Kiuru tarjoilee tajunnanvirtaa, Marin ja Ohisalo puhelevat puuta heinää – ministereiltä ei saa enää kysymyksiin vastauksia, puhekouluttajakin ihmettelee: ”Vaikea saada selvää, mikä on pointti”

Mitä pidemmälle koronaepidemia Suomessa etenee, sitä sekavammaksi ja hämärämmiksi ministerien puheet muotoutuvat. Pääministeri Sanna Marinin johtaman hallituksen useat ministerit ovat vajaan puolentoista vuoden aikana hioneet huippuunsa taidon, jossa puhutaan paljon, mutta informaatiota ei saada lisää.

Erityisen hyvin kysymyksien väistely näkyy eduskunnan kyselytunneilla. Kyselytunti on Suomen poliittisen keskustelun tärkein foorumi, jossa kansanedustajilla on tilaisuus esittää kysymyksiään ministereille.

Kuluneen vuoden aikana on kuitenkin nähty, että vastauksia ei yleensä saa. Kyselytunneilla syntyykin helposti vaikutelma, että kysymyksen esittäjä ja vastaaja puhuvat täysin eri asioista.

Koponen turhautui ministeri Tuppuraiselle

Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen on tiedustellut useita kertoja Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiselta (sd.), mitä tapahtuisi, jos Suomi ei hyväksyisi EU-tukipakettia.

Helmikuussa Koponen vaati eduskunnassa Tuppuraiselta vastausta kysymykseen, erottaisiko EU Suomen unionista vai mentäisiinkö takaisin neuvottelupöytään, jos Suomi ei hyväksyisi elvytyspakettia.

Tuppurainen ei ollut halukas vastaamaan kysymykseen. Sen sijaan hän alkoi puhua laveasti tavoitteista ja yhteisten ratkaisujen etsimisestä.

– Suomi lähti tähän neuvotteluun omine tavoitteineen ajatuksena edistää siellä niitä eväitä, joita suuri valiokunta meille antoi. Me halusimme pienentää avustusmuotoisen tuen määrää, tässä onnistuimme, ja me halusimme tuoda ehdollisuutta tähän kokonaisuuteen, muun muassa tämän oikeusvaltioehdollisuuden, ja siinä onnistuimme. Halusimme myös rajata Suomen vastuut tarkasti, ja sekin onnistui. Ei Suomi lähtenyt näihin neuvotteluihin kaatamaan tätä pakettia, Tuppurainen puheli.

Ministerin vastauksesta myös loppuosa oli samaa puuta heinää.

– Palautan mieliin sen, missä tilanteessa tätä kokonaisuutta neuvoteltiin, mistä täällä edustajat aiemmin ovat puhuneet. Olimme keskellä koronapandemian pahinta vaihetta, jopa EU:n yhtenäisyys oli pelissä, ja ei Suomi halunnut tätä venettä lähteä keikuttamaan, vaan rakentamaan yhteistä eurooppalaista ratkaisua. EU löytää aina ratkaisut silloin, kun tiukka paikka tulee, ja Suomi on mukana näitä ratkaisuja etsimässä, Tuppurainen jaaritteli.

Ei ihme, että Koponen on harmissaan.

– Olen kolme kertaa yrittänyt saada ministeri Tuppuraista vastaamaan kysymykseen, mitä tapahtuisi, jos Suomi ei hyväksyisi tukipakettia tällaisenaan. Ministeri ei ole ollut halukas vastaamaan millään kerralla, vaikka tämä on mielestäni melko olennainen kysymys, Koponen ihmettelee.

Risikko sai osuman kiurutuksesta – Halla-aho lohdutti

Kaikilla ministereillä on oma tapansa olla vastaamatta kysymyksiin. Eräs konsti on käyttää vastausaikaa vuolaasti kiittelemällä kysyjää, mikä on aina kätevä tapa kuluttaa puheaikaa.

Ministeriaitiosta erottuu myös selkeästi kolme ministeriä, joiden puheesta voi olla hyvin hankalaa saada selvää: pääministeri Sanna Marin (sd.), sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) sekä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.).

