Teemu Keskisarjan kolumni: Runo kuin omistettu Ylpeydelle

Ylpeydestä, paheista ja sukuvietistä kirjoittaa historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja.

Noin vuonna 90 jKr. roomalainen historioitsija Tacitus kuvasi erään sotaretken valmistelujen fiaskoa: ”Ahneutensa ja himojensa vuoksi virkamiehet toimivat tilanteessa sopimattomasti. He haalivat paikalle vanhuksia ja sotaan kykenemättömiä, jotka sitten pääsivät pois rahalahjuksia vastaan, kun taas teinit ja ulkomuodoltaan kauniit – suurin osa nuorista oli solakoita – he ottivat mukaansa raiskattaviksi.” (Suomennos Heikki Laakkonen ja Kalle Korhonen).

Kutsuntavirkailijat siis muina miehinä kähvelsivät alokkaat seksiorjikseen. Tacitus ei kerro tapausta homofobisesti vaan toteavaan tyyliin: esimerkki huonosta sotilashallinnosta. Sattuihan sitä. Väkisinmakaaminen oli miehittäjien, piirittäjien, valtaajien ja ryöstelijöiden perusoikeus, uhrien sukupuoleen katsomatta. Vae victis, voi voitettuja.

Lukisimme mieluummin tarinan Gaiuksen ja Luciuksen / Lesbian ja Julian / Marcuksen ja Cornelian veistoksellisesta rakkaudesta. Se vain loistaa poissaolollaan. Tacitus oli inhorealisti, joka kiinnitti huomiota paheisiin, pohjattomaan vallanjanoon, politiikan mädäntymiseen ja ihmisluonnon kelvottomuuteen. Hänen historiateoksissaan keisarit, barbaarit, patriisit, plebeijit, legioonalaiset ja senaattorit hilluvat estottomina elukoina.

Mitä ylpeilemistä on sukuvietissä? Saatikka sen tyydyttämisessä eri tavoin. En kysy ketään syrjiäkseni. Kysymykseni koskee yhtä lailla ”luonnollista” ja ”normaalia” parittelua sekä parittelematta jättämistä. Onko mikään Ylpeyden väärti? Vaikea sanoa. Jostakin syystä me 2020-lukulaiset, mukaan lukien kansanedustaja Keskisarja, ylpeilemme kaikilla avuillamme ja heikkouksillamme, identiteeteillämme ja jokaisella synnynnäisellä ja hankitulla ominaisuudellamme.

Antiikin viimeinen suuri runoilija Palladas kirjoitti puolitoistatuhatta vuotta sitten säkeet, jotka ovat kuin Ylpeydelle omistetut:

”Muista mies, mitä isäsi teki siittäessään sinua,
jätä pröystäily.
Platon, uniennäkijä, pani alkuun tämän mielettömyyden:
sanoi sinua kuolemattomaksi, taivassyntyiseksi.
Liejussa sinä synnyit; mitä ylpeilet?
Ihminen koristaa sanoillaan totuuden.
Jos sitä kysyt, synnyit hillittömästä panemisesta
ja pisarasta verta.” (suomennos Pentti Saarikoski)