Järjestäytynyt rikollisuus riistäytynyt hallinnasta länsinaapurissa – Suomen on vältettävä Ruotsin virheet

Aiemmin hyvinvointivaltion mallimaana ja Pohjois-Euroopan lintukotona tunnetusta Ruotsista on muutamassa vuodessa tullut yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista, jossa autot palavat, kranaatit räjähtelevät ja katujengien väliset aseelliset välienselvittelyt ovat arkipäivää.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Teemu Saukoniemen mukaan Suomessakin on todella syytä tarkkaan seurata, ettei Ruotsissa jo useamman vuoden jatkunut huolestuttava kehityssuunta rantautuisi Suomeenkin.

– Suomi on pidettävä sellaisena yhteiskuntana, että viranomaisilla pysyy tilanne hallinnassa, ei pelkästään poliisin vaan kaikkien viranomaisten hyvässä yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa. Työtä on tehtävä päivittäin sen eteen, että luottamus poliisin ja eri yhteiskuntaryhmien välillä säilyisivät hyvinä, Saukoniemi sanoo.

Poliisille annettava riittävät resurssit

Nimenomaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan voidaan parhaiten taistella rikostiedustelulla sekä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä. Myös tutkintatoimenpiteillä pystytään vaikuttamaan eri rikollisryhmien johtohenkilöihin ja saamaan takaisin näiden rikoksistaan saamaansa rikoshyötyä.

Poliisi tekee päivittäin ennaltaehkäiseviä toimia yhdessä muiden viranomaisten kanssa ja puuttuu mahdollisiin ongelmatilanteisiin ennen kuin ne ehtivät kärjistyä. Jotta poliisi voisi jatkossakin vastata kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden haasteisiin, on sille turvattava myös riittävät voimavarat.

– Poliisien määrällä voidaan suoraan vaikuttaa ennaltaestäviin toimiin ja ne auttavat myös pitkäkestoisissa tutkinnoissa, Saukoniemi toteaa.

Neljäntyyppisiä jengejä

Saukoniemi ei omasta puolestaan halua ottaa kantaa siihen, miksi tilanne on Ruotsissa päässyt näin pahaksi, sillä asiaan liittyy monenlaisia näkökohtia ja Ruotsissa siitä on tehty paljon tutkimuksiakin. Rikollisryhmiä on monentyyppisiä ja niihin kuuluu sekä erilaisista etnisistä taustoista tulevia ihmisiä kuin kantaväestöäkin.

– Ruotsalaiset järjestäytyneet rikollisryhmät voidaan karkeasti jakaa neljään eri tyyppiin: klaanityyppiset etnisyyteen ja sukuihin perustuvat ryhmät, katujengit, joissa on paljon nuoria ja myös kantaväestöä mukana, moottoripyöräjengit sekä ammattirikollisten tiettyyn rikostyyppiin keskittyvät jengit, jotka tekivät aikoinaan esimerkiksi arvokuljetusten ryöstöjä, kertoo Saukoniemi.

Kierre johtanut ”no go -alueiden” syntymiseen

Saukoniemen mukaan syrjäytyminen on perimmäinen syy siihen, miksi yksittäiset henkilöt ajautuvat erilaisten rikollisryhmien jäseniksi.

Ruotsiin on syntynyt jo alueita, jotka ovat viranomaisten näkökulmasta hankalia paikkoja. Niiden syntymiseen on johtanut pidempi kierre, ja kun järjestäytynyt rikollisuus on saanut niissä yhä enemmän jalansijaa, on niistä tullut alueita, joissa paitsi poliisin myös muiden viranomaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden on hankala toimia.

– Ryhmissä on edustettuina useampia kansallisuuksia. Viimeisimpien tutkimusten mukaan ryhmissä on ollut edustettuna sekä ensimmäisen että toisen polven maahanmuuttajia, mutta ryhmiin kuuluu kantaväestöäkin. Esimerkiksi arvokuljetusryöstöihin erikoistuneiden ammattirikollisjengien jäsenissä oli paljon entisen Jugoslavian alueelta tulleita henkilöitä, Saukoniemi mainitsee.

Laittomien aseiden määrä kasvanut Suomessa

Ruotsin tilannetta mietittäessä on Saukoniemen mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Nuorella sukupolvella pitää olla muita vaihtoehtoja kuin järjestäytynyt rikollisuus.

– Ruotsissa on ollut keskustelua esimerkiksi ampuma-aseiden kantamisesta annettujen rangaistusten koventamisesta, ja sitä pitäisi meilläkin seurata, millaisia vaikutuksia sillä Ruotsissa on. Sitä en osaa sanoa, ovatko rangaistukset täällä Suomessa oikealla tasolla vai eivät, mutta laittomia aseita takavarikoidaan täälläkin yhä enenevässä määrin.

