Hiilamo pysäyttäisi populistit lasten koulutuksella ja internetin sääntelyllä

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo hätkähdyttää Etelä-Suomen Sanomien kirjoituksessaan. Hän esittää lasten koulutusta ja sosiaalisen median sääntelyä populistien pysäyttämiseksi. Hiilamo esittää käytännössä yhden poliittisen sektorin ajatusten sensurointia ja on samaan aikaan huolissaan lehdistönvapaudesta. Päätoimittaja Matias Turkkila kommentoi Hiilamon kirjoituksen ristiriitoja.

Kansainvälisestä sosiologiyhdistyksen maailmankongressista Suomeen palannut Hiilamo pitää ongelmallisena sosiaalista mediaa, joka ”tarjoaa mahtavan keinon puhaltaa tuulta kytevään nuotioon”. Some tarjoaa hänen mukaansa nopean mahdollisuuden ”tunnepohjaisiin reaktioihin, jotka lietsovat kiihkeää ja henkilöön käyvää keskustelua”.

Huoli oli ollut sosiologien kongressissa yhteinen. Noin 5000 osallistujan suurin huolenaihe viikon kestäneessä tapahtumassa oli populismin nousu.

Hiilamo näkee populismin tien päässä lehdistönvapauden rajoitukset ja oikeuslaitoksen politisoitumisen.

– Tämän tien päässä valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista, Hiilamo toteaa ESS:ssä viitaten Unkariin ja Puolaan.

Ratkaisuksi Hiilamo esittää muun muassa lasten koulutusta ja sosiaalisen median sääntelyä.

– Vihdoin eri puolilla maailmaa – viimeksi Isossa-Britanniassa – on herätty siihen, että sosiaalista mediaa on säänneltävä. Sääntely lienee välttämätön, muttei riittävä ratkaisu demokratian pelastamiseksi, Hiilamo toteaa.

– Sosiaalisen median keskustelukulttuuri kaipaa täysremonttia, jonka pitäisi alkaa jo siitä, miten lapsia opetetaan kirjoittamaan ja miten aikuisten tehtävä on toimia hyvänä esimerkkinä myös sosiaalisessa mediassa.

Toimittajan kommentti

Hiilamon kirjoituksen lukeminen saa aikaan tyypertyneen olon, monestakin syystä.

On ensinnäkin jonkin verran masentavaa, että Suomessa arvostusta nauttiva professori katsoo asiakseen yrittää torpata kokonaisen poliittisen lohkon toiminnan.

Eikä sekään erityisen mieltäylentävää ole, että tuhansien hänen kaltaistensa joukko pohtii viikon otsa rutussa vastausta kysymykseen: miten estää tiettyä poliittista liikettä puhumasta ja toimimasta.

Hiilamo itse toteaa sosiologien perustehtävän olevan yhteiskuntien ymmärtäminen ja selittäminen. Mutta samalla hän lietsoo toimintaan, jolla ei ole mitään tekemistä kummankaan kanssa. Hän vaatii yhteiskunnan muuttamista, mutta yhteiskunnan muttaminen ei ole ymmärtämistä eikä selittämistä.

Hiilamo toimii kuten poliittinen aktivisti. On tavattoman vaikeaa pitää aktivistia kyvykkäänä reiluun ja riippumattomaan yhteiskunnalliseen analyysiin. Tämä on sääli, koska Hiilamo on aiemmin esittänyt hyödyllisiä havaintoja globalisaation aiheuttamista todellisista ongelmista.

Hiilamo kirjoitti 2016 HS:ssä siitä, miten suomalainen duunari, erityisesti duunarimies, on ajettu todella ahtaalle, ja miten Suomen teollisuuden romahdus murtaa keskiluokan selkärankaa. Tällaisessa pohdinnassa on totuutta. Käsittämätöntä on se, miksi Hiilamo haluaa vaientaa tästä murroksesta kumpuavat äänet.

On ylipäätään epäselvää, miksi suomalaisen duunarin pitäisi olla riemuissaan päätöksistä, joilla entisestään rampautetaan hänen työpaikkansa toimintamahdollisuuksia. Politiikan punavihreä lohko on susilaumana kaiken sen kimpussa, joka pitää duunarin perheen leivässä. Riemuitako duunarin pitäisi, kun vihreät toukohousut läimivät nurin valmistavan teollisuuden sekä korottavat asumisen, liikkumisen ja energian hintaa?

Lopuksi: standardiargumentti populistisen vaaran korostamiseksi on vedota siihen, että populismi tuhoaa lehdistövapauden. Hiilamo ei ilmeisesti näe mitään ongelmaa siinä, että tällaisen tulevaisuudessa leijuvan kuvitteellisen uhan torjumiseksi hän on valmis luopumaan kansalaisten mielipiteenvapaudesta tänään. Tiedoksi: lehdistönvapaus on osa mielipiteenvapautta. Lehdistövapaus kumpuaa kansalaisten mielipiteenvapaudesta, ei toisinpäin. Oloissa, jossa estetään kansalaisten sananvapaus, ei määritelmällisesti voi olla vapaata mediaa.