Kiurun poukkoileva puhetyyli eli ”kiuruttaminen” viittaa ilmaisutapaan, joka on samaan aikaan kuivan kapulakielistä ja vailla päämäärää. Kiuruttamisen kohteeksi joutumisesta seuraa usein voimaton ja hämmentynyt olo.

Tällä viikolla eduskunnassa kiurutus osui kokoomusedustaja Paula Risikkoon, joka kysyi perhe- ja peruspalveluministeri Kiurulta melko yksinkertaisen kysymyksen, eli miksei pakkotestejä voitu tehdä jo viime vuonna, kun nähtiin että rajoilta alkaa tulla viruksia.

Kiurun vastaus oli polveilevaa tajunnanvirtaa:

– Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, niin elokuussa on esitetty tartuntatautilain pykälän kokonaiskäyttöönottoa, ja siitä on käyty todella kovaa debattia siitä asti. Tätä debattia on käyty toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ovatko he itsenäisinä viranomaisina tulkitsemassa tätä pykälää sekä kohdennettujen massatestausten että kohdennettujen yksilötestausten osalta samalla tavalla. Minun käsitykseni on, että meillä ei voida juuttua viikoiksi, kuten täällä eduskuntakin toteaa, käymään sitä keskustelua että pannaanko toimeen tätä lainsäädäntöä, estetäänkö viruksen leviämistä kaikin toimin näiden yksittäistenkin henkilöiden osalta jotta tämä pakkotestaus mahdollistuisi, ja sen johdosta on lähdetty nyt siihen, että tuotiin lainsäädäntöesitys tänne. Ja niin kuin täällä on todettu, perustuslakivaliokunta teki sen kannanoton sit viimein, että tuo alkuperäinen elokuussa alkanut keskustelu tän pykälän sisällöstä oli sittenkin juuri niin, että näitä toimivaltuuksia jo nyt olisi toimivaltaisella viranomaisella myös toimia.

– Kiitoksia, mutta minä en kyllä ymmärtänyt tuosta yhtään mitään, Risikko päivitteli.

– Ette ole ainoa, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho komppasi.

Marin taustoittaa ja kertoo jo ennalta tiedettyjä asioita

Pääministeri Marin sanoittaa usein vastauksensa pitkillä taustoituksilla, jolloin puheaika hupenee niiden asioiden ja seikkojen luettelemiseen, mitkä olivat kaikille tiedossa jo etukäteen.

Marinin jaaritteluun on kiinnittänyt huomiota myös entinen liikenne- ja viestintäministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.). Sasin mukaan sekava viestintä heikentää uskottavuutta.

– Pääministeri ei vastaa hänelle tehtyihin kysymyksiin, vaan väistää ne yleisillä tilanne- tai tavoitekuvauksilla, Sasi toteaa.

Marinin taustoittavaa ja tavoitteiden luetteluun keskittyviä ympäripyöreitä vastauksia on kuultu usein eduskunnan kyselytunnilla. Viime viikolla Marin esitti samaa MTV:n Kymmenen Uutisten haastattelussa, jossa pääministeri ei tarjonnut vastausta yhteenkään hänelle esitettyyn kysymykseen.

Marinilta kysyttiin, mihin valmistellut liikkumisen rajoitukset perustuvat. Vastauksessaan Marin sanoi kuvanneensa asiaa aiemmin ja kertoi, että asiaa valmistellaan, minkä lisäksi hän toisti esitetyn kysymyksen. Uutta informaatiota vastauksessa ei ollut.

– Kuten olen aikaisemmin kuvannut, niin hallitus tietenkin valmistautuu ja valmistelee toimia aivan kaikenlaisen tilanteen varalle. Tällä hetkellä tätä valmistelutyötä tehdään, tämän olen useaan kertaan jo tänä keväänä kuvannut. Ja juuri näihin kysymyksiin mitä tässäkin esitettiin, nyt haetaan vastauksia, eli minkälaisista toimista olisi sitten tarpeen vaatiessa kyse, minkä lailla liikkumista pitäisi rajoittaa, mutta korostan sitä, että hallitus ei ole asiaa vielä yhdessä käsitellyt. Ja tämän aika tulee myöhemmin, mutta valmistelutyötä toki tehdään, kuului vastaus ensimmäiseen kysymykseen.

