Koponen: Meidän pitää pystyä estämään Vantaan kaltaiset tragediat – ”Hallituksen on syytä katsoa peiliin ja miettiä, mihin rahaa jatkossa jaetaan”

Vantaan kaupunki tiedotti eilen, kuinka alakoulun oppilas pahoinpideltiin vakavasti välitunnilla. Lähipiirin mukaan oppilaan kaksi kuukautta koulussa ovat olleet ”maanpäällistä helvettiä”.

Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen on järkyttynyt tapauksesta ja ihmettelee, miksi tapaukseen ei puututtu ajoissa.

– Miksi lapsen tulee särkyä piittaamattomuuden ja resurssipulan – aikuisten pelon takia? Miksei kouluissa ole ennaltaehkäisevää tukea? Vain harva lapsi uskaltaa kertoa kiusaamisesta aikuiselle oma-aloitteisesti.

Vantaalta kerrottiin, että tapauksen jälkeen on aloitettu rangaistukseen liittyvät valmistelut. Brother Christmas -hyväntekeväisyysjärjestöäkin luotsanneen Koposen ja opettajan, ratkaisukeskeisen terapeutin Katja Kykkäsen, mukaan rangaistukset eivät ole ratkaisu.

– Ratkaisu on ennaltaehkäisevä toiminta ja se, että annetaan nuorille ja lapsille avaimia hyvään elämään. Aikuista tarvitaan lähelle, opettamaan ja ohjaamaan. Ei jakamaan rangaistuksia.

Lapset eivät saa tukea tarpeeksi ajoissa

Pelastakaa Lapset ry:n yhteydenotoissa paljastuu, että mahdollisuus päästä keskustelemaan oppilashuollon ammattilaisten kanssa ei toteudu oikea-aikaisesti.

– Tämäkin karmea tapahtuma olisi ollut todennäköisesti estettävissä, jos koulussa olisi ollut ihminen, joka olisi vain oppilaita varten, näkemässä ja kuulemassa. Oikeasti lähellä ja saatavilla, Koponen sanoo.

– Olemme vuosia tehneet sinnikästä työtä osoittaaksemme nuorten ja lasten kohtaamaa hätää ja tarvetta apuun. Jatkuvasti törmäämme kommentteihin, että ”kouluissa on jo opettajat, kuraattorit ja psykologit”. Missä he olivat nyt, kun lapsi traumatisoitiin keskellä koulupäivää? Kouluterveydenhuollolla voi olla jopa useita satoja lapsia asiakaskuntanaan. Sen sijaan nuoren elämästä puuttuu kohtaava aikuinen arjessa, Koponen ja Kykkänen sanovat.

Ennaltaehkäisyyn ei tunnu löytyvän rahaa

Koposen mukaan syy on päättäjien, eli tällä hetkellä Marinin hallituksen. Uusien toimintamallien kokeiluun ei löydy uskallusta, jossa osaansa näyttelevät myös ideologiset syyt.

– Koulumaailman ongelmiin olisi ratkaisuja, mutta ennaltaehkäiseviin toimiin ei tunnu rahaa löytyvän. Sen sijaan hallitus kanavoi rahat vääriin kohteisiin, esimerkiksi kehitysapuun lahjoitetaan lähes 3 miljoonaa euroa joka ikinen päivä ja oppivelvollisuusiän nosto tulee maksamaan 150 miljoonaa euroa vuodessa.

Koponen ja Kykkänen ihmettelevät, mitä hyötyä on jatkaa opiskelua pakotettuna, jos edes perusasiat eivät ole kunnossa, eikä koulu kiinnosta.

– Perustyöhön tulee panostaa, jotta saadaan tuloksia, mutta hallitus kohdistaa tässä huomion ongelmien jälkihoitoon. Syrjäytymisen syyt löytyvät kauempaa kuin siitä, että toinen aste jää käymättä; se ei ole syy vaan seuraus.

Koposen kansalaisaloite sai kiitosta

Keravalaisessa alakoulussa toteutettiin Brother Christmasin, Keravan kaupungin ja Kykkäsen yhteistyössä erittäin positiiviset tulokset antanut kansalaisaloitteen pilotti, jonka laajempi toimintamallin testaus maksaisi vain yhden miljoonan.

Kykkänen kertoo, että koulussa oli siis läsnä ihminen, joka oli päivittäin lähellä oppilaita. Hän kuuli ja näki hädän sekä tapahtumat ja toi välittömästi avun pienimpiinkin murheisiin koulupäivän aikana. Yksi henkilö pystyi neljän kuukauden aikana saamaan aikaan huomattavia muutoksia säännöllisellä, päivittäisellä sekä yksilöllisellä kohtaamisella. Apu pitää viedä sinne, missä tarve ilmenee, ei neuvottelupöytiin tai byrokraattisiin rakenteisiin.

Alan asiantuntijatkin lausunnoissaan kannattivat kansalaisaloitetta:

– Kannatan lämpimästi tehtyä aloitetta. Olen samaa mieltä aloitteentekijöiden kanssa siitä, että kustannukset saadaan moninkertaisesti takaisin, totesi lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen.

– Aloitteen kaltaisia kokeiluhankkeita on tarkoituksenmukaista tukea, käytännössä tarkoittaisi Keravan pilotin laajentamista muilla paikkakunnilla, sanoi Itlan toimitusjohtaja, professori Petri Virtanen.

– Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen koulumaailmassa vähentäisi kasvavia paineita sosiaalityöltä. Koulun arki tarvitsee lisää turvallisia aikuisia, joilla on tarvittaessa mahdollisuus kohdata ja kuulla lapsia ilman kiirettä, painotti kasvatusohjaaja Minna Lahti.

Vantaan kaltaiset tragediat täytyy estää

Koposen mukaan tällaisia tilanteita voi silti sattua, vaikka olisimmekin tehneet erilaisia ennaltaehkäiseviä toimia kouluissa.

– Asiaa kuitenkin helpottaisi, jos voisimme todeta tehneemme kaikkemme. Nyt emme sitä pysty sanomaan. Yli 52 000 kansalaisaloitteen allekirjoittanutta vaatii konkreettisia toimia lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Meidän pitäisi pystyä silloin estämään Vantaan kaltaiset tragediat. Marinin hallituksen on syytä katsoa peiliin ja miettiä mihin rahaa jatkossa jaetaan. Korona ei ole ainakaan mikään syy tehdä vähemmän.

Koponen aikoo vaatia huomisessa täysistunnossa voimakasta tahtotilaa eduskunnalta ongelmien korjaamiseksi – pelkkien kauniiden puheiden sijaan.