2 000 turvapaikanhakijaa käväisi Filipstadin pikkukaupungissa- muodostui varjoyhteiskunta, kaupunki kaupungin sisälle

RUOTSI | Vuonna 2015 Filipstadiin majoitettiin vastoin kaupungin tahtoa 2 000 turvapaikanhakijaa. Dagens Nyheterin kolumnisti palasi lapsuutensa maisemiin osallistuakseen poliisin suojaamalle turvakävelylle kaupungin keskustassa. Perillä odotti yllätys: isovanhempien huvilasta oli tehty moskeija eikä kylillä näkynyt ketään.

Filipstad on ollut maahanmuuttokeskustelun polttopisteessä viimeiset kuusi vuotta. Sitä on pidetty konkreettisena esimerkkinä Ruotsin pieleen menneestä maahanmuuttopolitiikasta ja se totaalisesta romahduksesta. Kaupunki jopa mainittiin vuonna 2017 pakolaismusikaalissa kaikkein eniten helvettiä muistuttavana paikkakuntana Ruotsissa.

Suuren pakolaisaallon tuoksinassa muuttotappiosta kärsivään Filipstadiin asutettiin 2 000 turvapaikanhakijaa. 10 000 asukkaan kaupunkiin. Mikään kaupunki ei voi selvitä moisesta, eikä selvinnyt myöskään Filipstad.

Kaupunkiin muodostui varjoyhteiskunta, kaupunki kaupungin sisälle. Maahanmuuttajat ja alkuperäisasukkaat tuijottelivat toisiaan torilla. Ruotsin Rikostutkimuskeskuksen selvityksestä kävi ilmi, että 40 prosenttia kaupungin asukkaista pelkäsi poistua asunnostaan pimeän tultua. Korkeampaa lukua ei ole mitattu edes ongelmalähiöissä.

”Vain punainen matto lattialla”

Toimittaja ja kirjailija Alex Schulman palasi lapsuutensa maisemiin luettuaan netistä kaupungissa järjestettävästä turvakävelystä. Asukkaat voivat vaellella poliisit turvanaan kaupungin keskustaa ristiin rastiin. Schulmanin mukaan ainoa vastaava aikuisille järjestetty turvaoperaatio on tapahtunut jengiväkivallan ja avoimen rikollisuuden leimaamassa Göteborgin Nordstanissa.

Ennen iltakävelyä toimittaja astuu sisään isovanhempiensa entiseen huvilaan, jossa hän on viettänyt pitkiä aikoja lapsuudessaan. Talo on ulkoisesti ennallaan mutta sisällä ovat puhaltaneet muutoksen tuulet:

– Katson olohuoneeseen, jossa isoäiti kerran istui kumartuneena kirjan ääreen ja isoisä tuijotti mamman vieressä nojatuolissa illan uutislähetystä. Kunnes kyllästyi uutisissa kuulemiinsa typeryyksiin ja painui pehkuihin. Huonekaluja ei ole enää, vain punainen matto lattialla. Ja matossa Mekan suuntaa osoittavat nuolet. Hallissa oli ennen kukkia vaasissa mutta nyt tilaa hallitsevat arabiankieliset kirjoitukset seinillä ja kirjahylly, jossa on kymmenittäin Koraaneja. 12 000 teoksen kirjasto on muuten tyhjä, ainoastaan puhujapönttö odottaa imaamia ja rukoilijoita.

Väki lähti mutta pelko jäi

Turvakävelylle kokoontui kolumnistin lisäksi parikymmentä kaupunkilaista, kaksi poliisia sekä kaupungin turvallisuuspäällikkö. Kävelyn aikana joukko tapaa ulkona kaupungilla yhden ihmisen, joka hänkin katoa sisälle poltettuaan tupakkansa. Toimittaja tajuaa hiljalleen, mistä on kyse: Aika on taas muuttunut ja menneestä on jäänyt jäljelle vain pelko.

Asukkaat ovat nimittäin taas lähteneet. Ensimmäisen kerran 1980-luvulle tultaessa ja nyt taas uudelleen. Vastoin kaupungin tahtoa paikkakunnalle asutetut ovat äänestäneet jaloillaan ja oma-aloitteisesti muuttaneet muualle. Kaikki on tapahtunut vieläpä erittäin nopeasti.

Pakolaisena maahan saapunut väki on siirtynyt suurkaupunkeihin, joissa he uskovat voivansa paremmin toteuttaa unelmansa. Jäljelle ovat jääneet alkuperäiset asukkaat, jotka eivät vieläkään uskalla mennä ulos.