– Erityisestävyydellä voidaan mahdollisesti vaikuttaa impulsiivisiin väkivallantekoihin. Katuväkivalta ei täällä ole missään tapauksessa samalla tasolla kuin Ruotsissa, sanoo Saukoniemi.

Järjestäytyneet rikollisryhmät pyrkivät saamaan toiminnallaan taloudellista hyötyä esimerkiksi huumekaupan avulla. Pidemmällä aikajänteellä ne pyrkivät vaikuttamaan myös koko yhteiskunnan rakenteisiin. Varsinainen rikoshyödyn saaja voi olla kaukanakin esimerkiksi siitä tasosta, joka osallistuu rikoksen tekemiseen liikuttamalla tiettyä huumausaine-erää.

Lintukodosta helvetin esikartanoksi

Ruotsissa ammutaan aseilla suhteellisesti enemmän ihmisiä kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa. Tanska palautti rajavalvonnan Ruotsin rajalle sieltä tulevien pommiräjäyttäjien vuoksi, ja autojen tuhopoltot ovat lähes päivittäisiä.

Viime vuonna Ruotsissa tehtiin 162 räjäytysiskua, yli kolmesataa ampumista ja lähes 1 900 alle 18-vuotiaisiin kohdistunutta ryöstöä ja pahoinpitelyä. Niin uhrit kuin tekijätkin ovat yhä nuorempia, nuorimmat 11-vuotiaita.

Avoin huumausainekauppa rehottaa, ja raiskaukset kohdistuvat myös lapsiin. Kilpailevat jengit toimivat täysin muista ihmisistä piittaamatta.

– Poliisi ja pelastuslaitos eivät uskalla mennä kriisialueille yksin. Gettoutuminen ja slummiutuminen johtavat yhä enemmän jengien valtaan. Monet muuttavat pois noilta alueilta. Ruotsin hallitus on kuitenkin ollut asiasta hyvin hiljaa, kertoo perussuomalaisten poliisikansanedustaja, rikosylikonstaapeli Veijo Niemi.

Hallitus vaikenee

Sveriges Televisionin (SVT) toimittaja kysyi hiljattain Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenilta, millaista vastuuta hän ja Ruotsin hallitus aikovat kantaa lisääntyneestä vakavasta väkivallasta.

Löfven yllätti kuulijat sanomalla, ettei vakava väkivalta hänen aikanaan ole Ruotsissa lisääntynyt.

– Pääministerin vastaus kuvastaa Ruotsin hallituksen linjaa, jota myötäilevät kriminologian professorit kertovat, että asioita ei riittävällä tasolla ole tutkittu. Kun heille osoitetaan ongelma-alueita ja maahanmuuttokeskittymiä, kommentti on, että ei ole tärkeää tietää, ovatko maahanmuuttajat yliedustettuina, Niemi sanoo.

Lehdistön otsikkoparadoksi

Huolestuneita ja asuinpaikallaan pelkääviä ihmisiä leimataan trolleiksi, populisteiksi ja pelottelijoiksi. Myös mediat ovat ristiriitaisessa tilanteessa tapahtumista uutisoidessaan. Lehdissä vallitsee otsikkoparadoksi: ”Neljä autoa syttyi palamaan” ja ”Jokin räjähti” ovat tyypillisiä otsikoita ruotsalaisissa lehdissä.

– Tunnetusta ruotsalaisesta poliisista tehtiin tutkinta, kun hän oli suljetussa tilaisuudessa asiallisesti analysoinut joukkoraiskausta myös kulttuurisena ilmiönä ja nähnyt poliisin päätehtäväksi kansalaisten suojelun. Ja että ensimmäisiä rikollisuudesta kärsijöitä ovat kriisialueiden muut maahanmuuttajat, Niemi kertoo.

Maahanmuuttajataustasta halutaan vaieta

Ruotsin rikollisuutta käsittelevää Tino Sanandajin kirjoittamaa ”Massutmaning”-kirjaa kieltäydyttiin ottamasta kirjastoihin, koska sen esiin nostamat tilastot viittasivat joidenkin mielestä rasismiin.

Kirjassa mainittiin muun muassa vakavista rikoksista tuomituista ulkomaalaisten osuudeksi 53 prosenttia, ja kerrottiin että rikollisjengeihin kuuluvista 76 prosentilla oli maahanmuuttajatausta. Kirjan mukaan 54 prosenttia maahanmuuttajista ei käy töissä ja maahanmuuttajat nostavat 60 prosenttia kaikista sosiaalituista.

– Kirjoittajan mukaan 80 prosenttia ruotsalaisista sanoo kannattavansa monikulttuurisuutta, mutta 80 prosenttia sanoo, ettei itse tee sosiaalista yhteistyötä ei-länsimaisten maahanmuuttajien kanssa. Eriytyminen on konkreettista, eivätkä toisen polven maahanmuuttajat ole integroituneet, Niemi toteaa.