Ohisalo preferoi lempiaiheitaan

Sisäministeri Ohisalo puhuu mielellään lempiaiheistaan, kuten eriarvoisuuden kitkemisestä ja ilmastonmuutoksen torjumisesta. Usein on kuitenkin nähty, että kun kysymys menee mukavuusalueen ulkopuolelle, vastauksia ei tule.

Tammikuussa Ylen A-Talkin puheenjohtajatentissä Ohisalolta kysyttiin yhtä esimerkkiä konkreettisesta julkisen talouden leikkauskohteesta ja sen vuosisäästöstä. Ohisalo inhoaa leikkauksista puhumista, ja se kuului vastauksissa.

– No ensinnäkin sanon sen, että yhtä aikaa nyt tässä kohdassa tarvitaan ne akuutit kriisitoimet, tarvitaan elvytyspolitiikkaa ja tarvitaan niitä rakenteellisia uudistuksia joita hallitus on jo tehnyt, meillähän sote-uudistus etenee hienosti, sosiaaliturvaa uudistetaan, koulutukseen panostetaan ja yhteiskuntaa tehdään jatkuvasti kestävämmälle tolalle, jotta ilmastonmuutosta torjutaan yhtä aikaa, Ohisalo höpötti.

Kysymys, mistä sisäministeri leikkaisi, toistettiin kolme kertaa, mutta vastausta ei saatu. Ohisalo alkoi lopuksi puhua verouudistuksista, vaikka niistä ei kysytty mitään.

Ilta-Sanomien puoluejohtajatentissä Ohisalo joutui myös hankalaan paikkaan, kun häneltä kysyttiin henkilökohtaista näkemystä Greenpeace-aktivistien tempauksesta kiipeillä eduskuntatalon pylväissä sekä puoluetoverinsa, Pekka Haaviston lainvastaisista toimista ministeritehtävässään.

Ohisalo vastaili useita kertoja kysymyksen vierestä, ilmoitti tuomitsevansa väkivallan ja viittasi siihen, että oikeusvaltiossa tuomitaan, kun asioita on tehty väärin. Ilta-Sanomien toimittaja sai lopulta neljännellä kerralla vastauksen, kun Ohisalo totesi, että hän ei kannata Greenpeacen kiipeilyä eduskuntatalon pylväisiin.

Suora ja rehellinen vastaus on paras

Ministerien kieltäytyminen vastaamasta kysymyksiin ei ole ongelmatonta demokratian ja päätöksenteon avoimuuden kannalta. Eduskunnan kyselytunnin tarkoitus on siinä, että kansanedustajat voivat kysellä ministereiltä hallituksen toimista ja arvostella hallituksen politiikkaa. Samalla kyselytunti on kansan ja äänestäjien palvelemista. Eduskunnalla on myös erikseen perustuslaissa säädetty tiedonsaantioikeus.

Vastaavasti kysymyksiin vastaaminen mediassa palvelee äänestäjiä. Erityisesti korona-aikaan tietojen saamisen tärkeys ministereiltä korostuu. Mistä ministerien epäselvät vastaukset sitten johtuvat ja miten nykytilannetta voisi parantaa? Suomen Uutiset kysyi näkemystä ja neuvoja tunnetulta puhetaidon ja retoriikan kouluttaja Antti Mustakalliolta. Hän sanoo seuranneensa ministerien esiintymisiä mediassa ja eduskunnan kyselytunneilla.

– Ministerien vastauksista on välillä vaikea saada selvää, mikä niiden lopullinen pointti on. Vaikka arvostelu on kohdistunut nyt hallituksen ministereihin, en usko että kyse on erityisesti tästä hallituksesta, vaan kyseessä on yleinen ja tunnettu poliitikkojen ammattitauti.

Mikäli poliitikko haluaa vastauksellaan lisätä informaatiota, tulisi se myös näkyä vastauksen rakenteessa.

– Perussääntö on se, että kansalaisia palvelevan vastauksen pitää olla suora ja rehellinen. Joskus vastausta pitää taustoittaa, jotta se käy ymmärrettäväksi. Toisinaan on myös paikallaan esittää vastaukseen varauksia, jos on vaarana, että vastaus voidaan ymmärtää väärin, Mustakallio sanoo.

