Suomen rajavalvonnasta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo asettaa Suomen vaaralliseen tilanteeseen. Jos maata kohtaan hyökätään uudenlaisella hybridisodankäynnin muodolla – asemuotoistetuilla väestönsiirroilla – sisäministeri signaloi jo etukäteen antautumista.

Vuoden 2015 siirtolaiskriisi on edelleen tuoreessa muistissa. Miljoonan ihmisen marssi. Eurooppaa perustuksia myöten järkyttäneen massamaahanmuuton analysointia on tehty siitä lähtien. Mitä tuolloin tapahtui?

Myös Naton Euroopan-komentaja, kenraali Philip Breedlove syytti 2016 Syyriaa ja Venäjää asemuotoistettujen väestönsiirtojen käytöstä.

Amerikkalainen sotastategian professori Sean McFate analysoi tätä käsitettä kirjassaan Goliath.

– Ennen elettiin maailmassa, missä valta kasvoi kiväärin piipuista. Näin ei enää ole. Jos Venäjä haluaa epävakauttaa Eurooppaa, sen ei tarvitse uhata sotilaallisilla toimenpiteillä tai Zapad-sotaharjoituksilla kuten Neuvostoliitto aikoinaan teki. Sen sijaan Venäjä on pommittanut Syyriaa ja ajanut kymmeniä tuhansia ihmisiä pakoon kohti Eurooppaa. Siirtolaishyöky käynnisti Euroopan maissa poliittisen kriisin, ajoi Britanniaa lähemmäs Brexitiä ja edisti vallanpitäjiin kohdistuvaa antipatiaa.

McFate kertoo, että militarisoitujen väestönsiirtojen avulla Putinin Venäjä saavutti sen, mihin Neuvostoliitto valtavan kalliilla asearsenaalillaan ei koskaan kyennyt. Syyria ja Venäjä epävakauttivat yhdessä Eurooppaa ja rikkoivat sen yhtenäisyyttä.

– Parhaissa aseissa ei nykyään ole enää luoteja, McFate summaa. Kukaan ei tappele enää konventionaalisin keinoin.

On muistettava sotien muuttunut luonne. Sellaisia sotia, joihin kylmän sodan aikana varauduttiin, ei enää ole. Uusi sodan muoto on maskirovkaa – vaivihkaista, viattomaksi tekeytyvää petosta. Pahantekijä ei saavu enää helposti tunnistettavassa univormussa.

Samoin huippuyliopisto MIT:n professori Kelly Greenhill valottaa ilmiötä kirjassaan Weapons of Mass Migration (suom: ”joukkotuhomassamuutto”). Greenhill on tunnistanut kymmenittäin tapauksia, joissa pahimmillaan miljoonien ihmisten virtoja on ohjailtu. Tarkoituksena on pakottaa vastaanottajamaan poliittinen johto toimimaan halutulla tavalla.

Kiristys perustuu lupauksiin siitä, että jos poliittinen johto suostuu vaatimuksiin, ihmisvirta katkeaa.

Kansainvälisen politiikan manööverit uhmaavat usein arkijärkeä. Niin nytkin. Greenhillin mukaan vastaanottajamaan sitoutuneisuus liberaalien demokratioiden periaatteisiin kasvattaa kiristyksen onnistumisen todennäköisyyttä. Samoin käy, mikäli syntyy voimakas muuttoliikettä kannattava tai vastustava liike.

Hankalin tilanne kohdemaan johdon kannalta syntyy, kun osa kansasta vastustaa ja osa kannattaa tulijavirtaa voimakkaasti. Poliittinen johto ei voi tehdä mieliksi kummallekaan leirille ilman, että toinen loukkaantuu verisesti. Kiristys perustuu juuri tähän kyyniseen matematiikkaan.

Professori Greenhill huomauttaa, että hyvää tarkoittavat ihmisoikeusaktivistit tulevat usein tahtomattaan edistäneeksi kiristäjän asiaa. Samoin korkeaa moraaliaan korostavat poliitikot. He jäävät lupaustensa panttivangeiksi, ja kun maan etu asettuu ristiriitaan tulijoille oletettujen humanitaaristen vaateiden kanssa, ei heillä ole enää luonnollista perääntymistietä.

Täydellinen ehdottomuus johtaa harvoin kansainvälisessä politiikassa hyvään lopputulokseen. Suomenkin olisi tärkeää miettiä, minkälaista signaalia se ulkovalloille tällä hetkellä lähettää.

