Whitechapelin imaami luo järjestystä länsimaiseen yhteiskuntaan: ”Islamin mukaan sukupuolia on kaksi ja niiden vuorovaikutus on oltava minimaalista”

Kaaos kasvaa moninapaisessa maailmassa ja sitä myötä järjestystä vaativat sanat ja teot. Voittajaksi kulttuurien kamppailussa saattaa päätyä se, joka osoittaa kansalaisille tien huomiseen. Jos länsimaat eivät pysty luomaan järjestystä kaoottiseen maailmaan, väestöryhmät järjestävät asian itse. Vaikka sitten eilisen kautta.

Eräs pohjoismaisen hyvinvointivaltion tunnusmerkkejä on se, että asiat toimivat. Hyvinvointi lähtee kansalaisen luottamuksesta omaan itseensä ja miksei muihinkin kanssakulkijoihin. Myös siihen, että vastoinkäymisen sattuessa yhteiskunnan turvaverkko estää yksilöä putoamasta pohjalle.

– Paljon puuttuu tänään siitä, mitä järjestäytyneeksi yhteiskunnaksi kutsutaan. Luotettava koulu, hoito ja hoiva. Luotettavat viranomaiset, poliitikot vailla esiintymisvalmennusta, kotiavustajat, jotka puhuvat maan kieltä, poliisit läsnä turvallisilla kaduilla ja muutakin kuin omaa napanöyhtäänsä tuijottavat toimittajat, luettelee Fokus-aikakauslehden kronikoitsija Lars Åberg.

Ihminen kaipaa turvallisuutta

Åberg näkee aikamme kasvavan kaaoksen johtaneen jo vastaiskuun: ihminen etsii järjestystä, suomalaisittain vaikka jonkinlaista oman itsensä ja ulkoisen maailman viisivuotissuunnitelmaa. Ja kun sellaista ei ole annettuna, se tehdään. Resilienssi ei ole jokamiehenoikeus. Tästä on havaintoja kautta maailman.

Kronikoitsija Åberg kertoo havainnoistaan Lontoon Whitechapel Roadin moskeijassa. Hän meni rakennukseen sisään miesten ovesta. Miehet rukoilivat keskenään ensimmäisessä kerroksessa ja ja naiset toisessa, johon he tulivat vain naisille pyhitetyn sisäänkäynnin kautta. Näin se on ollut aikojen alusta.

– Meno oli sellaista, millaiseksi Malmöstä lähtöisin oleva imaami ja muslimivaikuttaja Salahuddin Barakat on tavannut todellisuuden kuvata: islamin mukaan sukupuolia on kaksi ja niiden vuorovaikutus on oltava minimaalista.

Uusi järjestys valuu koko yhteiskuntaan

Sukupuolierottelu näkyy toisinaan jo Ruotsin kaduilla mielenosoituksissa. Jonon kärjessä marssivat miehet ja naiset tulevat sitten jossain siellä jonon jatkona, ”jälkijunassa”. Turvallisuus ja järjestys tarkoittavat paluuta menneeseen, jos modernilla länsimaisella yhteiskunnalla ei ole tarjota selkeitä eväitä olemiseen ja elämiseen.

Åberg ottaa esille myös vasemmistopuolueen erään Tukholman alueen osaston helmikuisen kokouskutsun, joka sekin ehkä henkii jotakin maailmamme tilasta: klo 17.30–18.00 kokoustila on jaettu kahtia erillisiä esikokouksia varten. Toisella puolella naiset ja muunsukupuoliset keskustelevat turvallisessa ympäristössä kokoustekniikoista. Miehet kokoontuvat omalla puolella keskustelemaan siitä, kuinka poistaa kokoustekniikan vaikutukset vuosikokouksen kulkuun.