Poliisi on akatemisoitu

Vuonna 2015 toteutettiin Ruotsin poliisijärjestelmän yhdistäminen. Uutta järjestelmää on kritisoitu lähipoliisimallin muuttamisesta toimistojohtoiseksi, vaikka toisin piti käydä. Huomattavan paljon poliiseja on eronnut tehtävästään.

Eräs eronnut kertoi syyksi sen, ettei poliisi saa olla poliisi vaan hoitaa enää vain hallinnollisia tehtäviä. Erään toisen kokeneen poliisin mukaan poliisi on akatemisoitu, vaikka poliisin työ on käsityötä.

– Työmatkat ovat samalla pidentyneet ja työ no-go-alueilla on muuttunut hengenvaaralliseksi. Ongelma-alueilla poliisi on myös voimaton, kun todistajat eivät uskalla puhua koston pelossa. Eräältä paikallista huumausainekauppaa paljastaneelta on kostoksi poltettu peräjälkeen jo neljä autoa.

– Rikosilmoituksesta yleinen lopputulema on ”tutkinta lopetettu” -ilmoitus. Aito lähipoliisitoiminta varmaankin hillitsisi rikollisuutta. Ruotsin ongelmalähiöissä sitä on vaikea enää toteuttaa, sanoo Niemi.

Tuomioiden koventaminen ei auta

Muutama kuukausi sitten Ruotsin hallitus julkaisi 34-kohtaisen ohjelman rikollisuuden torjumiseksi. Ohjelmaan kuuluu rikollisten seurantaa, yhteistyötä vartijoiden kanssa, kameravalvonnan ja poliisien määrän lisäämistä, todistajien suojelua, sosiaalisia toimintaorganisaatioita, koventuneita rangaistuksia ja niin edelleen.

Ihmetystä on herättänyt, että maahanmuuttajia ja heidän keskittymiään ei ohjelmassa mainita sanallakaan.

– Samanaikaisesti 14 poliisipäällikköä kertoi kokemuksiinsa pohjaten, että tuomioiden koventaminen ei auta jengirikollisuudessa. Tilalle tulee aina uutta, Niemi toteaa.
Ruotsin hankala taloustilanne nousee ohjelman toteuttamisen ongelmaksi. Vielä vuonna 2011 Ruotsin valtiovarainministeri kuvasi maataan rikkaaksi ”Euroopan tiikeritaloudeksi”, mutta nyt on syntynyt paljon lisäkustannuksia uusista poliiseista, oikeudenkäynneistä, vankeus- ja valvontatoimista sekä maastapoistamisista. Monet kunnat, jotka ottivat vastaan runsaasti pakolaisia, ovat nyt syvissä vaikeuksissa.

Tosiasiat on tunnustettava

Kun mietitään syitä ja seurauksia, eivät tosiasiat saa olla tabuja. Vuosina 2008-2015 pakolaisten vastaanotto Ruotsissa oli Euroopan suurinta suhteessa väkilukuun.

Maailmassa on paljon maita, joissa kilpailevien heimojen sekä uskonnollisten tai etnisten ryhmien väliset kriisit ovat jatkuneet vuosisatoja, eikä loppua näy. Ruotsiin on nyt syntynyt alueita, joissa tällaiset tilanteet vallitsevat.

– Monet Ruotsin kriisialueilla asuvat näkevät toivottomaksi sen, että alueet palaisivat entiselleen, Niemi sanoo.

Maahanmuuton alueellista keskittymistä vältettävä

Ruotsin poliisin operatiivinen johtaja kehotti neljä vuotta sitten Suomea välttämään maahanmuuttajien keskittymistä omille alueilleen. Ruotsin tilannetta hän piti erittäin vaikeana.

Ruotsin ”poliittisesti korrekti” linja ummistaa silmät tosiasioilta ei saa tulla Suomeen. Malmön, Göteborgin ja Tukholman ongelma-alueiden väkivalta esitetään Ruotsissa pääosin sosioekonomisena ongelmana, josta on täysin häivytetty eri kulttuurien uskonto-, etupiiri-, kosto-, suojeluraha- ja kunniataustat.

– Tilastollisesti pahimmat ongelma-alueet ovat kuitenkin maahanmuuttajakeskittymiä. Yksi keskittymä ei tosin ole ongelmallinen: Haparanda. Se kertonee jotakin kulttuurin merkityksestä. Ruotsin hallituksen ”bortförklaring”, jossa selitetään pois ongelmat ja muutetaan ne vainoharhaisuudeksi, ei saa tulla Suomeen. Fokus vain rajojen valvonnasta on kohdistettava siihen, että Ruotsiin syntyneiden kaltaisia ongelma-alueita ei Suomeen synny, kertoo Niemi.