Immonen: Mäenpään syytesuojan säilyminen takaa kansanvallan toteutumisen

Eduskunnassa keskusteltiin tänään valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevasta pyynnöstä asettaa perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää syytteeseen valtiopäivillä pitämästään puheesta. Mäenpään tapausta käsitellyt perustuslakivaliokunta päätyi esittämään mietinnössään syyttämisluvan myöntämistä eduskunnalle. Mietintöön sisältyy viiden kansanedustajan allekirjoittama vastalause. Syyttämisluvasta äänestetään perjantaina täysistunnossa.

Perussuomalaisten valiokuntaryhmän valiokuntavastaava, kansanedustaja Olli Immonen pitää Juha Mäenpään tapausta historiallisesti poikkeuksellisena sekä juridisesti monitulkintaisena.

– Juridisista näkemyseroista johtuen asiassa ei saavutettu perustuslakivaliokunnassa yksimielisyyttä. Perussuomalaiset jättivät yhdessä kahden kokoomuslaisen jäsenen kanssa mietintöön vastalauseen, jonka mukaan syyttämislupaa ei tule myöntää.

Immosen mukaan kansanedustajan syytteeseen asettamiseksi perustuslain mukaan vaadittava äänten korkea määräenemmistö 5/6 osoittaa, että kansanedustajan menettelyn täytyy olla oikeudellisesti arvioiden erittäin raskauttavaa, jotta syytelupa voitaisiin antaa.

– Asian arvioinnin kannalta merkitystä on sillä, miten törkeästä rikoksesta saattaa olla kysymys, ja mikä olisi siitä odotettavissa oleva rangaistus. Mitä lievempi rangaistus asiassa olisi odotettavissa, sitä vähemmän aiheellista on, että asiaa ryhdytään oikeudessa käsittelemään. Mäenpään tapauksessa on arvioitu, että rangaistus olisi joitakin päiväsakkoja, jos hänen katsottaisiin oikeudessa ylipäänsä syyllistyneen rikokseen.

Kansan näkemykset välityttävä päätöksentekoon

Immonen pitää tärkeänä, että edustuksellisessa demokratiassa kansalaisten näkemykset välittyvät päätöksentekoon heidän edustajiensa kautta.

– Kansanedustajien tehtävä on edustaa valitsijoitaan ja puhua heidän puolestaan. Se on kansanedustajien juridinen oikeus ja moraalinen velvollisuus. Puuttuminen edustajien puheoikeuteen on aina vakava riski kansanvallalle. Siksi on tärkeää, että eduskunnalla on perustuslain mukaan valta halutessaan myös estää edustajia joutumasta syytetyksi valtiopäivätoimistaan, Immonen sanoo.

Kansanedustajalla laaja puhevapaus

Perustuslain mukaan kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus puhua vapaasti kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä. Kansanedustajalla on oikeus vapaasti arvostella suoritettuja toimenpiteitä sekä tuoda esille epäkohtia tai muita seikkoja, joiden esittämistä hän pitää maan edun vaatimana.

Immonen muistuttaa, että kansanedustajan puhevapautta on perinteisesti pidetty varsin laajana.

– Perustuslaissa säädetty kansanedustajan puhevapaus valtiopäivillä nauttii tavallista vahvempaa oikeudellista suojaa. Sen osoittaa kansanedustajan syytesuoja ja syytteeseen asettamiseksi vaadittava äänten korkea määräenemmistö. Viime kädessä eduskunta päättää syytesuojan murtamisesta äänestämällä.

– Poliitikon sananvapaus on korostettu, kun kysymys on poliittisesta puheesta. Suojaamalla poliitikon sananvapautta suojataan samalla moniarvoisen demokratian toteutumista. Poliittista puhetta ei tule rajoittaa ilman erityisen raskaita ja pakottavia syitä, Immonen sanoo.

Sananvapauden rajat ovat epäselvät

Mäenpään tapauksen yhteydessä on jälleen käyty keskustelua siitä, missä kulkevat sananvapauden rajat. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on aiemmin peräänkuuluttanut, että niin sanotulle vihapuheelle olisi näkyvästi asetettava rajat.

– Joidenkin tahojen mielestä sananvapauden rajat tulisi määritellä rikosoikeudellisten prosessien kautta. Rikosoikeudellisten keinojen on oltava poissuljettu tapa sananvapauden rajojen määrittelyssä. Mäenpään tapauksen yhteydessä on syytä korostaa, että myöskään kansanedustajan parlamentaarisen immuniteetin murtamista ei ole tarkoitettu sanavapauden rajojen testaamiseen, Immonen sanoo.

– Sananvapautta koskevan lainsäädännön tulisi olla selkeää, täsmällistä ja tarkkarajaista. Valitettavasti tällä hetkellä hyväksytyn ja kielletyn puheen rajaa ei ole määritelty tarkkarajaisesti lainsäädännössä. Esimerkki selkeästä rajasta olisi väkivallalla uhkaaminen.