Suomen Perustan toiminnanjohtaja: Turvapaikan myöntäminen turvapaikanhakijalle ei ole ihmisoikeus

Ihmisoikeusasiantuntijat ovat kovin huolestuneita mm. Jemenistä, Irakista tai Syyriasta Venäjän arojen kautta Suomen rajoille vaeltaneiden ”turvapaikanhakijoiden” ihmisoikeuksista, joiden toteutumisen pelätään vaarantuvan, jos Suomi tiukentaa rajavalvontaansa ja turvapaikanhakuun liittyviä käytänteitä. Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos pohtii Facebookissa turvapaikanhaun ja ihmisoikeuksien suhdetta.

Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroosin mielestä turvapaikanhakijan ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei vaadi hakijan ottamista Suomeen asumaan.

– Vainon uhrilla on epäilemättä oikeus hakea turvapaikkaa, mutta jokaisella itsenäisellä valtiolla on taas oikeus päättää siitä, ketä se ottaa maahansa asumaan. Kansainväliset pakolaissopimukset kieltävät palauttamasta henkilöä maahan, jossa hänen henkeään uhataan, mutta valtiot voivat kuitenkin halutessaan palauttaa hakijan turvalliseen maahan, mistä hän on tullut, tai mihin tahansa turvalliseen kolmanteen maahan, joka suostuu ottamaan tämän vastaan, Grönroos kirjoittaa.

Elintasosiirtolaisuuden väylä

Euroopassa on pohdittu mm. turvapaikanhakijoiden siirtämistä Ruandan kaltaisiin maihin, jonne nämä voisivat jättää hakemuksensa ja jonne he jäisivät positiivisen päätöksen myötä nauttimaan turvapaikasta.

– Euroopan unionissa on jo pitkään Dublinin sopimuksen (jonka perusteella turvapaikanhaku tulee tapahtua ensimmäisessä EU-maassa, jonne hakija on tullut) ja ”taakanjaon” kautta siirretty turvapaikanhakijoita sellaisiin EU-maihin, jonne hakijat eivät ole ensisijaisesti olleet pyrkimässä, joten Euroopan sisällä toiminta on jo tuttua.

– Turvapaikkamaahanmuutosta on tietysti tullut käytännössä elintasosiirtolaisuuden väylä, jossa kehitysmaiden ihmiset vaeltavat lukuisten turvallisten maiden halki kehittyneisiin länsimaihin paremman elintason perässä, joten turvapaikanhakijoiden siirtäminen Ruandan kaltaiseen vähemmän kehittyneeseen maahan lopettaisi muuttoliikkeen välittömästi, Grönroos pohtii.

Suomalaisillakin on ihmisoikeudet

Grönroos kirjoittaa myös, että suomalaisillakin on ihmisoikeudet, jotka täytyy ottaa huomioon maahanmuuttopolitiikkaan liittyvissä ratkaisuissa.

– Jos leikitään, että Suomeen saapuvat turvapaikanhakijat olisivat oikeasti turvan tarpeessa ja Suomella olisi ainoastaan vaihtoehtona ottaa hakijat Suomeen tai palauttaa nämä turvattomaan maahan, niin edes tällöin heidän ottamisensa Suomeen asumaan ei olisi ihmisoikeuksien näkökulmasta välttämätöntä, pikemminkin päinvastoin.

Vaikka mediassa keskitytään pohtimaan turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumista, niin Suomen valtion ensisijainen tehtävä on turvata suomalaisten ihmisoikeuksien toteutuminen. Kuten OTT Petter Kavoniuksen viime vuonna Suomen Perustalle kirjoittamassa tutkimuksessa Maahanmuuton vaikutuksista perusoikeuksiin nostettiin esiin, huono maahanmuuttopolitiikka uhkaa laajasti suomalaisten perusoikeuksia taloudellisten ja turvallisuuteen liittyvien perusoikeuksien heikkenemisestä aina sananvapauden ja demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien tosialliseen kaventumiseen.

Suomalaisten riski joutua maahanmuuttajien väkivaltarikosten uhriksi on Grönroosin mukaan oleellinen maahanmuuttoon liittyvä ihmisoikeuskysymys. Yhtä lailla maahanmuuton myötä tapahtuva sairaanhoitoon, kouluihin ja poliisille suunnattujen riittävien julkisten resurssien väheneminen uhkaa myös selvästi suomalaisten oikeuksia – kuten myös se, että maahan syntyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa ei jaeta perinteisiä käsityksiä esimerkiksi sananvapaudesta tai sukupuolten tasa-arvosta.