Perjantaina Ohisalo kertoi kantanaan, että kansainvälisen oikeuden mukaan Kreikan pitäisi ottaa turvapaikkahakemukset vastaan. Hän vastasi myöntävästi myös MTV3:n esittämään kysymykseen: ”Jos Suomen itärajalla olisi vastaava tilanne, ottaisiko Suomi vastaan turvapaikanhakijoita?”

Ohisalo käytännössä viestittää, että Suomi ei puolustaudu, mikäli maahan kohdistuu tahallaan aiheutettu väestönsiirto. Sisäministerin härkäpäisyys saattaa Suomen vaaralliseen tilanteeseen. Tiedämme, että ministereiden puheita kuunnellaan myös rajojemme ulkopuolella.

Poliittinen kenttä on tässä asiassa jakautunut. Presidentin, pääministerin ja jopa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) kannat poikkeavat sisäministeri Ohisalon kannasta.

Sisäministeri pitää kiinni kansainvälisten sopimusten täsmällisestä kirjaimellisesta muodosta, mutta kun korostetaan muotoa sisällöin sijaan, jätetään huomiotta niiden oikeushyvien toteuttaminen, mitä sopimuksilla ylipäätään haetaan. Jos rajaton maahantulo sallitaan, turvapaikkajärjestelmä kaatuu automaattisesti.

Realiteetti on, että hallituspaikastaan huolimatta vihreät on haastajan asemassa. Ohisalon kokemattomuus näkyy, ja hän jää jatkuvasti valovoimaisemman pääministeri Sanna Marinin (sdp.) jalkoihin. Tämän ei saisi nyt antaa vaikuttaa. On toki niin, että mikäli tarkastellaan ainoastaan vihreiden lyhytaikaisia puoluetaktisia etuja, härkäpäisyys on syistä heille itselleen perusteltua. Mutta hinta Suomelle on hyvin raskas, ja voi johtaa arvaamattomiin, negatiivisiin lopputuloksiin.

Viestittämällä jakautuneesta näkemyksestä hallituksen sisällä, Suomen rajavalvonnasta ja sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Ohisalo lähettää tällä hetkellä seuraavaa viestiä maailmalle:

”Mikäli Suomeen kohdistetaan asemuotoistetulla massasiirtolaisuudella toteutettu hybridioperaatio, sisäministeri ei aio puolustaa maata rajojen sulkemisella. Kaikki tulijat otetaan vastaan, koska ministeri on kasvojen menettämisen pelossa haluton tekemään asiassa rationaalista päätöstä. Hallitus on jakautunut tässä erittäin vaikeassa kiistakysymyksessä. Rajavalvonnasta vastaava ministeri on ristiriidassa ulkopolitiikasta vastaavan presidentin kanssa, pääministerin kannan kanssa sekä EU:n komission kanssa. Käskyvaltasuhteet ovat epäselviä.”

Tämä ei ole Remeksen jännitysromaania, vaan vallitsevaa todellisuutta.

Sisäministerin toiminta havainnollistaa näkemysten jakautumisen asiassa. Tämä tuo näkyviin heikon kohdan maan puolustuksessa. Tällä tavoin ei ole viisasta toimia.

Kovin harvalla vihreiden eduskuntaryhmän 20 jäsenellä on koulutusta maanpuolustukseen. Atte Harjanne on yliluutnantti. Pirkka-Pekka Petelius näytteli kapteenia uusimmassa Tuntemattomassa. Pekka Haavisto on siviilipalvelusmies. Lopuista seitsemästätoista naiskansanedustajasta on vaikeaa sanoa. Silti juuri tämä joukko määrittelee yhdessä vihreiden ministereiden kanssa päätökset siitä, miten Suomen rajoja valvotaan tai ei valvota.

Eipä siinä. Suomella on aiemmin ollut yksittäisiä liikenneministereitä, jolla ei ole ollut ajokorttia sekä puolustuksesta vastaavia ministereitä, jotka eivät ole käyneet inttiä. Mutta kovin harvoin on Suomessa nähty ministeriä eduskuntaryhmineen, joissa lähes kaikilta puuttuu sotilaspassi.

Toivottavasti tästä huolimatta vihreillä on viisautta harkita asiaa perinpohjaisesti.

MATIAS TURKKILA