Työperäisen ja matalapalkkaisen maahanmuuton tarve loppuu maailmassa, jossa robotit tekevät suorittavat työt

Robotisaatio ja tekoäly on jo osittain otettu käyttöön matalapalkka-aloilla, kuten varastoinnissa, logistiikassa ja kuljetuksessa, siivouksessa sekä ravintola- ja hoiva-alalla ynnä teollisuuden perustuotannossa.

Ihmisen kaltaiset robotit korvaavat nykyihmisen töissä, jotka ovat toistettavia, fyysisesti kuormittavia ja ennustettavia. Juuri sellaisia tehtäviä, joissa autonomiset järjestelmät saavuttavat ihmisen fyysisen ja miksei henkisenkin suorituskyvyn tason ensimmäisenä.

Mainitut työt ovat myös yhteiskunnan sisäänheittoammatteja, joissa työskentelee paljon vieraskielistä työvoimaa. Kyseisiin töihin on hakeuduttu tai joudutaan, jos koulutus ja ammatti- tai kielitaito eivät vielä riitä muihin töihin.

Kilpaillulla markkinalla ei valinnanvaraa

Professori Pero Micicin esimerkissä robotin hinta on 30 000 dollaria ja vuotuinen käyttökustannus 30 000 dollaria. Käyttöaika on 6 600 tuntia vuodessa, joka vastaa reippaasti kolmen ihmisen työaikaa.

Työn suoritusnopeus oletetaan samaksi kuin ihmisellä. Näillä oletuksilla robotin työtunnin hinta (korkein realistinen taso) on enintään 14 dollaria. Laskelmassa ihmisen työn todelliseksi tuntihinnaksi on laskettu 42 dollaria. Luvut ovat vertailukelpoisia Suomen tasoon.

Robotti tuottaa näillä oletuksilla yritykselle 200 000 dollaria vuodessa enemmän verrattuna ihmistyöhön. Jos yritys toimii kilpaillulla markkinalla, sillä ei käytännössä ole valinnanvaraa.

Robotit on otettava käyttöön tai firma on entinen. Ensin roboteilla korvataan työvoimapula. Sen jälkeen korvataan nykyisiä työnkuvia. Ja se saattaa tapahtua nopeasti, viidessä vuodessa. Työn tuottavuus kasvaa samalla kohisten.

Työperäiselle maahanmuutolle ei tarvetta

Matalapalkka-alojen työpaikkojen määrä vähenee ennusteen toteutuessa radikaalisti ja osa työntekijöistä joutuu joko työvoiman ulkopuolelle tai uudelleenkoulutuksen pariin. Yhteiskunnassa vastakkainasettelu ja epävakaus kasvavat, kun tulevaisuutta ei ole tarjolla läheskään kaikille.

Pärjääjät siirtyvät tekemään sitä, missä ihmisellä on aito kilpailuetu. Kuten vuorovaikutteista, luovuutta vaativaa työtä, koordinointia tai eettistä päätöksentekoa.

Yhteiskunnalta vaaditaan uudenlaista turvaverkkoa, koska työ ei enää ole ensisijainen tulonlähde kaikille. Erityisen kohtalokasta robotisaatio on heille, jotka jo nyt ovat suurimmassa vaarassa syrjäytyä tai jo syrjäytyneet.

Työperäiselle maahanmuutolle ei ennusteiden mukaisessa maailmassa tule olemaan tarvetta. Kyse on pikemminkin siitä, miten Suomessa jo asuvat matapalkkaiset ja vähän koulutetetut vieraskieliset ihmiset integroituvat yhteiskuntaan. Tukiriippuvuus kun saattaa jäädä koko elämän mittaiseksi.