaata rahoituspohjaa laadukkaalle tutkimukselle ja vastaavasti kriittisyyttä ideologisesti värittynyttä tiedettä kohtaan. Tuolloin puheenjohtaja Jussi Halla-aho huomautti puoluepoliittisista toimijoista, jotka esiintyvät tutkijan tittelillä. Poliittisesti motivoitunut kysymyksenasettelu tuottaa myös ideologisesti värittyneitä vastauksia. Tällaista tutkimusta oli Halla-ahon mukaan havaittavissa esimerkiksi rasismitutkimuksessa ja sukupuolentutkimuksessa.
Turun yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Matti Virén kommentoi viime keväänä suomalaisen tiederahoituksen epäsuhtaa. Suomessa käytetään massiivisesti rahaa tutkimukseen, mutta yhteiskunnallisesti merkittäviin ajankohtaisiin kysymyksiin ei näytä löytyvän vastauksia tutkimuskentältä.
Virén arvosteli tutkijayhteisön ylimielisyyttä. Hänen mukaansa kritiikkiin vastataan selkäpiireaktioilla vedoten ”tutkimuksen vapauteen” ja maallikoiden ymmärtämättömyyteen. Virén totesi myös avoimen julkisen keskustelun olevan paras keino erottaa tieteelliset tutkimukset ”ideologeisesta hömpästä”.
Suomen Akatemian veijaritarinoita esille nostanut Mika Merano on kertonut, että professoreja myöten akateemiset tutkijat ovat kiitelleet häntä yksityisesti. Oman virkansa tähden monilla ei kuitenkaan ole varaa kertoa näkemyksiään julkisesti. Toisin sanoen, julkisuudessa esitetty virallinen kerronta tiedemaailmasta on poliittisesti kontrolloitu ja vinoutunut.
Ajatuspaja Suomen Perusta julkaisee syksyllä Meranon kirjoittaman tiedepamfletin. Luvassa on tilastoja, faktoja ja analyysejä suomalaisen tiedemaailman erikoisuuksista. Ne haastavat lukijaa miettimään, milloin on mahdollista puhua yksittäistapausten sijaan suuremmasta ilmiöstä.