Puhekouluttaja tietää, että monimutkainen vastaus usein hämää kuulijaa. Mustakallion mukaan epäselvän ja kiertelevän vastauksen antaminen on sinällään taitolaji.

– Tämän lajin parhaimmat osaajat vastaavat aivan pokkana ja erittäin itsevarmasti puhuen asiaan jollakin tavalla liittyvistä asioista ja mahdollisesti vielä monipolvisesti. He eivät vastaa itse kysymykseen, mutta poliitikon itsevarmuus ja vastauksen monipolvisuus voi hämätä niin, että katsoja jää siihen uskoon, että poliitikko vastasi niin kuin pitääkin. Ihmiset helposti syyttävät myös itseään, jos he eivät ymmärrä vastausta.

Pitäisi päästä keskustelemaan oikeista asioista

Mustakallio erottaa kolme erityyppistä tilannetta, joissa poliitikko kieltäytyy vastaamasta esitettyyn kysymykseen.

– Erityisesti hallitusvastuussa poliitikot joutuvat joskus edustamaan sellaisia näkemyksiä, jotka eivät ole heidän puolueensa kannattajakunnalle mieleisiä. Silloin on houkuttelevaa vastata selvää ja suoraa vastausta kiertäen tai puhua kokonaan toisesta asiasta. Toinen tyypillinen tilanne on se, että poliitikko ei yksinkertaisesti tiedä vastausta, mutta sen osoittaminen olisi hänelle epäedullista.

– Kolmas tilanne voi olla se, että jostain syystä vastauksen sisältö on salassa pidettävää tietoa, esimerkiksi käynnissä olevien neuvottelujen tähden mutta poliitikko ei syystä tai toisesta halua sanoa, että ei voi vastata kysymykseen tämän takia.

Mustakallio katsoo, että osallistuvan demokratian ihanne on se, että vallassa olevat poliitikot pitävät kansalaisia hyvin ajan tasalla siitä, miten päätöksiä tehdään ja mitkä ovat päätösten perustelut. Siksi olisi suotavaa, että median esittämiin ja kansalaisia kiinnostaviin kysymyksiin vastataan suoraan ja asiallisesti. Parannettavaa siis olisi.

– Tällöin päästään käymään keskustelua oikeista asioista. Jos kansalaisella on sellainen olo hyvin kiertelevien vastausten jälkeen, että häntä aliarvioidaan, se tunne voi olla aivan ymmärrettävä.

Jos vastaamattomuudelle on hyvä syy, sen voi kertoa

Viime aikoina myös media on kiinnittänyt huomiota ministerien puutteellisiin vastauksiin. Mustakallio pitää tätä asiaankuuluvana median tehtävän suorittamisena.

– On vain hyvä, että media noteeraa sen, jos poliitikot eivät vastaa kysymyksiin suoraan. Tällöin poliitikot myös tietävät, että heidän kiertelyynsä tullaan reagoimaan, ja pahimmillaan heidän kannaltaan tulos voi näkyä vaaliuurnilla.

Pääsääntöisesti poliitikon siis olisi hyvä vastata esitettyyn kysymykseen avoimesti. Joskus silti käsillä voi olla tilanne, jossa poliitikko ei joko osaa tai halua tai vastata hänelle esitettyyn kysymykseen. Mustakallion mukaan tällaisetkin tilanteet on silti mahdollista hoitaa tyylikkäästi.

– Jos vastaamattomuudelle on hyvä syy, sen voi kertoa. Tällöin erityisesti siksi, jos tieto on perustellusti salattua, esimerkiksi luottamuksellisen valmistelun takia. Tällöinkin voi esittää lupauksen siitä, että palaa asiaan heti kun se on mahdollista.

– Parhaiten poliitikko kuitenkin toimii, jos miettii etukäteen, minkälaisia hänelle kiusallisia kysymyksiä voi tulla vastaan ja rakentaa niihin jo hyvissä ajoin vastauksia, jotka eivät ohita kysymystä, mutta joiden takana voi hyvillä mielin seistä.