– Konfliktitilanteessa maahanmuuttajan ihmisoikeus ei siis mene automaattisesti suomalaisten ihmisoikeuksien ohi, vaan kyseessä on aina poliittinen valinta siitä, kenen ihmisoikeuksia halutaan milloinkin painottaa. Ihmisoikeusasiantuntijoiden ja poliitikkojen tulisikin ottaa maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä huomioon myös suomalaisten oikeudet, Grönroos kirjoittaa.

Vallitseva tilanne on omituinen

Grönroos huomauttaa, ettei hallitus tunnu osaavan päättää, onko turvapaikan hakeminen Suomesta ihmisoikeus vai ei.

– Vallitseva tilanne on hieman omituinen, sillä perussuomalaisia lukuun ottamatta poliittinen kenttä vannoo sen nimeen, että turvapaikanhaku Suomesta on ihmisoikeus, jota ei sovi missään tapauksessa kyseenalaistaa. Samaan aikaan huolta siitä, että Venäjä käyttäisi siirtolaisia ”hybridisodankäynnin” välineenä, on yhtä lailla esitetty varsin useissa puheenvuoroissa, joita kuullaan eri puolilta poliittista kenttää.

Koska perussuomalaiset haluaa minimoida yleisesti humanitaarisen maahanmuuton ja muille hallituspuolueille ei hybridisotana nähty Venäjän kautta tuleva siirtolaisuus maistu yhtä hyvin kuin muu maahanmuutto, niin poliittinen kompromissi tilanteesta onkin se, että turvapaikan hakeminen on edelleen kyseenalaistamaton ihmisoikeus, mutta se pyritään tekemään vaikeammaksi.

Turvapaikkamaahanmuutto ei kuulu tähän päivään

Turvapaikanhaku Suomesta on siis väitetysti jokaisen maailman ihmisen ihmisoikeus, mutta Venäjää kritisoidaan siitä, että se ei enää valvo maasta Suomeen suuntaavien ihmisten voimassa olevia matkustusasiakirjoja, mikä on tähän asti käytännössä estänyt turvapaikanhakijoiden pääsyn Suomen rajalle. Toisin sanoen Venäjää kritisoidaan siitä, että se ei enää estä turvapaikanhakijoiden ”ihmisoikeuden” toteutumista, jos kerran turvapaikanhaku Suomesta sellainen joidenkin mielestä on.

– Suomi on jo yrittänyt epäonnistuneesti estää turvapaikanhakijoiden tulon raja-asemille polkupyörillä, ja pöydällä olevia toimenpiteitä ovat raja-asemien sulkeminen ja turvapaikanhaun keskittäminen tietylle raja-asemalle.

– Tilannetta voisi ehkä verrata siihen, että lääkäripalveluiden todetaan olevan kansalaisen ihmisoikeus, mutta käyttäjiä halutaan olevan mahdollisimman vähän, joten sairaala sijoitetaan mahdollisimman syrjäiselle paikalle ja sen ympärille kaivetaan vielä vallihauta – joka sairaalan löytää ja pääsee ovesta sisään, niin hänellä on toki kyseenalaistamaton ihmisoikeus hoitoon (toki esimerkki ei ole sote-sektorin nykyisen rahoituksen huomioon ottaen niin kaukana totuudesta).

Grönroosin mielestä ei kuulosta kovin loogiselta julistaa jonkin asian olevan ihmisoikeus, mutta pyrkiä sitten hankaloittamaan tämän ihmisoikeuden piiriin pääsemistä. Hän pohtii, että ehkä poliittinen kompromissi näyttää tältä. Rehellisempää olisi kuitenkin vetää johtopäätös siitä, että turvapaikkamaahanmuutto kehitysmaista Eurooppaan ei kuulu tähän päivään ja tehdä sen mukaisesti tarvittavat järjestelyt hakijoiden käännyttämisestä rajalla tai siirtämisestä kolmansiin maihin, jolloin tulijavirta loppuisi siihen paikkaan.

Maahanmuuton vaikutuksista perusoikeuksiin